Oliko Tapparan kapteenisto mennyt hurjana Rikard Grönborgin valmennuskopille? "Oikeita liikkuja"

Tappara otti ansiokkaan 3–0 voiton Ilveksestä. Näin meni poikki Ilveksen peräti yhdeksän ottelun paikallispelivoittoputki. Petteri Sihvosen mukaan Tapparalla oli pelaamisessaan nyt uutta juonta.

– Rikard Grönborg esikuntineen oli tehnyt täsmäpelisuunnitelman Ilvestä vastaan. Idea oli pelata prässit aiemman kahden tai kolmen prässäävän pölhökustaan sijaan viisaammin peräti viidellä pelaajalla. Tämä tarkoitti runsasta ja suorastaan jatkuvaa puolustajien pintsaamisia niin pelin puolelle kuin painottomalle puolelle, joka oli juuri muuttunut pelin puoleksi.

Jonkinlaista järkeäkin oli tuotu mukaan Tapparan pelaamiseen.

– Tappara oli suunnitellut pelaavansa niin, ettei se aivan silmittömästi joka tilanteessa puolustanut liian monella pelaajalla eteenpäin, vaan muutaman kerran pelaajia kiirehti mieluummin pelin alle, Sihvonen kehuu.

Myös Ilves oli hyvä ottelun alussa, vaikka jonkinlaisessa alakynnessä olikin.

– Tommi Niemelän Ilveksen voi sanoa joutuneen hieman Tapparan jyrän alle ensimmäisen aikana, mutta ihan noin se ei kaikkineen kuitenkaan ollut. Ilveksellä oli valmiutta jatkopuolustaa niitä hetkiä, kun sen ensin lyhyesti hyökkäsi ja menetti kiekon.

Ottelu oli laadukas ja tasainen.

– Ilveksen kannalta on sanottava se, että vaikka pelin kuva näytti avauserässä Tappara-merkkiseltä, se kykeni käytännössä luomaan lähes yhtä paljon maaliodottamaa kuin vastustaja. Kyse oli siitä, ettei Tapparan viiden pelaajan prässi tai vaihtoehtoisesti lievä vetäytyminen ollut aukotonta. Ilves hyökkäsi useita kertoja terävästi tilaisuutensa haistaen.

Kakkoserässä peli alkoi kääntyä Tapparalle.

– Toiseen erään Tappara tuli yhtä kovalla höyryllä kuin ensimmäisen erän alkuun. Oli kiikunkaakun tilanteita, joissa puntarissa oli kotvasen, onko toisen erän etäisyydet liikaa Tapparan viiden pelaajan prässille. Kourallisessa tilanteita oltiin aivan siinä ja siinä, pääseekö Ilves myrkyllisesti kirvesrintojen paineen alta ulos, mutta ei se päässyt. Peliote siirtyi ensimmäistä erää voimakkaammin Tapparalle.

Matsin avausmaali oli Sihvosen mukaan komea.

– Eetu Tuulolan 1–0-maali Tapparalle oli upea. Se syntyi p-pistealoituksen jälkimainingeissa. Maalissa Tuulolla antoi kaksi, kolme karttukylpyä Ilveksen pakki Otto Latvalalle ennen kuin Henrik Haapala asetti nerokkaasti jäänpinnasta Tuulolalle irtokiekon lanattavaksi sisään ohi jälleen loistavasti Tapparaa vastaan pelanneen Ilves-vahti Dominik Pavlatin.

Peli alkoi saada hurjaa vauhtia erän loppua kohti.

– Toisen periodin loppua kohti pelin virta kävi todella vuolaaksi. Se sopi aavistuksen paremmin takaa-ajonsa alkaneelle Ilvekselle. Siinä kohtaa Ilveksen hieman tiiviimpi viisikko, joka merkitsi useampaa mailaa nopeammin kamppailutilanteisiin, alkoi purra, Sihvonen analysoi.

– Kahden erän jälkeen kiekkokontrolliprosentti oli tasan, jäähyjä vain yksi Ilveksen Latvalalle ja maaliodottama Tapparalle 2.32–1.31. Luvassa oli huikea ratkaisuerä siihen mennessä tapahtuneen jälkeen.

Kolmas erä oli lopulta Tapparan.

– Kolmannen erän alku oli hieman metka. Ilves oli saada otetta, mutta sen pelaamisessa oli valuvika, joka liittynee kauden aiempiin hieman seikkailu- ja kokeiluhenkisiin pelitapajuttuihin. Ilves perusti takaa-ajonsa liikaa prässille ja riskille, kun sen sijaan olisi pitänyt ajatella, että kiri pelataan hyökkäämisen kautta.

Myös Tapparalla oli omat haasteensa ottelun lopussa.

– Tappara taas oli kolmannen erän alun sikäli hämmennyksissä, että se oli pelannut tätä tämän pelin uusinta uutta pelisuunnitelmaansa ensimmäistä kertaa eikä sitä mukaan oikein tietänyt, ollako vai ei enää maksimaalisen aloitteellinen pelitilanteissa, kun piti suojella johtoasemaa.

Erästä oli tulossa niin tiukka kuin Sihvonen ennakoikin, mutta ei se ihan niin sitten kuitenkaan mennyt.

– Vaan sitten ilmestyi näyttämölle deus ex machina, pomppivasta kiekosta Ilveksen ylivoimahyökkäyksestä ja liiallisesta riskistä Tappara sai kolme-vastaan-yksi-ylivoimahyökkäyksen, jota johti puolustaja Jesper Mattila itsekkäästi ja hieman laput silmillä, mutta tehokkaasti 2–0. Siinä oli jo ratkaisun makua.

Sihvonen tekee jo jonkinlaista katsausta tulevaan.

– En ole varma siitä, onko Grönborgin tuoreesta viiden pelaajan prässistä uudeksi ohjenuoraksi jatkoa ajatellen, mutta se on varmaa ja kestävää, että Tapparan vahva ja jäähytön puolustusalueen puolustuspeli kera Christian Heljangon torjuntojen jumalmoodin oli ja on kovaa valuuttaa kevättä kohti. Ilveksen taitohyökkääjät jäivät lievästi kakkoseksi tuolle Tapparan teräspuolustukselle läpi ottelun.

Loppu oli sitten enää kosmetiikkaa.

– Ottelu ratkesi lopullisesti seitsemisen minuuttia ennen pelin päättymistä, kun Jonathan Andersson kihautti 3–0 syöttäjiänä Kristian Tanus ja Kasper Simontaival. Maali olisi seurausta Tapparan tiiviistä viiden pelaajan prässistä. Osumaa taisi edeltää paitsio, mutta sellaista peli on, joskus tuomareillekin sattuu virheitä, Sihvonen ymmärtää.

Sihvonen oli kuullut hieman huhuja Tampereen suunnalta.

– Tiedä näistä, mutta sain viestin, jonka mukaan Tapparan kapteenisto olisi käynyt Grönborgin pakeilla pyytämässä pelitapaan muutakin kuin pölhökustaan prässiä. Jos tuo pitää paikkaansa, oli Grönborg ollut viisas ja tehnyt ihan asiallisia liikkuja Tapparan pelaamiseen. Jos kohta ei tämä nyt nähty lätkä ollut mitään pudotuspelikiekkoa. Tuolla tavoin ihminen ei jaksa pelata jääkiekkoa hyvä jos kolme erää, mutta ei millään perättäisinä päivinä useampia otteluita, Sihvonen pamauttaa.