Teemu Pulkkinen oli rehellinen, mutta mediatilaisuudessa tehtiin yksi paha munaus – "Ei voi olla puoliksi avoin"
Myyrmäen jäähallin taktiikkahuoneessa Teemu Pulkkiselta kuultiin rehellisiä sanoja rahasta ja katumuksesta. Ilmoille jäi kuitenkin epäilys siitä, olisiko mies edelleen hiljaa, jos vaihtoehtoja olisi. Ja kannattaako puhua avoimuudesta, jos videokuvaaminen kielletään, kysyy Aition Anssi Mertaranta.
Myyrmäen jäähallissa on viime vuosina nähty varmasti paljon, mutta harvoin tiistaista kohinaa. Monen vuoden hiljaisuuden jälkeen Teemu Pulkkinen oli vihdoin valmis puhumaan. Pulkkinen ei enää ole Suomen parhaita jääkiekkoilijoita – mutta viime viikkoina puhutuin hän on ollut. Asiassa on vain yksi ongelma: hän on ollut sitä vääristä syistä.
Ironista kyllä, tilaisuus järjestettiin huoneessa nimeltä "taktiikkahuone". Taktiikkaa Kiekko-Vantaa ja moraaliselta tieltä poikennut Pulkkinen ovatkin tarvinneet kipeästi – sekä tilaisuuden järjestämiseen että sen jälkipyykille.
Puheenjohtaja Anssi Aura ja varapuheenjohtaja Otso Kivimäki olivat asetelleet 33-vuotiaan Pulkkisen istumaan väliinsä.
Avoimuudesta puhunut seura oli kuitenkin kieltänyt videokuvauksen. Aition tietojen mukaan vaatimuksia myös juttujen luetuttamista ennen julkaisua oli harkittu, mutta onneksi siihen ei päädytty. Erityisen outoa, kun miettii, että median kontrollointi toi mieleen juuri sen maan käytännöt, joista Pulkkista yritettiin etäännyttää.
Herääkin kysymys voiko olla puoliksi avoin?
Minusta ei voi.
Teemu Pulkkinen ei yrittänytkään piilottaa jännitystään. Miksi olisikaan – edessä olivat kysymykset, joita hän oli vältellyt kolme vuotta.
Kun odotettu kysymys hänen syistään jäädä Venäjälle ainoana suomalaispelaajana KHL:ään vihdoin kajahti ilmoille, vastaus oli yllättävän suora: "Raha. Se oli isoin motivaattori, ei sitä käy kiistäminen. Rahan vuoksi jäin sinne ja rahan vuoksi tein vielä uuden sopimuksen."
Pulkkisesta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin hän oli rehellinen – harvinaista nykyajan urheilumaailmassa.
Pulkkinen myönsi suoraan: "Kohteluni on ollut ansaittua."
Katumus toistui puheissa. Mies kertoi muuttuneensa, käyneensä terapiassa, löytäneensä kiitollisuuden Kiekko-Vantaata kohtaan. Kaunis tarina, ellei sivussa kulkisi myös niin paljon rumiakin piirteitä.
– Hiljaa oleminen on helpompaa kuin puhuminen, Pulkkinen tunnusti.
Rehellisyys maan perii, mutta samalla mielen päälle jäi kaksi asiaa.
Jos kansainvälinen ura olisi jatkunut, hiljaisuuskin olisi jatkunut. Nyt kun ovet kovemmissa sarjoissa vaikuttavat olevan kiinni, on aika puhua.
Tilaisuudessa noin puolen tunnin jälkeen keskustelu alkoi kiertää kehää. Joku innostui jo kyselemään ensi kauden Mestis-panoksesta – joku voi pitää sitä ihan hyvänä kysymyksenä, mutta tässä tilaisuudessa se tuntui lähinnä banaalilta.
Pulkkisen sanoma oli lopulta yksinkertainen.
– Olen tehnyt huonoja valintoja, joita pyydän anteeksi. Kannan niistä vastuun ja otan kaiken kritiikin vastaan.
Sinänsä hienoja sanoja. Todellisuus on kuitenkin karumpi: jos nykyinen pelitaso riittäisi kovempiin sarjoihin, Pulkkinen olisi siellä edelleen – ja hiljaa.
Nyt kun valinnat ovat vähissä, Kiekko-Vantaa tarjoaa mahdollisuuden viimeiseen tulemiseen.
Suurin kysymys Pulkkisen kohdalla kuuluu: onko hänen puheenvuoronsa anteeksiannon arvoinen?
Vielä suurempi kysymys onkin jo kaikille muille: onko anteeksianto mahdollista?