Tästä syystä Leijonat yllätti Ruotsin – "NHL-pelaajat armahtivat Antti Pennasen"

Aition Suuri olympiaopas on 68-sivuinen kisalehti, jossa on kaikki mitä tarvitset talviolympialaisten kotikatsomoon – tilaa se suoraan kotiin tästä linkistä, ilman toimituskuluja!

Suomi-Ruotsi 4-1

Antti Pennanen teki, mitä Antti Pennasen piti tehdä. Kaikki muu olisi ollut hulluutta. Päävalmentaja loi esikuntineen Tre Kronoria vastaan pelisuunnitelman, joka nojasi Meidän pelin pelaamisen rytmeihin. Osasin tätä odottaa Pennaselta.

Vastavuoroisesti Ruotsi pelasi Meidän peliä imitoiden, eli Deras speliä. Tähän on tultu.

Lopulta molemmat summasivat ensimmäisessä erässä hieman laskutavasta riippuen seitsemästä kahdeksaan erilaista sekä viivelähtöä että trapia.

Perustan Leijonien ottamalle 2–0 erävoitolle loi maalivahti Juuse Saros. Saros torjui 20 minuuttia kuin joskus ennen muinoin aivan parhaina päivinään. Ei pelkästään niin, että hän sai torjutuksi kiekot, vaan vieläpä tyyli ja varmuus olivat sellaista luokkaa, että niissä oli viesti vastustajalle: tänään ei ole helppoja maaleja luvassa.

Suomen 1–0-maalia edelsi pari kontrollilähtöä, peliote siirtyi Leijonilla, ja lopulta löytyi yllättävä avausmaalintekijä upealla rannelaukauksella: Nikolas Matinpalo.

Leijonien 2–0-maalissa oli alla ylivoimapeli, joka oli ollut vain keskinkertaista. Eetu Luostarinen kävi rajusti kamppailuun irtokiekosta päin Floridan joukkuekaveriaan Gustav Forslingia antaen tälle köröjussia. Luostarinen lähetti kiekon nurkasta kohti maalia, jossa etutolpalle oikeaoppisesti sijoittunut Anton Lundell sai mailalla kosketuksi kiekkoon. Tuomarit hyväksyivät aivan oikein maalin, vaikka kiekkokosketuksensa jälkeen Lundellin maila osui kevyesti Filip Gustavssonin maskiin.

Ensimmäisen erän ylivoimapeleissä Ruotsilla oli Suomea parempi peliote. Vaan vastaavasti Leijonien alivoimapeli kykeni vastaamaan erinomaisesti syöttösuuntia häiritsemällä. Syvälle liikkuvan Ruotsin pelintekijän häirintä oli hyvä ja jännittävä ratkaisu. Olkoonkin, että erätauolla Tre Kronor oli selvästi miettinyt vastaiskua sille.

Toisen erän alussa Mikko Rantanen otti turhan jäähyn. Määräänsä enempää Suomen alivoimapeli ei kestänyt. Luostarinen toisti syvälle liikkuvan pelintekijä William Nylanderin häirinnän, johon Nylander reagoikin siten, ettei hän syöttänyt keskelle vaan erikoiseen asemaan taakse viivaan maagiselle Rasmus Dahlinille, joka kiskaisi lämärillä ylänurkkaan ohi Saroksen.

Toisen erän Leijonien ylimääräiset vaikeudet menivät papereissani päävalmentaja Pennasen piikkiin. Siinä Suomi päästi pelin liikaa taito-vastaan-taito-pelaamiseksi sillä, että Leijonat ei käytännössä pyrkinyt ollenkaan rytmittämään hyökkäyksiään.

Miro Heiskanen löi tähän hullujussin pelaamisen tahdit heti erän alusta asti, toki päävalmentajan ohjeiden mukaan. Sama virsi oli Leijonilla Slovakiaa vastaan. Tätä asiaa Pennasen esikuntineen on mietittävä jatkoa ajatellen. Kakkoserään on jatkossa liki pakko taikoa hyppysellinen enemmän hyökkäämisen rytmejä ja sitä mukaa kiekkokontrollia.

Erän yksilötaidollisia kohokohtia oli, kun Lucas Raymond oli pääsemäisillään kaksin Saroksen kanssa, mutta Heiskanen liu’utti luistintaan, sai Raymondin kiinni ja iski taitavasti takaa mailalla mailaan/kiekkoon. Siinä Saroksen ja Heiskasen yhteistyö esti Ruotsin kavennusmaalin.

Joel Armian alivoimalla tekemä 3–1-maali oli riemukas. Maalin isä oli Erik Haula, joka kätki kiekon kolmea ruotsalaista vastaan laitaan, josta kiekko löysi Armialle, joka pisti kiekon Ruotsin reppuun maaliristikon kautta.

Kun peli virtaili valtoimenaan hullujussia coast-to-coast, usein astui esiin kaksikko Haula ja Armia. Tällainen taustavoimien esiin astuminen oli ensiarvoista Leijonien kannalta.

Kolmannessa erässä Leijonat palasi runsaaseen trapin pelaamiseen. Sitä vastaan Ruotsi lähti ylemmin hieman heikosti organisoiduin viivelähdöin.

Leijonien nollilla oleva ”superylivoimapeliviisikko” Sebastian Aho-Rantanen-Roope Hintz-Mikael Granlund-Heiskanen pitäisi ehkä hajottaa. Perustelen asiaa sillä, että Aholla ja Hintzillä on vaikeaa jopa viidellä-viittä-vastaan pelatessa. He eivät ole aivan terävimmän kansainvälisen tason pelaajia, koska he ovat NHL:ssä oppineet väärille peliltä varastamisen tavoille.

Vaihtaisin Ahon kakkosylivoimaan ja kakkosesta ykköseen Eeli Tolvasen.

Eräs tärkeä kilpailuetu Suomelle syntyi ottelussa pelin kuluessa siitä, että ruotsalaisten hermokontrolli alkoi murentua pala palalta. Siinä mielentilassa ruotsalaisten takaa-ajo kutistui sellaiseksi impulsiiviseksi Vaahteranmäen Eemelin jekutteluksi.

Leijonat ei saanut turvatuksi kolmannen erän jälkimmäisellä puolella johdonsuojelupelissään juurikaan kiekkokontrolliin, mutta kuten sanoin, Ruotsi oli osin pelattu pois tolaltaan siihen mennessä. Riitti, että Leijonat pelasi runsaasti siirtokiekkoja ja pitkiä kiekkoja. Siinä tarkoitus pyhitti keinot.

Tulkitsen niin, että Pennasen valmennusprosessi alkoi tässä turnauksessa kunnolla vasta Slovakia-pelin ja julkisen Paul Maurice -katastrofin jälkeen. Se on häneltä ammattivirhe. Nuottien olisi pitänyt olla kunnossa jo ennen turnausta, tai jopa ennen viime kauden 4 Nations -turnausta.

Pennasen onni oli nyt se, että Slovakia-tappio pakotti hänet käärimään hihat ja kaivamaan esiin Meidän pelin pelikirjan. Onni oli myös se, että nyt vastassa oli Ruotsi, joka sytyttää pelaajat. Tulkitsen myös niin, että pelaajat armahtivat tai tulivat armahtaneeksi tähän asti heikosti valmentaneen Pennasen.

Johtavat pelaajat voivat ainakin tilapäisesti järjestää joukkueen olemistavan siten, että pelataan valmentajasta huolimatta valmentajan ohjeiden mukaan.

Sillä tavalla Leijonien voitto Tre Kronorista Meidän pelin pelisuunnitelman myötä, ja jopa ilman ylivoimamaalia, oli kova juttu, että siitä on hyväksi tienviitaksi kohti turnauksen jatkoa.

Juuse Saros oli kentän paras pelaaja. Sarostakin Pennasen on kiittäminen siitä, että Leijonien prosessi palasi jonkinlaisen eloon.