Kovakourainen kysymys: Tätäkö Tappara todella halusi muuttaessaan identiteettiään? – "Ajaa pelaajat hulluuden partaalle"

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen katsoi tarkalla silmällä perjantai-illan Tapparan ja Ilveksen kohtaamisen Nokia-areenassa.

– Tappara on tällä hetkellä hurjalla pelillisellä takamatkalla suhteessa arkkiviholliseensa Ilvekseen. Tommi Niemelän Ilves pelaa tiiviin viisikon lätkää, Rikard Grönborgin Tappara pelaa sinne tänne jatkuvasti venyvän viisikon peliä.

Tapparaa vaivaa edelleen Sihvosen mukaan prässin perusteeton pakottaminen.

– Tapparan suurin itse itselleen aiheuttama jatkuva sudenkuoppa on jatkuva ja lakkaamaton prässääminen. Ilves, kuten muutkin joukkueet SM-liigassa aina vuorollaan, oli varautunut tulemaan sen myöhästelevän prässin alta ulos lyhytsyöttöpelillä ja useilla eri avoimiksi pelatuilla syöttösuunnilla.

Nuhteet menevät hieman yllättäen myös Tapparan apuvalmentajien suuntaan.

– En tiedä, eivätkö apuvalmentajat Pasi Puistola ja Juha Juujärvi osaa selittää Grönborgille niinkin yksinkertaista asiaa kuin sen, ettei prässätä voi, jos prässiä edeltävä hyökkäys ei etene lavasta lapaan kaistoilta siten, että syntyy luonnollinen prässi hyviltä etäisyyksiltä suhteessa vastustajien pelaajiin.

Sihvonen erittelee Tapparan hyökkäysalueen hyökkäyspeliä (HAHP), puolustusalueen puolustuspeliä (PAPP) ja puolustusalueen hyökkäyspeliä (PAHP).

– Tapparan viisikko ei ole koossa kuin HAHP:ssa ja PAPP:ssa, niissäkin sitten HAHP:ssa puutuu puolustusvalmiutta, kun se prässivaade ja -mentaliteetti ajavat pelaajien hulluuden partaalle asti jatkopeleihin perusteetta ja PAPP:ssa ei ole riiston eikä palauttelunkaan jälkeen kunnollista hyökkäysvalmiutta PAHP:ssa, koska hyökkääjät karkaavat puolustajilta.

Myös Tapparan seurajohto saa kipeitä kysymyksiä vaiheilleen:

– Laajemmissa silmänaloissa pitää kysyä Mikko Leinoselta ja Niklas Mattssonilta, tämäkö nyt sitten on se muutos tapparalaiseen peli-identiteettiin, jota Grönborg palkattiin tekemään Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan jälkeen? Vai onko se muutos se eri lätkä, jota Tappara pelasi viime kaudella Grönborgin johdolla? Mitä tämä tällainen on, että valmennustiimi kokeilee eri juttuja? Ja sekin vielä, että tällä sesongilla Tappara pelaa pelitapaa, jota Grönborg, Puistola ja Juujärvi eivät ole aiemmin kukaan koskaan missään aiemmin valmentanut. Mitä se sellainen on? Tappara oli kuitenkin Euroopan paras seurajoukkue muutama vuosi sitten, ei ole enää, Sihvonen sivaltaa.

Tapparan peli-identiteetin muutoksen kaavailtiin liittyvän yleisön viihdyttämiseen ja palvelemiseen Nokia-areenassa.

– En millään usko, että Tapparan erinomaisuuteen totutettu asiantunteva yleisö mitenkään nauttii ja viihtyy nyt Nokia-areenassa paremmin kuin Tapolan valmentaessa viihtyi.

Yhdessä asiassa, pelaajamateriaalin laadussa Tappara pesee pikkuveljensä Ilveksen.

– Ilveksen pelaajamateriaali ei ole aivan Tapparan veroinen, mutta kera erinomaisen pelitavan joukkue on nyt enemmän kuin osiensa summa.

Sitten puhelussa päästään varsinaiseen pihviin, Tapparan ja Ilveksen otteluun eilen illalla.

– Ilves hallitsi enemmän tai vähemmän perjantai-illan ottelussa kaukalotapahtumia läpi pelin. Puolin ja toisin oli hyvää se, että maalipaikat ja jopa laukaisumäärät jäivät matsissa vähiin, sillä tavalla molemmat, myös Tappara, saivat pidettyä puolustuspelipakettiaan yllä.

Kolmatta erää analyytikko Sihvonen odotti vesi kielellä.

– Peli oli 2–2 kolmanteen erään lähdettäessä. Lukemat mairittelivat Tapparaa. Katsoin tarkasti, miten ratkaisuerä eteni. Mikä oli se tekijä, miksi siinäkin Ilves oli koko ajan aavistuksen peliotteessa Tapparaa paremmin kiinni. Katsoin ratkaisuerän jopa kahteen kertaan. Kyllä se pelin Ilvekselle myönteinen virtaus johtui pitkälti siitä, että Tapparalla oli seitsemisen kappaletta niitä eri tavoin myöhästyneitä prässejä ja eteenpäin puolustamisia ynnä viitisen kappaletta sekaannuksia syötöissä pelinrakenteluvaiheessa omalta puolustusalueelta.

– Tapparan kunniaksi on sanottava, että joukkue paransi kolmanteen erään sentään sitä, ettei se enää ensimmäisen ja toisen erän mitassa viskellyt purkukiekkoja ulos PAHP:ssa jatkuvalla syötöllä. Tosin aivan kuin huono karma olisi iskenyt ja tullut maksuun jälkijättöisesti Ilveksen voittomaalissa. Siinä peräti Tapparan huippupakki Otto Leskinen lähti aivan syyttä suotta, toki Grönborgin yleisohjeiden mukaan, kiskomaan purkua ilmateitse norsukiekkona, Ilveksen puolustaja Otto Latvala katkaisi kädellä, syötti maalin eteen Juuso Könöselle, joka viimeisteli upeasti pelin pakettiin 3–2.

Lopuksi Sihvonen katsoo jo Tapparan lauantai-illan otteluun Kärppiä vastaan. Kärpät pelaa liki elämästä ja kuolemasta uuden päävalmentajansa Petri Matikaisen johdolla.

– On todella mielenkiintoista tänään nähdä, miten Kärpät pyrkii hyödyntämään Tapparan jatkuvaa ja toisinaan myöhästelevää prässiä Raksilassa. Kaltaiselleni analyytikolle käsillä on oikea makupala. Petri Matikainen oli JYP-peliin vetänyt laiturinsa hyökkäämään nykyisellä SM-liigan mittapuulla todella alas, niin alas, että se muistutti jo Kärppien kulta-aikojen pelaamista siellä jossain 2013-2016 Lauri Marjamäen johdolla. Teoriassa tuo laitureiden alas vetäminen on juurikin se oikea konsti myöhäisiä prässejä vastaan. Tavallaanhan Niemelän Ilves pelaa tuota myös, mutta näytti, että Matikainen on viemässä vielä pidemmälle tuota.

Sihvonen ottaa kiinni myös Ilveksen ja Tapparan runkosarjan lopuista peleistä siinä mielessä, että hieman kauemmaksi katsoen Tampereen jäsentenvälisten seuraava otatus saattaa olla käsillä jo pudotuspelien toisella kierroksella, jos Tappara ei yllä runkosarjassa sijalle kuusi.

– Jännäksihän tämä menee. Ilves pelaa kiivaasti runkosarjan voitosta Lukon kanssa, Tappara taas kilvoittelee siellä jossain sijojen kuudesta kymmeneen paikkeilla Ässien, KooKoon, Kiekko-Espoon ja HPK:n kanssa. Minun matematiikallani Tappara saattaisi suurella todennäköisyydellä kohdata pudotuspelien toisella kierroksella Ilveksen, jos Tappara ei yllä kuudenneksi runkosarjan päätteeksi. Ei sillä, olisihan se Ilves-Tappara kova juttu pudotuspelisarjana.