Näin käsi kädessä kulkevan iäkkään miesparin tulevan teatterista. Koen aina hyvää mieltä, kun näen käsi kädessä kulkevia ihmisiä. Ei väliä, ovatko he lapsia, nuoria, keski-ikäisiä vai iäkkäämpiä. Väliä on sillä, että he turvaavat toisiinsa ja osoittavat sen. Käsi kädessä kävely merkitsee tunnetasolla paljon enemmän kuin käsikynkkä tai toisiinsa kietoutuminen. Se johdattaa ajatuksiin perusturvallisuudesta ja luottamisesta.

Suomessa on haluttu korostaa homoparien erilaisuutta, mutta aika vähän on kerrottu iäkkäiden mies- tai naisparien selviytymisestä. Toisaalta, miksi se olisi tarpeellista? Nais- ja miesparit ovat arkeamme. He jakavat elämänsä, eikä heidän seksuaalista suuntautuneisuuttaan tarvitse päivitellä. He vanhenevat yhdessä ja auttavat toisiaan.

Parien muodostuminen on oma prosessinsa. Liitossa sovitetaan yhteen molempien taustakulttuuria oman uuden liiton kulttuuriksi. Hetero­pareissa nainen onnistuu aika usein tuomaan oman ydinperheensä arvoja liittoon. Nainen ikään kuin kaappaa miehen sukuunsa. Sukuun sovittaminen saattaa tapahtua homopareilla tasapuolisemmin, vaikka toki hekin sitoutuvat selkeämmin toisen vanhempiin.

Aidon tasa-­arvoista liittoa näkee harvoin. Yleensä toinen osapuoli hallitsee suhdetta, avoimesti tai hyvin piilotetusti. Ulkopuolinen kummastelee usein parin yhteensopivuutta, mutta jollain oudolla tavalla suhde kestää. Osapuolet täydentävät toisiaan. Liiton jatkuvuutta selitetään yhteisten arvojen ja kiinnostusten samankaltaisuudella.

Nuorta paria sitoo seksuaalisuus. Sen voima on vahva, mutta keski-iän jälkeen muut ominaisuudet nousevat pintaan. Tehdään yhdessä, harrastetaan, jaetaan kokemuksia ja osallistutaan sosiaalisiin tilanteisiin. Jokainen suhde edellyttää joustamista ja toisen osapuolen toiveiden ja tarpeiden oivaltamista. Silloin tällöin on mentävä lätkämatsiin tai käytävä konsertissa, jos toinen sitä haluaa. Ikääntyneellä parilla painopiste siirtyy yhdessä elämiseen ja huolenpitoon. Selviydytään päivästä päivään, suunnitellaan erilaisia hetkiä elämään. Vähitellen iän karttuminen tuo uusia huolenaiheita, lääkärissä käyntejä ja pitkäaikaisia sairauksia. Tuolloin jos koskaan tarvitaan tukea ja vierellä kulkijaa.

Suurimmat riidat parisuhteissa käydään seksistä ja sen riittävyydestä sekä toisaalta rahasta ja sen riittävyydestä. Hyvä parisuhde rakentuu turvallisuudelle, samankaltaisuudelle ja riittävälle erilaisuudelle sekä kohtuulliselle terveydelle. Toki asenteet ja suhtautumistavat voivat ratkaista liiton pysyvyyden.

Porilainen juttu esittää elämän kohokohdat näin: Kolmekymppiset naiset päättävät mennä illalliselle Yyterin Meriravintolaan, koska siellä on tiukkapeppuisia tarjoilijapoikia. Nelikymppisenä sama joukko päätyy samaan paikkaan, koska siellä on hyvät ruoat ja viinit. Viisikymppisinäkin he menevät sinne, koska siellä on hienot maisemat. Kuusikymppisinä valitaan jälleen Yyterin Meriravintola, koska sinne pääsee autolla viereen. Seitsemänkymppisinä naiset menevät samaan paikkaan, koska siellä on hissi ravintolaan. Täytettyään 80 vuotta he valitsevat Yyterin Meriravintolan, koska ”eivät olleet käyneet siellä koskaan.” Eläminen on taidelaji kaikissa vaiheissa.

Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.