Tässä syy HIFK:n itseaiheutettuun umpikujaan – seurajohto elää fantasiamaailmassa: "Mielettömyyttä!"
Mitä HIFK:n neuvonantajaryhmä Sports Advisory Board on tehnyt? Miten se näkyy? Miten se vaikuttaa? Kukaan ei tiedä, eikä puheenjohtaja Mika Kortelaisen mukaan kukaan saakaan tietää, Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen raapaisee.
Viimeinen Liigassa. Se on surkea tilanne, johon HIFK on ajautunut. Laskeva trendi on ollut nähtävillä urheilullisessa tilassa jo pitkään, mutta onko se syy vai seuraus heikosta strategisesta suunnistamisesta? Kysymykseen voidaan hakea vastausta seuran tekemistä päätöksistä.
Toukokuussa 2024 seura nimitti urheilujohtajakseen Janne Pesosen – henkilön, jolla ei ollut käytännössä minkäänlaista kokemusta urheilujohtamisesta. Samalla lanseerattiin juhlavasti Strategic Advisory Board, SAB, jonka oli määrä katsoa tulevaisuuteen.
Sen puheenjohtajana toimii Mika Kortelainen ja jäseninä on (tai oli) nimekäs joukko, kuten Jarmo Kekäläinen, Henrik Dettmann ja Mikael Granlund.
”Tohdin epäillä perättäisin sanoin sitä, että SAB olisi ollut aito yritys HIFK:n puolelta parantaa toimintaansa.”
Mutta mitä SAB on tehnyt? Miten se näkyy? Miten se vaikuttaa?
Kukaan ei tiedä – eikä Kortelaisen mukaan kukaan saakaan tietää. On kovaa puhetta.
– Jos on jotain tiedotettavaa, niin me varmaan tiedotetaan. Eikö niin? sanoi Mika Kortelainen Ilta-Sanomille tuoreeltaan, kun IS uutisoi, että Kekäläinen oli jättänyt tämän mystisen porukan.
Kortelaisen lausahdus ei kiteytä vain paljon, se kiteyttää kaiken.
SAB on olemassa, se ilmeisesti kokoustaa joskus, mutta tuloksista tai suuntaviivoista ei puhuta, ei viestitä. Kortelainen sanoo, että SAB ei vaikuta operatiiviseen johtamiseen, mutta "katsoo tulevaisuuteen", 5–10 vuoden päähän, tarkalleen ottaen.
Jos näin kerran on ja vähintään viiden vuoden päähän tehdään seuran suurimpia suuntaviivoja, niin herää paljastava kysymys: miksi ihmeessä otettiin mukaan alun alkaenkaan Kekäläinen, joka on avoimesti kertonut nälästään palata NHL-seuroihin töihin? Mielettömyyttähän sellainen on, eikä Kekäläinen SAB:n parissa vuoden päiviä kauempaa ollutkaan.
Tohdin epäillä perättäisin sanoin sitä, että SAB olisi ollut aito yritys HIFK:n puolelta parantaa toimintaansa. Jos se olisi ollut vilpitöntä sisällöllistä operointia eikä ympäristön kosiskelua Kortelaista lukuun ottamatta todella kovilla nimillä, seura olisi pitänyt omana tietonaan SAB:n jäsenet ja antanut heille työrauhan.
Nyt Kortelainen sekä etenkin Dettmann ja Kekäläinen mutta myös Granlund ovat saaneet ilkeän leiman henkilöönsä urheilun ammattilaisina. Ja silti: viis heistä, HIFK:n ja sen hallitus puheenjohtajansa Jaakko Eskolan johdolla näyttäytyvät huonossa valossa.
Kortelainen SAB:n äänenä ulospäin on tähän kohtaan katastrofi. Semminkin kun Kortelainen vaikuttaa elävän jopa arkeaan joukkueen liepeillä. Peleissä hän lienee jonkinlainen seurustelu-upseeri. On mahdotonta ajatella, että Kortelainen vetelisi minkäänlaisia pitkän tähtäimen suuntaviivoja HIFK:ssa. Ei hänestä ole sellaiseen.
Aition tietojen mukaan Kortelaisella on matkan varrella ollut kaipuita päästä merkittävämpiinkin asemiin seurassa, tuloksetta. Nyt Kortelainen on SAB:n (sic!) puheenjohtaja ja sidosryhmäpäällikkö – sidosryhmäjohtaja Roland Carlssonin alla.
”Valmentajat tulevat ja menevät, nimet vaihtuvat, mutta mitään jatkuvuutta ei synny.”
Samaan aikaan toisaalla HIFK häviää pelejä viikko viikolta, identiteetti on kadoksissa ja sarjataulukko ei valehtele.
Tämä on suomalaisen huippu-urheilun yksi suurimmista ongelmista: luodaan rakenteita, jotka näyttävät päällepäin hyviltä, mutta sisältä ovat täysin tyhjiä. Koko SAB:n idea näyttää nyt jälkikäteen lähinnä kulissilta, jolla haluttiin vakuuttaa sidosryhmiä siitä, että tällä erää rakennetaan isosti. Mutta mikään ei kehity, kun hävitään jatkuvasti – eikä kukaan kehity, jos mikään ei oikeasti muutu.
Kun katsoo HIFK:n joukkuetta, se ei ole materiaaliltaan riittävän hyvä maksettuihin euroihin nähden, mutta ei kasassa myöskään ole Liigan huonoin materiaali. Ero muihin on paljon pienempi kuin sarjasijoitus antaa ymmärtää.
Mutta suunta puuttuu.
Päävalmentaja Olli Jokinen ei ole saanut otetta – ehkä osin siksi, ettei sitä otetta ole organisaatiossa enää ollut moneen vuoteen. Valmentajat tulevat ja menevät, nimet vaihtuvat, mutta mitään jatkuvuutta ei synny.
Juuri tähän SAB:n pitäisi vastata.
SAB on kaiketi olemassa, jotta suunta määritettäisiin. Mutta jos sen tehtävä on vain "katsoa pitkälle tulevaisuuteen", eikä edes kertoa mitä se näkee, se ei ole neuvonantajaryhmä – se on pelkkiä tyhjiä sanoja.
”Jos ei ole identiteettiä, ei ole myöskään menestystä.”
Urheilubisneksessä ei ole varaa sanoa, kuten Kortelainen Ilta-Sanomille sanoi, että "pidetään asiat seuran sisällä". Se on ylimielistä, etäistä ja lopulta kannattajille loukkaavaa. He rahoittavat osaltaan seuraa. Heillä on oikeus tietää, mihin suuntaan ollaan menossa – jos suunta ylipäätään on olemassa.
Sillä juuri nyt HIFK on seura, jossa suuri nimi ei enää riitä. Ei valmentajissa, ei pelaajissa, ei johtajissa tai hallituksessa, ei strategisissa neuvonantajissa.
Jos ei ole identiteettiä, ei ole myöskään menestystä. Kortelaisen SAB-höpinät kiteyttävät ongelman ytimen: rakennetaan näennäistä uskottavuutta, mutta mitään konkreettista ei tapahdu.
HIFK:n olisi syytä viimeistään nyt ymmärtää, että ei riitä mihinkään, että nimet kokoontuvat ja pohtivat tulevaa. On myös tehtävä jotain, josta tiedotetaan ja jonka vaikutus näkyy.
Nyt näkyy vain yksi asia: tyhjyys.
