Florida Panthersin Paul Maurice lyö suomalaiset jääkiekkovalmentajat laudalta 6–0 – "Suunnattoman tärkeä asia"
Florida Panthersin päävalmentaja Paul Maurice tuli, näki ja voitti viimein Stanley Cupin. Mikä hän on miehiään? Aition jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen meni aivan Mauricen tuntumalle Tampereella. Kuka olisi uskonut, että saunalla, Meidän pelillä ja paljaalla ihmisyydellä on paikkansa, kun resepti-Mauricea eritellään.
Peli näyttää kaiken. Tahdoin kuitenkin mennä plus ultra, pidemmälle. Asetuin takariviin, ja lähelle sittenkin. Halusin tuntea ja aistia NHL:n mestarivalmentaja Paul Mauricen läsnäolon.
Juuri oli päättynyt Florida Panthersin ja Dallas Starsin ensimmäinen ottelu Tampereella Nokia Areenassa.
Olin vain tuntia aiemmin kirjoittanut piippuhyllyllä pelin tuoksinassa Aition artikkeliini Mauricesta sanat:
Siinä hänen silmiensä edessä joukkue pelasi ja pelaa suomalaisittain ja eurooppalaisittain.
”Paul Mauricen puhuessa puhui sekä coach Maurice että ihminen Maurice.”
Lehdistötilaisuudessa herra karisma, Maurice, puhui muun muassa saunasta, Aleksander Barkovista, Tuomo Ruudusta ja Nokia Areenan yleisöstä. Maurice puhui meille toimittajille antaen katseensa kiertää ihmisestä toiseen.
Meitä kuulijoita oli parisenkymmentä.
Kun suomalainen jääkiekkovalmentaja puhuu lehdistölle ja televisiokameralle – anteeksi vain – siinä puhuu robottimainen, ilmeetön, kivikasvoinen valmentaja, vain ja ainoastaan robottimainen, ilmeetön, kivikasvoinen valmentaja.
Paul Mauricen puhuessa puhui sekä coach Maurice että ihminen Maurice.
Tulen tuossa edellä sanoneeksi aivan suunnattoman tärkeän paitsi asian myös eron. Eron, joka on Mauricen hyväksi suomalaisia koutseja vastaan 6–0.
Myös hieman ennen Mauricea puhui muukin kuin valmentaja, puhui ihminen, Dallas Starsin juuri ottelun hävinnyt valmentaja Peter DeBoer.
Siis kaksi kertaa pohjoisamerikkalaiset vs. suomalaiset koutsit: 6–0.
”Yleisö osasi reagoida pelin aikana täysin oikein ja oikeilla hetkillä Mauricen mukaan.”
Vaikka otetaan pohjoisamerikkalainen vieraskorea kuorrutus pois, Mauricen sanat suomalaisesta yleisöstä Nokia-areenassa liikuttivat minua.
Yleisö osasi reagoida pelin aikana täysin oikein ja oikeilla hetkillä Mauricen mukaan. Niinhän se on. Meidän sekä vihkiytyneimmät että laajemmatkin yleisöt Suomessa osaavat ja ymmärtävät peliä. Voimme olla ylpeitä siitä.
Suomi on jääkiekkokulttuurisesti korkeatasoinen maa. Se oli Mauricen viesti.
Viestiä kultivoi Mauricen todistus kapteeninsa Barkovin vaiheilta. Samoin Ruudun tiimoilta.
Ei Maurice olisi päävalmentajana voittanut Stanley Cupia ilman Barkovia, Ruutua, Niko Mikkolaa, Eetu Luostarista, Anton Lundellia ja Eetu Luostarista. Panthersissa on voimakas suomalainen marinadi.
”Mauricen kertomus Panthersin saunareissusta kapteeni Barkovin johdolla oli vaikuttava ja yksityiskohtainen.”
En liioittele, kun sanon, että ilman Meidän peliä Maurice ei olisi nyt hallitsevan mestarin päävalmentaja. Kuka tietää Jukka Jalosella on oma kautta rantain välillinen vaikutuksensa siihen, miten Florida Panthers pelaa. Ja pärjää.
Fakta on, että Mauricen Panthers pelaa visua kenttätasapainoa Meidän pelin rytmein.
Mauricen kertomus Panthersin saunareissusta kapteeni Barkovin johdolla oli vaikuttava ja yksityiskohtainen. Maurice oli saanut tuta, mitä on suomalaisuus. Ja sitä mukaa: mistä puusta nämä hänen tärkeät suomalaiset avainpelaajansa ovat.
”Onko mitään mieltä, onko mielekästä olla läpi elämänsä valmentaja pelkkään valmentajan kaapuun puettuna, onko se tolkullista elämää? kysyn.”
Ei Maurice heittänyt bussin alle tyhmiä kysymyksiä ja niiden kysyjiä. Maurice käänsi heppoisetkin median esittämät kysymykset jääkiekkoilun, NHL:n, Suomi-vierailun, kysyjän ja omaksi edukseen.
Johduin kesken kaiken ajattelemaan suomalaisia voittaneita valmentajia.
Hannu Aravirta, Raimo Summanen, Erkka Westerlund, Jukka Jalonen, Kari Jalonen, Pekka Virta, Lauri Marjamäki, Kivi, Antti Pennanen, Jussi Tapola ja muutama muu.
Älä ajattele! komensin puheliaita päänsisäisiä ajatuksiani.
Ei heitä voi asettaa rinnan Mauricen kanssa. Ei millään muotoa.
Tosin ei valmentajan tarvitse (ihmisenä) julkisesti olla kuten Maurice on, valmentajat voivat olla lähes mitä vain, mutta jokin ihmisenä olemisen ja ihmisyyden kysymys minua vaivasi läpi lehdistötilaisuuden.
Onko mitään mieltä, onko mielekästä olla läpi elämänsä valmentaja pelkkään valmentajan kaapuun puettuna, onko se tolkullista elämää? kysyn.
Ja, edelleen, on todettava, että kun Suomessa on nyt muotia hokea trivialiteettia, että tulee valmentaa ihmistä, että ihmisessä valtava potentiaali, ihmistä voi valmentaa vasta, jos valmentaja ensin osoittaa ihmisyyttä itsestään.
Ei niin, että aina ennen niin "konemainen" Westerlund (tai joku muu) äkkää ja ryhtyy valmentamaan ihmistä. Suomalaisten valmentajien on ensin tultava ulos omasta kuorestaan, oman panssarinsa takaa, ja vasta sitten kaksi ihmistä voivat aidosti kohdata.
”On valmennettava niin kuin Maurice osaa valmentaa nyt: sekä peliä että ihmistä.”
Maailman parhaan jääkiekkojoukkueen Florida Panthersin päävalmentaja Paul Maurice on mielenkiintoinen ihminen, tohdin sanoa: ihminen. Vaikka en läheskään hänen syvimpäänsä näe. Tietenkään.
Se, miten Maurice olemisensa järjestää, on kunniaksi ja korkeudeksi pienelle havumetsien lajille jääkiekkoilulle.
Kesken lehdistötilaisuuden muistin elävästi, millainen Maurice oli aikoinaan Winnipeg Jetsin ja siellä Patrik Laineen päävalmentajana. Jo siellä valmensi ihminen ihmisiä. Ja sittenkin hänestä paistoi raaka tuska. Miksi?
Siksi, että Maurice esikuntineen ei vielä silloin osannut valmentaa tärkeintä, peliä.
Ei riitä, että osaa valmentaa vain ihmistä. Ei riitä, että osaa valmentaa vain peliä.
On valmennettava niin kuin Maurice osaa valmentaa nyt: sekä peliä että ihmistä.
Huomasin, että Mauricella ei ollut kiire pois lehdistötilaisuudesta. Hän olisi voinut puhua ja puhua vaikka kuinka. Kaikki turha valmentajana ja ihmisensä olemisen tuska oli poissa hänestä.
Myös minun, pienen sivuhenkilön osani osallistuvana havainnoitsijana oli sees.
Peli näytti. Mediatilaisuus tuki, oli yhtä pelin hengityksen kanssa.
Lähtiessäni huomasin verhon takana kaksi hahmoa juttelemassa: Tuomo Ruutu ja Antti Pennanen.
Toivon, että nuo nuoret uroot uskovat vilpitöntä Mauricea. Että suomalaisella jääkiekkoilulla on kaikesta huolimatta pontta ja kulttuuria.
Leijonat. 4 Nations Face-Off. Kapteeni Barkov. Ja yhteistyön jääkiekko.
