
Omaleimaiset Sokotran saaret
Sokotra on Jemenille kuuluva, mystiseltä tuntuva saariryhmä Arabianmerellä. Se on säilyttänyt omaleimaisuutensa eristäytyneen sijaintinsa vuoksi. Siellä käy kuitenkin pieni määrä seikkailuhenkisiä matkailijoita joka vuosi.
Pääsaari on Sokotra, ja sen lähellä sijaitsevat pienemmät saaret Samhah, Darsan Al-Ikhwan ja Abd al-Kuri. Parhaiten paikan kiehtovuuden voi kokea kiertelemällä ja patikoimalla pääsaarella. Saarilta löytyy myös valkohiekkaisia paratiisirantoja.
Pääsaaren korkeimmalla kohdalla Hajhir-vuoriston dramaattiset huiput häviävät välillä sumuverhojen peittoon. Saaren keskiosien kalkkikivitasangoilla taas on esihistoriallisilta näyttäviä maisemia.
Koska Sokotra sijaitsee noin 380 kilometrin päässä Jemenistä, se on välttynyt emomaansa kriisiltä. Useita vuosia jatkunut sotatila Jemenissä on johtanut humanitääriseen katastrofiin, jota YK on kuvannut maailman pahimmaksi. Saarten turvallisuustilanne on erilainen kuin mantereella sijaitsevilla Jemenin alueilla, jonne kaikkea matkustamista tulee välttää. Köyhyys on kuitenkin suuri ongelma saarillakin, ja matkailijoiden tuomat tulot ovat tärkeitä.
Kiehtovat lohikäärmeenveripuut
Ekologinen monimuotoisuus on tuonut Sokotralle Unescon maailmanperintökohteen aseman. Saarilta on löydetty noin 800 harvinaista eläin- ja kasvilajia, joista arviolta kolmannesta ei tavata missään muualla. Kotoperäisiä lajeja on enemmän ainoastaan Havaijilla, Galápagoksella ja Uudessa-Kaledoniassa.
Saarten tunnetuin puulaji on sokotrantraakkipuu (Dracaena cinnabari). Sitä kutsutaan lohikäärmeenveripuuksi, sillä siitä saadaan kirkkaanpunaista nestettä. Tämä ”lohikäärmeenveri” oli aiemmin saarilla tärkeää kauppatavaraa, ja sitä käytettiin esimerkiksi lääkkeenä, suitsukkeena ja väriaineena.
Sokotrantraakkipuita voi ihastella saaren keskiosissa. Dixamin kalkkikivikallioita halkoo kanjoni, jonka 700 metriä syvää rotkoa reunustavat eri kokoiset sokotrantraakkipuut. Myös Firhminin metsäalue lukuisine puineen on näkemisen arvoinen.
Homhilin alueella vaeltaessa näkymät ovat kuin toiselta planeetalta. Kivenmurikoiden keskeltä nousee oudon mallisia kurkku- ja pullopuita. Jossakin puussa voi kukkia kaunis vaaleanpunainen aavikkoruusu. Vaelluspolun päässä luonnon muovaama uimapaikka kutsuu virkistäytymään kuumuudelta.
Sokotralla on myös useita kotoperäisiä hyönteis-, matelija- ja lintulajeja. Merikilpikonnat pesivät saaren pohjoisosassa, ja jättikokoiset delfiiniparvet viihtyvät saaren poukamissa.
Pienen paikan kova arki
Saarilla on noin 50 000 asukasta, joista suurin osa pääsaarella. Pääkaupunki Hadibun lisäksi väkeä asuu pienissä kylissä. Pääsaaren etelärannikko on asumaton ja sisäosissa asutusta on harvakseltaan, mutta siellä täällä voi törmätä vuohia tai kameleita paimentaviin beduiineihin.
Suurin osa sokotralaisista saa toimeentulonsa karjankasvatuksesta tai kalastuksesta. Monsuunikaudella kesä-syyskuussa kalastus on kuitenkin mahdotonta, ja silloin monet saarelaiset muuttavat vuorille ja hakevat elantoa esimerkiksi poimimalla taateleita.
”Elämä täällä on ollut raakaa”, kertoo Methaq Abdullah, joka työskentelee Socotra Visit -matkatoimistossa. ”Edellisen hurrikaanin tuhoja ei ole vieläkään saatu korjattua, ja emomaan konflikti vie kaiken kansainvälisen huomion. Välillä tuntuu, että meidät on unohdettu.”
Toiveikkuutta on tuonut se, että vaikka saarille ei ole helppo tulla, viime vuosina jotkin lentoyhtiöt ovat vuorollaan kokeilleet järjestää säännöllistä lentoyhteyttä esimerkiksi Abu Dhabista. Näin ovat tehneet Yemenia (Yemen Airways), Air Arabia ja Emirates.
Yksinkertaisten palvelujen saaret
Paras aika käydä Sokotran saarilla on lokakuusta toukokuuhun. Omatoiminen reissu ei ole mahdollinen, mutta paikalliset matkatoimistot tarjoavat palveluita. Esimerkiksi viikon matka ryhmässä maksaa 1 500–2 000 euroa reissaajalta. Hintaan ei sisälly viisumia ja lentolippuja. Lisäksi on hyvä varata rahaa oppaiden, kuljettajien ja muiden avustajien tippeihin.
Sokotralla liikutaan jeeppikaravaaneissa, sillä ensimmäinen päällystetty tie saatiin pääsaarelle vasta vuonna 2011. Pääkaupunki Hadibusta löytyy muutama hotelli ja niukasti muita palveluita. Pääosin matkaillessa yövytään teltoissa. Leirintäalueet ovat alkeellisia, ja vain osassa niistä on saatavilla juoksevaa vettä.
Vastapainoksi saa nähdä öisen tähtitaivaan keskellä autiomaata. Aamulla hiekkarannalla kulkiessa vastaan ei taatusti tule ryhmää muita matkailijoita, vain jättikokoisia rapuja.