
Ylläksen maisematieltä löytyy hiihtoloman veistoksellisen kaunis taukopaikka Mustavuoma – ja tykkylunta
Hiihtolomalla autolle löytyy käyttöä myös pidempää siivua silmällä pitäen. Talven autoilusesonki täyttää tiet länsirajan suurtuntureilla, josta löytyy Suomen kaunein lumen ajan levähdysalue.
Voiko mitään näin kaunista olla? Ällistys leviää ymmärryksen saavuttaessa koko kehon myös käsien päihin. On levitettävä kädet, kuin ristillä, luotava katse tien yli ylärinteeseen kohti tykkylumisia puita ja taivaan sineä.
Joku suodatin on ihmisen aivoissa, sillä lähes mitenkään näkökenttään ei osu sitä samaa rinnettä kamerat kädessään syvässä lumihangessa kahlaavat turistit.
Levähdysalueen yksi klassisista tehtävistä on pysäyttää auto ja selvittää kartasta lähestyvän määränpään tarkka sijainti. Onneksi tapojeni mukaisesti ajattelin, että kyllä se hotelli sieltä löytyy, ei niitä voi niin montaa olla. No – Ylläksellä on.
Kun kuulua Ylläksen maisematietä ajetaan jo toista kertaa, on nöyrryttävä ja kaivettava puhelimesta hotellin tarkka osoite esille ja aktivoitava navigaattori. Sitä varten on liukkailla keleillä parempi ottaa ja painaa jarrua ja pistää auto parkkiin.
Ja niin olen löytänyt – monien muiden tavoin – talvisen Suomen kenties kauneimman levähdysalueen.

Ylläksen maisematie ei ole museotie, kuten vastaavat tuppaavat Lapissa olemaan. Se on oikoreitti, joka kehitettiin lähinnä matkailun tarpeisiin ja avattiin muutaman vuosikymmenen ottaneen lupabyrokratian jälkeen syyskuussa 2006. Maisematie oli osin EU:n rahoittama ja se maksoi yli 5,1 miljoonaa euroa.
Maisematien ansiosta Ylläksen alueen kahden kylän, Äkäslompolon ja Ylläsjärven välinen matka lyheni 15 kilometrillä.
Samalla, ainakin päätellen levähdysalueella tyhjäkäynnillä runksuttavista, maisemaan kuljetettavansa tyhjentäneistä linja-autojen määrästä, Ylläs sai yhden nähtävyyden lisää.
Maisematie näyttäytyy levähdysalueen kohdalla kauniilta päivällä. Tykkylumiset puut nuokahtelevat ja kirkkaus särkee silmiä, ellei nenälle nosta Kuuluttaja-merkkisiä blehoja. Onneksi asiaa tielle tulee myös yöllä.

Helmikuun lopulle ajoittuva kahden viikon hiihtolomasesonki on yksi keskeisistä autoretkeilyn sesongeista. Silloin jokainen kynnelle kykenevä lapsiperheellinen suuntaa joko pohjoisesta Helsinkiin tai etelästä Lappiin.
Länsipohjaan on sukeutunut Ylläksen, Levin, Oloksen ja Pallaksen ympärille hiihtokeskusten keskittymä, jonne suuntautuu suurin osa hiihtoturismista – onhan se sentään jo Lappia, mutta kuitenkin suhteellisen lähellä etelää.
Ylläs on rinteiden lukumäärällä, korkeuserolla ja rinnekilometreillä mitattuna Suomen suurin hiihtokeskus. Levi puolestaan on sitä kävijämääriltään. Myös maastohiihtoverkosto on erityisesti Ylläksellä erinomainen.
Alueen keskuksiin on saatavissa yhteisiä lippupaketteja ja moni viettääkin hiihtolomaviikkonsa kiertämällä lyhyin välimatkoin toisistaan sijaitsevia keskuksia.
Tiet ovat hyväkuntoisia ja kestävät erinomaisesti eskaaderiajon, jossa sadat autot käynnistetään aamuhämärissä kahdeksan aikaan, raaputetaan puhtaiksi jäästä ja lumesta lastataan täyteen unisia lapsia ja suunnataan taas uutta rinnettä kohti, kahvitermos kuskin ratinlämmittimen kuumentamassa kädessä.
Ja Ylläksellä majoittuvan se päivän reitti vie usein maisematietä pitkin illalla takaisin hotellille.
Silloin pitää ottaa jälleen jarrujalka käyttöön ja pysähtyä levähdysalueelle. Sillä jos kaupunkialueet jätetään laskuista, missään muualla Suomessa ei ole luontoa valaistu kokonaisen tieosuuden mitalta.
Näky on komea.

Maisematie on 8,8 kilometriä pitkä ja se onnistuttiin linjaamaan jopa halki Mustavuoman lehtokurun luonnonsuojelualueen, jota voi pitää voittona sääntö-Suomesta. Sen tiheä metsä yhdistettynä kivisen paljakan laitamaa kehystävää harvaa havupuuvyöhykettä tekee maisemasta monipuolisen.
Levähdysalue, joka on tien ainoa, sijaitsee Mustavuoman kohdalla. Maisematie ei nouse matkallaan kertaakaan varsinaisesti paljakalle, mutta se kiertää aivan sen laitaa. Levähdysalueelta noheva paarustaja pääsee vain muutaman kymmenen metriä noustessaan käsiksi puuttomaan maisemaan.
Tai sitten hän vain hengähtää, päivittää navigaattorin, ottaa kenties siitä termospullosta vielä yhdet haaleat siemaukset kahvia ja päättää, että huomenna laitetaan jälkikasvu rinteeseen Kotitörmälle Ylläksellä ja otetaan Pasila-kahvilasta tehokas vuokramoottorikelkka alle ja ajetaan moottorivoimin tunturiin.
Sillä siten hiihtolomaa vietetään Lapissa, paikalliseen tyyliin.

Mustavuoman levähdysalue
- Mikä: Kahvila ja moottorikelkkavuokraamo
- Missä: Ylläsjärvellä Kolarissa, tien 9401 varrella
- Erikoista: Kahden eri hissiyhtiön yhdessä operoima Ylläs on Suomen laajin hiihtokeskus, sillä siellä on 62 rinnettä, joista lumetettuja on 35 ja valaistuja 34. Hissejä on 26. Ylläksellä on Suomen pisin rinne, jolla on mittaa kolme kilometriä sekä Suomen pisin valaistu laskettelurinne, jolla on mittaa 2,6 kilometriä.
- Miten sinne pääsee: Käsivarteen vievältä E8-tieltä käännytään Kurtakontielle (numero 80), joka vie Ylläsjärvelle. Äkäslompoloon matkatessa puolestaan käännytään Ylläksentielle (940). Maisematie kulkee näiden kahden kylän välissä.