Tanskalaisen olympiavoittajan menestys kuvaa huippu-urheilun äärimmäisyyttä – siitä voisi ammentaa myös suomalaiseen urheiluun
Aasialaisten pelaajien vuosikausia hallitseman sulkapallon ykköspelaaja on nykyään tanskalainen Viktor Axelsen. Hänen kehityspolkunsa kertoo huippu-urheilun äärimmäisyyksistä sekä ehdottomista valinnoista. Tarinaa on käytännössä mahdotonta kopioida, mutta jotakin siitä voisi olla opittavissa myös suomalaiseen urheiluun.
Porte de La Chapelle Arenalla nähtiin maanantaina 5. elokuuta yksi Pariisin olympiakisojen vaikuttavimmista urheiluesityksistä. Sen pääosaa esitti 30-vuotias tanskalainen sulkapallovirtuoosi Viktor Axelsen.
Miesten kaksinpelin loppuottelu oli Axelsenin täyttä dominointia. Thaimaalainen haastaja Kunlavut Vitidsarn pisti parhaansa mukaan kampoihin, mutta tanskalaisen höyryjunan menoa hänkään ei voinut pysäyttää. Ottelun lopputulos, 21–11, 21–11, ei jättänyt voittajasta epäselvyyttä.
Axelsenin olympiavoiton arvoa nostaa se, että hän on nykysulkapallossa, globaalissa mailapelissä, eräänlainen anomalia, poikkeus. Miesten sulkapallon maailmanrankingin TOP15-pelaajien listalta löytyy 13 aasialaista, Axelsen sekä toinen tanskalainen, Anders Antonsen. Tokion ja Pariisin olympiakisoissa jaetuista 30 sulkapallomitalista 28 meni Aasiaan, kaksi Axelsenille.
Sulkapallon harrastajamääristä löytyy vaihtelevia lukuja, mutta eri lajisivustojen mukaan pelkästään Kiinasta löytyy varovaisen arvion mukaan yli sata miljoonaa pelaajaa – lapsista aikuisiin. Se on noin 20 kertaa suurempi määrä kuin koko Tanskan väkiluku.
Se, että Etelä-Tanskan Odensessa kasvanut hujoppi on noussut lajin suurimmaksi tähdeksi, on jo tarina itsessään. Vielä mielenkiintoisemmaksi sen tekee Axelsenin matka nykyiseen pisteeseen.
Tuo tarina on ehdottomien valintojen ja kovien ratkaisujen sävyttämä.
”Kuten huippu-urheilijoille on tyypillistä, Axelseninkaan nuoruusvuodet eivät olleet pelkästään ruusuilla tanssimista.”
Axelsenin lapsuus- ja nuoruusvuosista löytyy huippu-urheilijoille tuttuja rakennuspalikoita. Vanhempien esimerkki loi urheilumyönteisyyttä, ja kodin läheltä löytyi sulkapallohalli, jossa Axelsen alkoi viettää 6-vuotiaasta eteenpäin tuntikausia viikoittain. Hallista tuli hänen toinen kotinsa, vaikka myös esimerkiksi jalkapallo kuului pitkään nuoren pojan liikunta- ja urheiluarkeen.
Oman ikäluokkansa harjoitusten lisäksi nuori Viktor paikkasi usein myös vanhempien pelaajien ryhmissä, jos niistä puuttui pelaajia. Samalla vastus koveni ja ärsykkeet vaihtuivat. Pelimäärät pysyivät suurina läpi juniorivuosien – oman innokkuuden ollessa kaiken perustana. Jos muita pelaajia ei löytynyt tai treenit eivät olleet vielä alkaneet, Axelsen “pelasi” seinää vastaan ja improvisoi huippupelaajien hienoja lyöntejä. Autonomia oli huipussaan.
Kuten huippu-urheilijoille on tyypillistä, Axelseninkaan nuoruusvuodet eivät olleet pelkästään ruusuilla tanssimista. Isoimmaksi kipukohdaksi muodostui nopea pituuskasvu. Osa laji-ihmisistä oli jopa sitä mieltä, että Axelsen oli liian pitkä ja hontelo kehittyäkseen huippupelaajaksi. Kansainvälisissä junioriturnauksissa hän oli usein pään verran ikätovereita pidempi.
Teini-ikäinen tanskalainen ei näistä puheista lannistunut. Perheensä ja valmentajiensa tuella, pitkäjänteiseen ajatteluun tukeutuen, Axelsen keskittyi liikkuvuutensa ja kehonhallintansa parantamiseen ja tutki videoilta pitkien huippupelaajien tekemistä. Myös ruokavaliota mietittiin tarkasti. Samaan aikaan, kun Axelsen kasvoi useita senttejä vuodessa, perustaa laitettiin kärsivällisesti kuntoon.
Uransa ensimmäisen suuremman päätöksen Axelsen teki 17-vuotiaana vuonna 2011, jolloin hän päätti muuttaa kotikaupungistaan kahden tunnin ajomatkan päähän pääkaupunki Kööpenhaminaan, jossa liiton harjoituskeskus sijaitsee. Tässä vaiheessa tanskalainen oli jo nuorten maailmanmestari, joten aika oli otollinen seuraavan askeleen ottamiseen.
Kööpenhaminassa nuori urheilulukiolainen asui yksin ja imi oppia kokeneemmilta maajoukkuepelaajilta, kuten lajia 2000-luvun taitteessa hallinneelta Peter Gadelta. Meritoituneemmat kollegat asettivat päivittäisen tekemisen riman korkealle ja pistivät nuoremman oppipojan ajoittain koville. Hiljainen tieto ja kokemusoppi välittyi kentillä ja kopeissa.
Ehdittyään opiskella noin vuoden ajan lukiossa Axelsen teki uransa seuraavan kovan päätöksen: hän jätti koulun kesken. Koska Axelsen asui yksin, monet opiskelukaverit pitivät hänen asuntoaan sopivana biletyspaikkana. Tämä ilmapiiri ei määrätietoista sulkapalloilijaa innostanut, joten hän päätti laittaa kaikki paukkunsa urheilemiseen. Äidin mukaan Axelsen tapasi tarjoilla opiskelukavereilleen oluen sijasta teetä.
”Axelsenin ajattelu edustaa niin sanotun high performance -ajattelun piinkovaa ydintä: kaikki arjen valinnat tehdään urheilun ehdoilla.”
Vuonna 2014, vain 20-vuotiaana, Axelsen teki päätöksen, joka piirtää kuvaa äärimmäisyyksiin menevästä urheilijasta: pelaaja päätti alkaa opiskella mandariinikiinaa kaksi kertaa viikossa yksityisopetuksessa ja vähintään tunnin päivässä itsenäisesti.
Vaikka uuden ja vaikean kielen opettelu perustui aluksi puhtaaseen mielenkiintoon, järkisyyt nousivat nopeasti etusijalle. Axelsen koki, että mandariinikiinan oppimalla hän pystyi saamaan sponsoreikseen kiinalaisia yrityksiä, osallistumaan helpommin kansainvälisiin kisoihin ja imemään paremmin oppia sikäläisiltä huippupelaajilta, kuten kaksinkertaiselta olympiavoittajalta Lin Danilta. Nykyään Axelsen pystyy antamaan haastatteluja sujuvasti mandariinikiinalla. Se ei ole ainakaan vähentänyt hänen suosiotaan lajin jättimaassa.
Pian sen jälkeen, kun tanskalainen oli aloittanut mandariinikiinan opiskelun, hän houkutteli valmennustiimiinsä sulkapallopiireissä entuudestaan tuntemattoman yhdysvaltalaisen fysiikka- ja ravintovalmentajan Sean Caseyn. Axelsen etsi Internetistä tietoa eri osaajista kuin maaninen tutkija ja löydettyään Caseyn hän päätti ottaa tähän yhteyttä Skypellä. Olennaista ei ollut Caseyn ansioluettelon pituus vaan hänen esittämänsä näkemykset Axelsenin kehittämiseksi.
Vaikka Tanskan sulkapalloperinteet ovat mittavat ja maan valmennuskulttuuri tunnetaan laadukkaana, Axelsen koki, ettei liiton valmennus soveltunut hänelle parhaalla mahdollisella tavalla. Urheilijoita valmennettiin liian samalla tavalla, eikä toiminta huomioinut riittävästi esimerkiksi Axelsenin monista muista pelaajista poikennutta pituutta.
Casey ja Axelsen päättivät yhdessä muuttaa tanskalaisen fysiikkaharjoittelua enemmän esimerkiksi pelinomaisen liikkumisen suuntaan. He laittoivat paukkuja muun muassa vartalon asentoihin ja alastuloihin. Yhteistyöstä muodostui niin tiivis, että varsinkin alkuvuosina valmentaja nukkui usein valmennettavansa asunnon lattialla ohut patja allaan.
Kun Axelsen alkoi menestyä yhä paremmin arvoturnauksissa – vuonna 2017 tuli ensimmäinen henkilökohtainen maailmanmestaruus Glasgow’ssa – hän pystyi panostamaan entistä enemmän kokonaisvaltaiseen huippu-urheilijan arkeen. Päässä jyskytti ajatus, että huipulle on vaikea nousta, mutta vielä vaikeampaa on pysyä siellä.
Vuonna 2020, siskonsa suosituksesta, Axelsen palkkasi tiiminsä henkiseksi valmentajaksi entisen ammattisotilaan, Tanskan erikoisjoukoissa palvelleen Bjarne Slot Christiansenin, joka oli konsultoinut aikaisemmin esimerkiksi tanskalaisia ammattipyöräilijöitä.
Axelsenin ajattelu edustaa tässäkin suhteessa niin sanotun high performance -ajattelun piinkovaa ydintä: kaikki arjen valinnat tehdään urheilun ehdoilla.
Christiansenin avustuksella Axelsen alkoi keskittyä entistä enemmän esimerkiksi omien tunteidensa hallintaan, aggressionsa oikeanlaiseen kohdentamiseen sekä vastustajan eleiden analysointiin. Kaksikko otti käyttöön yhdessä sovittuja periaatteita, esimerkiksi sen, että Axelsen sai olla hävittyjen pisteiden jälkeen vihainen korkeintaan kolmen sekunnin ajan.
Axelsenin ja Christiansenin yhteistyössä oli ja on ollut olennaista, että se on perustunut jatkuvuuteen, toisteisuuteen. Christiansen ei ole käynyt puhumassa Axelsenille kerran kaksi kaudessa, vaan kaksikko puhuu puhelimessa tai kasvotusten lähes päivittäin.
Antamissaan haastatteluissa Axelsen on painottanut uransa yhtenä tärkeimmistä ohjenuorista sitä, että hän on osannut ympäröidä itsensä oikeilla ihmisillä. Sellaisilla, jotka ovat osanneet ehdoitta tukea häntä matkalla kohti unelmia. Myös yllättävissä tilanteissa.
Toukokuussa 2021, vain muutama kuukausi ennen Tokion olympialaisia, Axelsen sairastui Ukrainassa pelatuissa EM-kisoissa koronavirukseen. Tuskastunut urheilija soitti mentorilleen Christiansenille, joka järjesti suojatilleen lääkärit Kiovaan ja auttoi tämän turvallisesti toipumaan kotimaahan Tanskaan.
Kaksi kuukautta myöhemmin Axelsen voitti uransa ensimmäisen olympiakultansa.
”On selvää, että menestys on tuonut Axelsenille resursseja. Mutta ensimmäisten suurten menestysaskeleiden taustalta, myös Axelsenin kohdalla, löytyy posketon määrä työtä ja valintoja ilman kompromisseja.”
Viktor Axelsenin uran isoja valintoja, tähän päivään asti, on määrittänyt sulkapallossa kehittyminen, oman potentiaalin maksimointi.
Kun Axelsen muutti vuonna 2021 Dubaihin ja sai kovaakin kritiikkiä tanskalaismedialta, hän ei lähtenyt selittelemään tai pyörtämään päätöstään. Ei teatteria tai mediasirkusta. Muutto perustui pelkästään omien mahdollisuuksien parantamiseen.
Dubaissa hänellä on huippuunsa hiotut harjoitteluolosuhteet ja lennot Aasiassa pidettäviin kilpailuihin kestävät ajallisesti vähemmän. Lisäksi Axelsen on kertonut, että Dubain lämpimässä ilmastossa hänen astmansa pysyy paremmin aisoissa.
On selvää, että menestys on tuonut Axelsenille resursseja. Mutta ensimmäisten suurten menestysaskeleiden taustalta, myös Axelsenin kohdalla, löytyy posketon määrä työtä ja valintoja ilman kompromisseja.
Lapsuuden ja nuoruuden tuhannet harjoittelutunnit. Fyysisen erilaisuuden eli pituuden kääntäminen eduksi. Huippupelaajien harjoittelun ja pelaamisen tutkiminen videoilta. Muutto alaikäisenä Kööpenhaminaan. Maaninen uteliaisuus ja rohkeus panostaa omaan polkuun. Lajiväelle tuntemattoman osaajan rekrytointi. Mandariinikiinan opiskelu.
Oman alansa huiput, myös urheilussa, ovat usein äärimmäisyyksien ihmisiä. He näkevät mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät niitä näe. Hakevat kilpailuetua pienistäkin yksityiskohdista. Heitä ohjaa pakonomainen tarve repiä millimetrit puolelleen.
Kun Axelsen voitti elokuun alussa uransa toisen olympiakultansa, tanskalainen lähti hurjaan juoksuun ympäri sulkapalloareenaa, Tanskan lippu hartioillaan. Päästyään pukukoppiin Axelsen ei tuutannut välittömästi sisältöä sosiaaliseen mediaan, poksauttanut kuohuviinipulloa tai herkutellut makeisilla.
Hän toimi niin kuin huippu-urheilija toimii: hän hyppäsi polkemaan kuntopyörää ja aloitti heti palautumisprosessin.
Lähteet:
Viktor Axelsen: Vindervilje 2022
Jyllands-Posten
Badminton Insight
