Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Image

Täydellisessä maailmassa vain yksi asia olisi toisin, kirjoittaa Melissa Heikkilä.

Täydellisessä maailmassa vain yksi asia olisi toisin, kirjoittaa Melissa Heikkilä.

Se pieni ero
Teksti Melissa Heikkilä
Kuvat Nini Bananas

Täydellisessä maailmassa naisten ja miesten nännit olisivat yhtä hyväksyttyjä. Täydellisessä maailmassa avun pyytäminen ei olisi ”heikkoa” tai ”tyttömäistä” eikä kovien kännien vetäminen ”väkevää” tai ”äijää”. Ei oletettaisi, että mies maksaa treffeillä. Nainen ei pehmentelisi sanamuotojaan eikä pelkäisi vaikuttavansa liian ”koppavalta”, jos hänellä on mielipide. Huulipuna ja hame otettaisiin yhtä vakavasti kuin puku ja solmio.

Täydellisessä maailmassa ihmisillä olisi oikeus olla onnellisia siinä sukupuolessa, johon tuntevat kuuluvansa.

Seksuaalisuuteni ei olisi yhteiskunnallisen varjelun tarpeessa eikä jatkuvan arvostelun kohde. Kukaan ei saarnaisi minulle, että on epäkunniallista harrastaa irtosuhteita. Minä määrittelisin kunniallisuuteni itse.

Kollegallani (mies) olisi samanlaiset oikeudet perustaa perhe kihlattunsa kanssa (mies) kuin minulla ja poikaystävälläni. Ystäväni (nainen) ei tarvitsi kuulla kadulla olevansa saatanasta, koska kävelee tyttöystävänsä kanssa käsi kädessä.

Eikä minusta tulisi Nainen vasta, jos synnytän lapsia.

Asevelvollisen ex-poikaystäväni ei tarvitsisi itkeä sitä, että hän ei halua opetella tappamaan ihmisiä. Toisaalta hän saisi halutessaan itkeä, koska miehetkin saisivat itkeä.

Ystäväni ei joutuisi käyttämään kirjoituskilpailuissa miehiseltä kuulostavaa taiteilijanimeä, sillä myös nuoret, kauniit naiset otettaisiin tosissaan.

Täydellisessä maailmassa minulle ei kerrottaisi ensimmäisenä koulupäivänä, että ei kannata antaa poikien kosketella sopimattomista paikoista. Ja kymmenen vuotta myöhemmin lukiopojat eivät kierrättäisi listaa abitytöistä ”pantavuusjärjestyksessä”.

Täydellisessä maailmassa pyörätuolilla liikkuva pääsisi myös pieniin ja kodikkaisiin kahviloihin. Liikuntavammaisen ei tarvitsisi monta kertaa päivässä jännittää, ”onkohan täällä jossain hissi tai liuska”. Myös vammainen saisi tuntea olonsa aikuiseksi ja tärkeäksi. Hän olisi tervetullut vieras juhliin ja tapahtumiin.

Ystäväni päälle ei syljettäisi siksi, että hänen isänsä on tummaihoinen. Somali, muslimi ja homo eivät olisi haukkumasanoja. Ei-valkoiselta suomalaiselta ei kysyttäisi ensimmäisenä, mistä sä tulet.

Täydellisessä maailmassa toimitusjohtajia, insinöörejä, lastentarhanopettajia ja kätilöitä palkattaisiin pätevyyden eikä etunimen mukaan. Samasta työstä saisi saman palkan sukupuoleen katsomatta.

Vanhempien varallisuus ei vaikuttaisi ihmisen kouluttautumismahdollisuuksiin, sillä oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan pääsisi ilman kahden tuhannen euron valmennuskurssia. Korkeakouluopiskelijat tulisivat kaikista yhteiskuntaluokista. Heidän ihonvärinsä ei olisi automaattisesti valkoinen.

Täydellisessä maailmassa huono-osaisuus ei periytyisi.

Vanhukset pääsisivät joka päivä ulos.

Romanien työttömyysprosentti ei olisi suurempi kuin valtaväestön.

Nainen voisi menestyä yrittäjänä. Mies voisi jäädä kotiin lasten kanssa.

Täydellisessä maailmassa kaikki saisivat mahdollisuuden pärjätä elämässä. Ihmiset eivät takertuisi vanhoihin rakenteisiin vaan olisivat avoimia uudelle tiedolle. Mikään ei tuntuisi mahdottomalta siitä syystä, että ”näin on tehty ennenkin”.

Tämä kaikki kuulostaa monimutkaiselta ja utopistiselta, mutta oikeastaan täydellisessä maailmassa vain yksi asia olisi merkittävästi eri lailla kuin nyt.

Täydellisessä maailmassa ihmiset olisivat tasa-arvoisia. ■

Melissa Heikkilä on Lontoossa asuva opiskelija ja toimittaja, jonka täydellisessä maailmassa Tescosta saisi ruisleipää. Seuraavassa numerossa Reetta Räty.

Julkaistu: 25.5.2016