Tässäkö syy Liigan jättisuosikin ailahtelevaan kauteen? – "Kivijalkaa on mahdotonta nimetä"

Rakkaat tamperelaiset viholliset Tappara ja Ilves kohtasivat perjantai-iltana Nokia-areenassa – mutta ilta saattoi kuulua vain toiselle. Sarjakärjessä oleva Tappara korjasi voiton nimiinsä ja lopputulos kirjattiin kirvesrintojen eduksi 4–1.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen seurasi ottelua herkeämättä tehden tarkkasilmäisiä muistiinpanoja ottelun alusta alkaen.

– Tappara ja Ilves lähtivät pelaamaan mielenkiintoisella tavalla viidettä paikallisderbyä energisesti, taidokkaasti, taktisesta, mutta liikoja toisilleen vihoittelematta. Se, ettei tällä erää vihollisuuksia vaihdettu, ei laskenut pelin tasoa, päinvastoin, Sihvonen petaa.

Sihvonen kiinnitti huomiota siihen, että Tapparan valmennusjohto oli viilannut joukkueensa pelitapaa.

– Rikard Grönborgin Tappara on viimeisten viikkojen aikana monipuolistanut pelaamistaan, siinä on mukaan rytmejä sekä hyökätessä että puolustettaessa. Entisen pölhökustaan prässinsä Tappara on kuopannut kokonaan. Edelleen Tappara paineistaa, mutta järkevästi prässääjien sijainteja säännustellen. Tätä Tappara tarjosi Ilvekselle perjantai-iltana.

Sama kaiku oli askelten myös Ilves-leirissä.

– Tommi Niemelän Ilves ottaa edistysaskeleita ikään kuin periodi kerrallaan. Pelaamista harjoitellaan pala kerrallaan. Tosin nyt tuntui, että Ilves olisi melkeinpä Tapparaa silmällä pitäen säätänyt asioita paineen alta lähdöissä. Viimeksihän Tappara pirstoi Ilveksen pakkiensa pintseillä, kun Ilves avasi liikaa laitaan, Sihvonen sanoi.

– Nyt näkösällä oli jopa nerokasta syöttöpaikkojen tarjontaa keskustaan ikään kuin tuplaten. Ensin yksi hyökkääjä tarjosi keskelle sentterin sijaintiin ja tämän perään tai hieman sivummalle painottoman puolen pakki tarjoaisi itseään pelattavaksi. Kyseisen puolustajan kautta peli aukesi ensimmäisessä erässä ainakin puolentusinaan kertaa. Nerokasta!

Pelin kuva säilyi ensimmäisessä erässä Sihvosen mukaan tasaisena, kuten laadukkaalle paikallisottelulle onkin ominaista.

– Ensimmäinen oli tasainen kaikin mittarein. Tulostaulun maalilukemat 1–1 kuvasti erinomaisesti pelin kulkua ja hallintavaiheiden tasaisuutta.

Toisessa erässä molemmat joukkueet jatkoivat hyviä otteitaan.

– Toisessa erässä molemmat joukkueet pelasivat edelleen laadukkaasti lyhytsyöttöpeliä ja suhteellisen tiiviiden viisikkojen voimin.

Vaikka Ilves sai lopulta maistaa tappion katkeraa kalkkia, se ennätti hallitsemaan kenttätapahtumia hetken aikaa.

– Ilves oli pitkään kakkoserässä niskan päällä. Mutta tupsukorvien hallinta jäi piippuun. Oli viime kaudella ja sama jatkuu nyt niin, että kun Niemelä saa jonkin asian toimimaan, laiva vuotaa toisaalta, Sihvonen sanoo.

– Nyt oli mukava pelata syötellen ja taidolla, mutta kas, sitten puuttuikin raakuus mennä ja murtautua Christian Heljangon maalille. Ilves on vielä pari luokkaa jäljessä Tapparaa kokonaisvaltaisesta pelaamisesta.

Ottelussa nähtiin myös yksittäisiä virtuoosimaisia hetkiä.

– Ilveksen Matias Mäntykivi tykkää pelata jahkaillen ja hämäten. Siinä on puolensa. Nyt Kasper Simontaival, erinomainen kiekkorosvo, nosti takaa Mäntykiven mailaa ja ryösti pelivälineen kaksikkolle Kristian Tanus-Oiva Keskinen ja sen tietää, klap-klap, miten siinä käy. Tanus kihautti käyttämällä kiekko Keskisellä, 2–1 Tapparalle, Sihvonen kertaa.

– Tapparan 3–1-maalissa peliväline ryöstettiin keskialueella Ilveksen Sebastian Soinilta. Soini ei ehtinyt alas hätiin solmusta, johon hän joutui Emil Sylvergårdin kanssa. Otto Rauhala kihautti Jyrki Jokipakan upeasta syötöstä maalin eteen.

Erän lopulla nähtiin paikallisasetelmien kiristymistä.

– Toisen erän lopussa ja jonkin verran kolmannessa erässä mainitsemiani vihollisuuksien alettiin vaihtaa. Nokkapokat lisääntyivät sen jälkeen, kun Ilves jäi tuloksessa jälkeen.

Kolmannessa erässä Ilves yritti painaa päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta Tapparan puolustus piti.

– Vaikka Ilves sai aikaan pitkähköjäkin hyökkäyksiä kolmannessa erässä hyökkäysalueella, taival kulmista maalille oli liiaksi Tapparan miinoittama. Ilves loi kuitenkin jokusen maalipaikan, mutta sitten siellä oli vastassa muuri nimeltä Heljanko. Ja viisi minuuttia ennen loppua Ilveksen ylivoimaa vastaan Heljanko oli jo jopa maaginen.

Sihvonen ynnää illan antia taktiselta puolelta niin, että Tapparan vahvuus perustuu kokonaisuuteen, Ilveksen puolelta Johtava löytää enemmän puutteita. Punaista lankaa ei löydy.

– Grönborgin Tappara pelaa monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti. Sen kivijalka on kova työnteko ja vahva kamppaileminen kaiken muun perustana. Sen sijaan Niemelän Ilvekseltä on mahdoton nimetä kivijalkaa, Sihvonen avaa.

– Ilveksellä on kauden mittaan eri vahvuusalueita jaksoittain. Ollaan jo helmikuussa eikä Niemelä ole saanut vakiinnutettua joukkueensa pelaamiseen pesunkestäviä pelaamisen osa-alueita. Niemelän valmentamisen taso on pudonnut sitten parin viimeisen Pelicans-kauden.

Ilveksen hyökkäysten pehmeys jätti jälkeensä isoja kysymyksiä kevään varalle.

– Vaikka Ilves sai kammettua maaliodottamat, laukaukset ja maalipaikat nimiinsä, sen pelaamisen tietty pehmeys mentäessä kohti Heljangon maalia jätti isoja kysymysmerkkejä kevättä silmällä pitäen.

Tamperelaisten kevät kulkee tällä haavaa eri suuntiin. Tappara jatkaa sarjakärjessä, Ilves majailee puolestaan on seitsemäntenä.