Apu

Teatteriohjaaja Tommi Auvinen opettaa lapsilleen välittämistä ja rehellisyyttä



Teatteriohjaaja Tommi Auvinen opettaa lapsilleen välittämistä ja rehellisyyttä

"Meidän pitäisi osata olla itsellemme armollisia. Murheellista kyllä, isäni ei sitä osannut."
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Kari Sunnari

Iloitsen vaimostani Teijasta, myös näyttelijä, sekä kolmesta lapsestamme ja kolmesta lapsenlapsestamme. Lasten toivon oppineen, että pitäisi välittää toisista ja olla suurin piirtein rehellinen.

Mistä tässä kaikessa on kysymys? Sen tajusin lopullisesti saadessani ensimmäisen lapsenlapsen syliini. Ei tämä sen kummallisempi juttu ole.

Pappi kysyi meiltä seurakunnan päiväkodissa, tietääkö kukaan Raamatun kertomusta. Kun muut lapset ujostelivat, kerroin Pikku-Kallesta, jota äiti nuhteli: kun sinusta tulee enkeli, saat mustat siivet. ”Paskat sen värin niin väliä on, kun vaan lentään pääsee”, siteerasin oman pappani Eero Roineen juttua - olin jo tuolloin niin vilpitön.

Kun koko suku on teatteria, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Opiskelin näyttelijäksi, mutta yksi kammo minua nyt riivaa: näyttämölle minut saa enää vain pakon edessä.

Isältäni, ohjaaja Vili Auviselta opin, että töissä ja elämässä pitää tehdä parhaansa. Mutta pitäisi myös osata olla itselleen armollinen. Murheellista kyllä, isäni ei sitä osannut.

Näyttelijä-äitini Eila Roine ja koko Roineen suku ovat näyttäneet, että elämä ei suinkaan ole mustavalkoista. Helpottava huumori on aina tavalla tai toisella läsnä.

Olen veljeäni Jannea kahdeksan vuotta vanhempi. Lapsena jouduin hoitamaan sitä ilmaiseksi. Vanhemmiten ystävystyimme, ja saan häneltä, äänisuunnittelun huippuammattilaiselta, apua ohjauksiini.

Pitäisi myös osata olla itselleen armollinen.

Pappani, näyttelijä Eero Roineen tavoista näin, miten elämästä voi nauttia: pirssikyydillä jalkapallo-otteluihin ja Niilo Tarvajärven Laatikkoleikki-keikalle.

Ja kun tuli nälkä, aina heilahti eteeni wieninleike perunamuusilla. Se on yhä mieliruokani.

Toinen mummi, teatterinjohtaja Hellin Auvinen-Salmi asui Valkeakoskella. Hänestä välittyi herkkyys ja vaatimattomuus. Itsestäni en tahdo tehdä numeroa.

Lämpöä hehkunut Tampereen-mummi Sylvi Roine eli sata vuotta. Hän ei ikinä sanonut pahaa sanaa kenestäkään, eikä mikään ollut hänen kanssaan kiellettyä. Niin olen parhaani mukaan yrittänyt seurata.

Naisista olen oppinut, että niitä on aika mahdotonta kouluttaa. Meidän miesten viisaus on hyväksyä, että kyllä nainen omasta mielestään usein oikeas-sa on.

Jo kakarana opin viettämään suvet Saimaalla, ja siellä yhä ollaan ilman sähköä ja vesijohtoa. Kesälepo on henkiselle kunnolle välttämätön. Ilman sitä en jaksaisi.

Mottoni elämässä on ”sitä saa, mitä tulee”. Kun maallinen aika päättyy, siirryn tuonpuoleisessa teatterineuvos Eino Salmelaisen teatteriin – tietysti ohjaajaksi.

Tunnetuin roolini oli Pertsa ja Kilu -tv-sarjan Pertsa. Sarjan muistot elävät filmillä yhä katsottavina. Mankia näyttellyttä Veijo Pasasta ihailen yli kaiken. Hän olisi voittanut näyttelemisen olympialaisissa kaikissa tyylilajeissa kultaa.

Julkaistu: 4.5.2018