Apu

Tasa-arvoa ampumaradoille: "Ajateltiin kai, että hauraat naiset menevät rikki"

Tasa-arvoa ampumaradoille: "Ajateltiin kai, että hauraat naiset menevät rikki"
Tokiossa nähdään uutena sekajoukkueiden kilpailu kolmessa ammuntalajissa. Ympyrä sulkeutuu, sillä naiset kilpailivat ammunnassa aiemmin miesten kanssa.
Julkaistu: 20.7.2021
Naiset ovat saaneet osallistua olympialaisiin ampumaurheilussa Meksikon kisoista 1968 lähtien. Alkuun he kilpailivat samoissa sarjoissa miesten kanssa.
Ensimmäinen ampumaurheilun naismitalisti oli yhdysvaltalainen Margaret Murdoch, joka ampui hopeaa pienoiskiväärin täysottelussa Montrealissa 1976. Tämän jälkeen etenkin Itä-Euroopan joukkueet alkoivat ajaa naisten ja miesten sarjojen erottamista.
Los Angelesin olympialaisissa 1984 kivääri- ja pistoolilajit erotettiin ensi kertaa naisten ja miesten sarjoihin. Naisille näitä lajeja oli tarjolla kolme, miehille viisi. Naisten osallistujamäärä kasvoi nyt yksittäisistä liki 80:een. Suomesta mukana oli tuolloin Sirpa Ylönen (myöh. Vesanen).
Vaikuttaa siltä, että sarjojen eriyttämisessä oli kyse naisten ammunnan kehittymisestä ja harrastajamäärien kasvusta, mutta siitäkin, että sekasarjat kävivät laatuun niin pitkään, kunnes naiset alkoivat toden teolla pärjätä niissä. Naisille tuli myös laukausmääriltään lyhyempiä kilpailuja, jolloin tuloksia ei voitu vertailla miesten sarjoihin.

Ammuntaa ei pidetty naisille sopivana sen fyysisten vaatimusten takia

Suomessa naisten ampumaharrastus alkoi yleistyä 1960-luvulla. Ensimmäiset MM-kilpailut naisille järjestettiin 1958. Monen muun lajin tapaan ammuntaa ei pidetty naisille sopivana lajin fyysisten vaatimusten, tässä tapauksessa pitkän keston ja aseiden rekyylin takia.
– Ajateltiin kai, että hauraat naiset menevät rikki. Ensin naisille tuli kevyet aseet ja lyhyet matkat, kertoo Suomen Ampumaurheiluliiton satavuotishistorian kirjoittanut Kalle Virtapohja.
Haulikkolajit skeet ja trap säilyivät sekasarjoina Barcelonan olympialaisiin 1992 asti. Silloin Kiinan Zhang Shan voitti ensimmäisenä naisena olympiakultaa ammunnassa, lajinaan skeet. Tämän jälkeen haulikkolajitkin eriytettiin miesten ja naisten sarjoihin, mutta naisille ne tulivat olympiaohjelmaan vasta Sydneyssä 2000.

"Vanhemmat kilpasiskot saivat julmiakin kommentteja"

Suomen Ampumaurheiluliiton kiväärilajien päävalmentaja Pirjo Peltola osallistui olympialaisiin ilmakiväärissä ja pienoiskiväärin asentokilpailussa Soulissa vuonna 1988 ja Barcelonassa vuonna 1992 parhaana tuloksenaan ilmakiväärin viides sija. Hänelle naisten lajien pääsy olympialaisiin oli ratkaiseva sysäys, joka sai satsaamaan urheiluun.
– Alkuun kiväärilajeissa ei ollut menestysperinteitä, eikä suhtautuminen naisiin ollut kannustavaa. Vanhemmat kilpasiskot saivat julmiakin kommentteja, vaikka ampuivat kansainvälisissä kilpailuissa omalla tasollaan, Peltola kertoo. Peltola oli mukana naisten ilmakiväärin maailmanmestaruusjoukkueessa 1986. Menestyksen myötä ääni kellossa muuttui ja epäilyt hiljenivät. Kun hän siirtyi valmentajaksi ensimmäisten naisten joukossa 1990-luvulla ja nousi lajipäälliköksi, sovinistisia kommentteja kuuli vielä toisinaan, mutta lajiliitto puuttui niihin.
– Nyt EM-kilpailuissa ilmakiväärissä tyttöjen osallistujamäärä oli suurempi kuin poikien. Ennen sellaista ei olisi voinut kuvitellakaan.
Tänä vuonna olympialaisissa nähdään useita uusia lajeja, joissa naiset ja miehet kilpailevat sekajoukkueissa. Esimerkiksi uinnin ja yleisurheilun lisäksi vastaava kilpailu käydään ammunnassa, eli ympyrä tavallaan sulkeutuu.
– Nyt laukausmäärät ovat myös samat sekä miesten että naisten sarjoissa.
Pirjo Peltola toi olympialaisista Suomeen vuonna 1992 ilmakiväärin viidennen sijan. Nykyisin hän toimii Suomen ampumaurheiluliiton kiväärilajien päävalmentajana.
Kommentoi »