Kulttuurin kehdossa Akropolis-kukkulalla

Ateenaan tutustuminen kannattaa aloittaa paikasta, jota kaupungissa ei voi jättää kokematta: Akropoliilta. Kaupungin keskellä kohoava komea kukkula on temppelinraunioineen koko maailman kuuluisimpia nähtävyyksiä.

Sitä kutsutaan usein länsimaisen demokratian synty­paikaksi – tarkkaan ottaen kansanvalta kehittyi kyllä Kreikassa samoihin aikoihin kuin Akropoliille rakennettiin sen merkittävin temppeli Parthenon, mutta kukkula ja temppeli ovat vain aatteen kauniita symboleja. Kukaan ei seissyt aikoinaan Akropoliilla ja keksinyt demokratiaa.

Paikalle on paras tulla heti, kun se avataan aamukahdeksalta. Jo puolessa tunnissa kukkulalle saapuu runsaasti väkeä, ja kävijöiden virta vain kasvaa päivän aikana.

Akropoliilla arvellaan olleen asutusta jo kenties 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vanhimmat säilyneet rakennukset ovat noin 2 500 vuoden takaa. Ne ovat vaikuttavia portteja ja eri jumalille omistettuja pylväspyhättöjä: Athenelle omistettu Parthenon, voitonjumalatar Niken sekä ­Erekhtheus-jumalan temppelit, ja niin edelleen.

Akropoliilla on ollut vuosituhansien aikana myös asuin- ja hallintorakennuksia sekä moskeija. Täältä ylhäältä on aina hallittu suurta aluetta ja luotu kulttuuria, joka on levinnyt sitten muualle maailmaan.

Kauanko Akropoliin näkemiseen kannattaa varata aikaa?

”Kaksi tuntia”, vastaa Anna Kourzi ja hymyilee.

Hän tarkoittaa: parissa tunnissa voi katsella kukkulan rakennukset, maisemat ja rinteiltä löytyvät kohteet. Mutta on kävijästä kiinni, kauanko tältä vie ymmärtää näkemänsä.

Ateenalainen Kourzi on kaupungin kysytyimpiä matkailu­oppaita ja pitää myös radiossa ohjelmaa, jossa avaa historiaa kuulijoille. Hän esittelee kukkulaa tottuneesti.

Tuolla on kilometrin päässä Pnyksin kukkula – siellä kokoontui jo tuhansia vuosia sitten Ateenan ­kansankokous eli ekklesia, ja siksi se on oikeammin demokratian synty­paikka. Tästä kohdasta Akropoliilla kannattaa katsoa ­Parthenonin temppelin perustuksia – silloin näkee, kuinka jo entis­aikoina rakentajat osasivat varautua maanjäristyksiin. Valtavista palasista kootut pylväät kestävät nykytutkijoiden mukaan tärinää jopa hämmästyttävän hyvin.

Akropolis kannattaa ”suorittaa” heti Ateenan-käynnin alussa, koska se valaisee kuinka monipolviselle historialle koko kaupunki rakentuu. Samalla se on suuri elämys.

”Jokainen kreikkalainen tuntee, että heidän täytyy joskus elämässään käydä Akropoliilla”, Anna Kourzi kertoo. ”Mutta tietysti sitten osalle käy niin, että asia jää odottamaan.”

20 euron pääsymaksukin voi vaikuttaa, hän huomauttaa.

Akropoliin nähtyään on hyvä käydä sille omistetussa ­Akropolis-museossa, johon on koottu kukkulalta löydetyt tuhansia vuosia vanhat patsaat ja muut esineet. Historian ystävä viihtyy hienossa museossa helposti pari tuntia.

Loppupäivä kannattaa omistaa kiinnostaville paikoille, jotka ovat kävelyetäisyydellä kukkulalta. Niitä riittää.

Akropoliilta lähtiessään kannattaa pistäytyä viereisen Anafiotikan naapuruston kujilla. Tunnelmallinen, vain muutaman kymmenen talon alue on kuin pala jonkin Kreikan saaren valkeanhohtoista kylää keskellä Ateenaa.

Anafiotikan rakensivat 1840-luvulla Anafin saarelta tulleet työläiset. Se on persoonallinen, monilta huomaamatta jäävä piilopaikka keskellä vajaan 700 000 asukkaan kaupunkia.

Moni kävijä päätyy Akropoliin jälkeen läheisen Plakan alueen kauppojen ja ravintoloiden ääreen. Mutta jos tässä kaupungissa jokin paikka on turistirysä, se on Plaka. On parempi ottaa suunnaksi Monastirakin korttelit.

Niiden alueella tulee vastaan historiallisia nähtävyyksiä, kuten roomalainen kokoontumispaikka agora ja keisari Hadrianuksen kirjaston rauniot, ja samalla voi siirtyä kohti nykypäivää. Monastirakin sydän on Avissinias-aukio, ja alue tunnetaan antiikkikaupoistaan. Tunnelma ja puotien tarjonta ovat selkeästi Plakaa värikkäämpiä.

Kannattaa tarkistaa, onko Adrianou-kadulla sijaitseva Benizelosin kartano jo avattu yleisölle. Benizelosin suvun perinteikäs rakennus on Ateenan vanhin säilynyt kotitalo. 1500-luvun tyyliä edustava 1700-luvun rakennus on ollut pitkään remontissa, jotta se saadaan museokäyttöön.

Missä ateenalaiset itse tapaavat tuttaviaan kaupungilla? Hyvä vastaus on Agias Eirinis -aukio. Se on lukuisine lounas­kuppiloineen hot spot, joka houkuttelee kaiken ikäisiä.

Jos kaipaa kaupunkikävelyyn kahvitauon, hyvä pysähdyspaikka Monastirakissa on myös TAF-taidesäätiön moderni galleria kahviloineen Normanou-kadulla. Kreikkalaisten nykytaiteilijoiden näyttelyjen lisäksi TAF:issa voi bongata erilaisia vaihtoehtokulttuurin tapahtumia.

Lounasnälkää on mukava kasvattaa kulkemalla Psirin ravintola-alueen kautta Evripidou-kadulle. Se on mauste­kaupoistaan tunnettu ruokakatu, josta voi löytää erinomaisia yrttejä ja muita aineksia. Lähellä on myös keskeinen ­Varvakiosin kauppahalli. Paikalla on ollut ruokatori vuosi­satoja, mutta tulipalon tuhottua aiemman rakennuksen nykyinen halli pystytettiin 1880-luvulla.

Lounaalle Ateenan keskustassa riittää hyviä vaihtoehtoja, mutta yhdellä paikalla on erityinen maine. Diportoa aidompaa tavernaa ei täältä löydä, somessa suitsutetaan.

Jo yli 130 vuotta toiminut kuppila sijaitsee kauppahallin lähellä Sokratous-kadulla, ränsistyneen talon kellaritasossa. Henkilökunta tarjoilee päivittäin muutamaa eri annosta tuhtia ja halpaa duunariruokaa, kuten keittoja ja sardiineja.

Diporton perinteikkyys ja yksinkertaisuus tuovat tunteen aitoudesta. Suosion lieveilmiöihin kuuluu, että jotkut matkailijat kertovat paikan perineen heiltä kiskurihintoja, ja toiset taas arvioivat Diporton ruuan aika pliisuksi.

Meidän käydessämme paikka on kiinni, ilman mitään ilmoitusta, joten jätämme sen hyvällä omallatunnolla väliin.

Kävelymatkan päässä on rosoisesta ilmapiiristään ja katutaiteestaan tunnettu Exarcheian alue. Siellä sijaitsee arkinen mutta hyvin ystävällisesti pidetty ravintola Arabas. Pikkuisen paikan kreikkalaiset annokset ovat herkullisia ja hinnat 2-8 euron välillä. Arabas Exarcheialla ei ole mainetta somessa, mutta aitoutta ja hyviä makuja sillä riittää roppakaupalla.

Ateenan mahtavia puolia on se, että kaupungissa vallitsee yhtä aikaa komean ikiaikainen ja kiihkeästi nykyhetkessä elävä ilmapiiri. Historiallisten nähtävyyksien vastapainoksi löytyy runsaasti kiinnostavaa modernia kulttuuria. Paikalliset viettävät paljon aikaa katuterasseilla, ja poliittiset väittelyt ja mielenosoitukset kuuluvat arkeen.

Kaupungissa on useita asuinalueita, jotka ovat tunnelmaltaan selvästi nousussa ja joihin tulee iltaisin väkeä muualtakin. Niihin on kuulunut jo kauan Gazi: sen vetonaula on Technopolis, entisen kaasulaitoksen tiloihin tehty kulttuuri­keskus.

Pandemia vaimensi Gazin alueen tapahtumia, mutta nyt täältä voi taas löytää kiinnostavan näyttelyn, musiikkikeikan tai katutaiteilijoita. Jos arki-iltana ei ole meneillään isompaa tapahtumaa, Gazin katujen baarit, ravintolat ja galleriat tarjoavat silti mukavaa illanviettoa paikallisten parissa.

Jos haluaa kulkea trendiväen etujoukossa, on syytä suunnata illaksi Kypselin vanhaan kaupunginosaan. Se on nyt monikulttuurisinta Ateenaa, jossa näkee niin rapistuneita klassisia rakennuksia kuin modernimpaa tyyliä. Kuppiloista löytää kreikkalaisten makujen ohella Afrikan ja Lähi-idän herkkuja. Keskeinen katu on Fokionos Negri, jolla on baarien lisäksi kesäviikonloppuisin live-musiikkia.

Täällä toimi vuosikymmenien ajan myös Ateenan maineikkain klubi, Rebound. Se suljettiin aivan äskettäin, mutta Kypselissä syntyy uusia klubeja. Kokeile vaikkapa Agia Meletiou -kadun afrikkalaisen musiikin paikkoja.

Ateenan keskustan suurimpiin ja näyttävimpiin katuihin kuuluu ­Vasilissis Sofias, jonka varrella on niin rikkaiden ­kaupunkikoteja, hallintorakennuksia kuin kulttuurikeskuk­sia. Kadulla on useita hyviä museoita, joista kannattaa aamun aluksi valita yksi.

Vaihtoehtoihin kuuluvat esimerkiksi Kykladisen taiteen museo sekä Bysantin ja kristillisyyden museo. Monipuolisin ja useimmille kiinnostavin on kuitenkin Benaki, kreikkalaisen kulttuurin museo. Lähes sata vuotta sitten perustettu museo on tehty Benakisin suvun kotikartanoon.

Vauraan suvun keräämät kymmenettuhannet historialliset esineet on jaoteltu niin, että päämuseossa keskitytään kreikkalaisen kulttuurin eri vaiheisiin ja islamilaisen kulttuurin esineistö on sijoitettu omaan museoonsa toisaalla Ateenassa. Benaki-museosta löytyy niin vaikuttavia keskiaikaisia maalauksia, eri aikakausien vaatteita ja koristeita kuin vaikka ikivanhoista kirkoista säilyneitä ovia. Näyttelyt kertovat kreikkalaisen kulttuurin kehittymisestä näihin aikoihin asti.

Museosta on lyhyt kävelymatka Kansallispuutarhaan, joka etenkin kesällä tuo mukavan viilennyksen päivään. Suuren puiston kautta voi kulkea seuraavaan kohteeseen, Panathinaïkó-stadionille. Se on maailman vanhimpia urheilu­stadioneita ja tehty antiikin kilpakentän paikalle. Paikalla ovat mitelleet niin gladiaattorit kuin olympiaurheilijat.

Nykyinen panateenalainen stadion rakennettiin maailman ensimmäisiä nykyaikaisia olympialaisia varten 1896. Stadionin näkee hyvin jo sen vierestäkin, vaikkei ostaisi pääsy­lippua, mutta 10 euron lipulla pääsee istumaan katsomoon ja vaikka juoksemaan radan ympäri.

Panathinaïkón lähellä on myös kaunis hautausmaa, Próto Nekrotafeío Athinón. Se on kaupungin ensimmäinen suuri hautausmaa, ja vuonna 1837 perustettuun paikkaan on haudattu kreikkalaisia merkkihenkilöitä poliitikoista näyttelijöihin. Jos olet aina muistellut ilolla takavuosien laulaja­suuruuden Demis Roussosin kaftaaniasuja ja ällistyttävää vibraattoa, täällä voit osoittaa hänelle arvostustasi.

Ateenan mukavimpia alueita on Koukakin kaupunginosa. Se nousee trendilistauksissa mutta on yhä aidosti kansanomaisen leppoisa. Koukakin kortteleissa on gallerioita, kahviloita ja ravintoloita, mutta paikka tuntuu silti täällä asuvien lapsiperheiden ja ikäihmisten kotikulmilta. Alueen kukkula, Filopappou, sopii reippaalle päiväkävelylle.

Koukakista löytyy myös mainioita lounaspaikkoja, kuten pieni Koutoukaki. Sitä on pitänyt jo parikymmentä vuotta naapurustossa asuva Yiota Liakou perheineen ja ystävineen.

Paikalliset tulevat ravintolaan aina uudelleen, sillä se tarjoaa kreikaksi sanottuna mamadistiko fagito: kuin äidin laittamaa kotiruokaa. Ruokalistaa ei ole, mutta päivittäin on aina vaihtoehtoina muutama annos – keittoa, pataa, lihapullia, kalaa tai erityisen hyväksi kehuttua paistettua ­maksaa. ­Kasvissyöjällekin Yiota Liakou kyllä valmistaa annoksen.

”Mistä päin olette?” Liakou tervehtii uteliaana. Hän ei puhu paljon englantia, mutta Koutoukakin lämmin maine houkuttelee ravintolaan joskus matkailijankin.

Annokset maksavat parista eurosta kahdeksaan, ja ruoka on maukasta. Salaatti on mehukasta ja se kehuttu maksa hyvin herkullista.

Koukakin alueella on mukava kierrellä katsellen katujen ja ruokatorin elämää, mutta kaupunginosassa on myös keskeinen nähtävyys: nykytaiteen museo EMST. Ison museon hyviä, vaihtuvia näyttelyitä katselee mielellään ainakin tunnin, pari.

Alkuillalle on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Jos oma kiintiö kreikkalaisten patsaiden katselulle ei ole vielä liian täynnä, kannattaa käydä Kansallisessa arkeologisessa museossa. Se on lajissaan maailman parhaita. Museossa on taide­teoksia ja muita esineitä kaikkialta Kreikasta vuosituhansien ajalta. Näyttelyjen katseluun hurahtaa helposti tunteja, ja jo antiikin veistosten kokoelma olisi yksin käynnin arvoinen.

Jos kaipaa vapaata kuljeskelua, voi ottaa ilmaisen yhteysbussin kyydin Syntagma-aukiolta SNFCC-keskukseen. ­Stavros Niarchos Foundation Cultural Centerin alueelta löytyy puutarha, kirjasto, liikuntatiloja ja esimerkiksi Kansallis­ooppera. Modernin keskuksen alue vetää ateenalaisia usein vain viettämään aikaa, ja monet käyvät täällä myös näyttelyissä tai musiikkiesityksissä.

Loppuillasta kannattaa suunnata ydinkeskustan lähellä Lykavittósin kukkulalle. Sinne nousu hengästyttää, mutta ylös pääsee myös kaapeliratavaunulla. Kukkulalla on suosittu baari-ravintola. Olennaisinta on näkymä: täältä avautuvat Akropoliin ohella kauneimmat maisemat Ateenaan.

Ja toki täältä näkyy myös ikiaikainen Akropoliin kukkula tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.