Tässä oli Liigan avauskierroksen kovin paukku – Petteri Sihvonen ylistää: "Ylivoimaisesti paras!"
Mestaruutta ei jaeta kauden ensimmäisessä ottelussa, mutta suunnan voi jo nähdä. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen niputtaa pelikirjasilmin SM-liigan avauskierroksen annin välittämättä lopputuloksista. Liigakierroksen positiivisin yllätys Ässät oli ylivoimaisesti parhaiten valmistettu joukkue, kun taas hallitseva mestari KalPa ei tuntunut KalPalta lainkaan.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Kuusi peliä SM-liigan ensimmäisellä kierroksella ja kaksitoista ensivaikutelmaa. Niitä lähdin hakemaan ja tutkimaan otteluista HPK–TPS, Jukurit–HIFK, KooKoo–Ässät, Kärpät–Sport, Pelicans–Kiekko-Espoo ja SaiPa–KalPa.
Metodini on katsoa kustakin pelistä erittäin tarkasti 10 ensimmäistä minuuttia. Ensimmäiset teot, alun pyrkimykset, nuo jäivät silmieni tutkaimiin.
Yltyleensä on sanottava, että jo parin sesongin ajan yleinen trendi on mennyt siihen suuntaan, ettei joukkueiden pelitavat ja niiden toteutus ole yhtä valmis heti kauden alussa, mitä ne olivat aiempina vuosina.
SM-liigassa päävalmentajat esikuntineen ovat jossain määrin luopuneet pelin täsmävalmentamisesta.
Seuraus on ollut, ja näkyy olevan myös käsillä olevalla sesongilla se, että vasta tappioiden kujanjuoksu pakottaa koutsit laittamaan pelin kuntoon. Pidän tätä suuntausta huonona.
Aloitan voimakkaimmat vaikutelmat tehneistä joukkueista.
”Jyrki Ahon Kiekko-Espoo näyttää olevan liikkeellä uusin pelitavallisin aikein.”
Jarno Pikkaraisen Ässät oli ylivoimaisesti parhaiten valmistettu joukkue, mitä tulee pelitavan pelaamiseen. Tasapainoista, rytmikästä, syöttämiseen ja pelaajien sijoittumiseen perustuvaa lätkää a la Ässät. Jopa toisteiset reverse-pelit olivat tikissä.
Ässien suorituksen arvoa nostaa se, että myös avauskierroksella vastustaja, Jouko Myrrän KooKoo, pelasi hyvää omaa pelitapalätkäänsä. Sitä samaa kuin viime kaudella, jossa hyökkääjät suorastaan varastavat matkaa kiekottomina nopeisiin vastahyökkäyksiin. KooKoolla oli tavallaan huonoa tuuria, että avauspeliin tuli vastaan Ässät.
Lahdessa vieraillut Jyrki Ahon Kiekko-Espoo näyttää olevan liikkeellä uusin pelitavallisin aikein. Espoolaiset pyrkivät kiekottelemaan runsaasti. Pidän tätä suuntaa aivan oikeana.
Sami Kapasen Pelicans ei ota taka-askelia, se pelasi alusta asti rivakasti pystyyn. Jos lahtelaiset pakotettiin trapiin, sekin oli ilmiasultaan aggressiivinen 2-1-2, eli ikään kuin lähes tuplatolppatrap.
Raimo Helmisen SaiPa jatkaa viime kauden linjoilla. Omalle alueelle ei jäädä tupakoimaan kiekon kansa. Sieltä lähtee pikaisesti syöttö pystysuuntaan, ja jos syöttöpaikkaa ei ole, peliväline paiskataan laidan tai jopa pleksin kautta keskialueelle.
Yllätyin hieman siitä, ettei SaiPan vastustaja, hallitseva mestari, Sami Tervosen KalPa saanut oikein ollenkaan käyntiin ottelun alussa tyypillistä kiekottelevaa KalPa-lätkää. Kävi ilmi, ettei Tervonen ainakaan mikään äärivalmentaja, jonka kaikki energia olisi elokuusta syyskuun puoliväliin mennyt pelitavan valmentamiseen. Ottelun alussa KalPaa ei tunnistanut KalPaksi.
”HIFK antoi kokonaan potentiaalisen pelitapaan liittyvän kilpailuedun mikkeliläisille.”
Olli Jokisen HIFK pelasi pystysuunnan jääkiekkoa Jonne Virtasen Jukureiden vieraana. HIFK antoi kokonaan potentiaalisen pelitapaan liittyvän kilpailuedun mikkeliläisille. Virtasen Jukurit turvaa viisaasti konstailemattomaan Meidän peliin.
Mikko Mannerin HPK näytti ajoittain ottelun alussa Toni Söderholmin TPS:ää vastaan vanhalle kunnon HPK:lle. Kerho rytmitti peliä. Vaan samoin teki TPS. Hämeenlinnalaisten ja turkulaisten ottelussa Rinkelinmäellä oli aikeet puolin ja toisin pelata aina se rytmi, mitä peli pyysi pelaamaan – Meidän pelin katsannossa.
Petri Karjalaisen Kärpät pyrki aloittamaan nopeahkolla kiekkokontrollilätkällä Juuso Hahlin Sporttia vastaan. Vuorostaan Sport käänsi peliä ylöspäin ja viljeli jopa ylijuoksuja ja karkaavia kiekottomia hyökkääjiä melkeinpä enemmän kuin kertaakaan viime kaudella. Sport pelasi omaansa ikään kuin altavastaaja-asemasta ponnistaen; Kärpät taas pakotti peliä ja esitti jotain, joka ei ollut aina luontevinta kuhunkin pelitilanteeseen.
