Tänä vuonna olen taas saanut elää monta elämää – Nyt jos koskaan tarvitaan tarinoita
Kommentti
Tänä vuonna olen taas saanut elää monta elämää – Nyt jos koskaan tarvitaan tarinoita
Lopulta lukemisessa tärkeintä ei ole oppiminen tai aivojen jumppaaminen vaan elämykset. Voi mistä jääkään paitsi hän, joka ei anna tarinoiden kuljettaa itseään seikkailuihin, Apu Juniorin vastaava tuottaja Elisa Miinin kirjoittaa.
Julkaistu 25.12.2022
Apu

Tänä vuonna olen taas saanut elää monta elämää.

Olen noussut morsianten laivaan Australiassa, tuntenut pelkoa ja jännitystä Marrakechin kujilla ja kokenut tuskaa laman runtelemassa Yhdysvalloissa. Olen katsonut maailmaa nuorena miehenä, rodullistettuna naisena, hyljättynä lapsena, tonttuna ja hiirenä.

Tarkoitan tietysti kirjoja. Lempisanontani kuuluu: Se joka ei lue, elää vain kerran.

Lukeminen ja tarinat avaavat ikkunoita, joista voimme kurkistaa toisenlaisiin maailmoihin. Ne irrottavat meidät pyykkivuoresta ja iltaruoan pähkäilystä. Ja tässä paras kuntoiluvinkkini: askel on lenkkipolulla yllättävän reipas, kun kuulokkeissa kintereillä on pimeässä vaaniva murhaaja. Testattu on. En koskaan lakkaa hämmästelemästä, millainen voima 27 kirjaimella on taitavissa käsissä.

Toimin sadunkirjoituskilpailu Napero-Finlandian toisena päätuomarina. Se tarkoittaa, että luen satoja alakoululaisten kirjoittamia tarinoita vuodessa. Tänä vuonna Napero-Finlandiassa liikkeellä oli erityisen paljon keijuja. Kohtasin myös peikkoja, prinsessoja, taikuutta ja neuvokkaita eläinhahmoja.

Tarinoilla on myös viihdettä suurempi tehtävä. Ne lisäävät ymmärrystämme maailmasta ja toisiamme kohtaan. Sitä, jos mitä, juuri nyt tarvitaan. Ukrainassa käytävän sodan herättämät tunteet välittyivät Napero-Finlandian kaikissa sarjoissa saduissa, joissa käsiteltiin hyvän voittoa pahasta, rohkeutta ja oikeutta omaan kotiin.

Lasten lukutaidosta ja innosta ollaan aiheellisesti huolissaan. Osa lapsista lukee jo alakoulussa sujuvasti pitkiäkin tekstejä. Osalle lukeminen tuottaa hankaluuksia vielä yläkoulussakin, kertoi Opetushallitus viime vuonna. Lukeminen on taito, jota tarvitaan yhä enemmän: tekstien lisäksi altistumme päivittäin valtavalle määrälle kuvia, tilastoja ja videoita. Niiden luotettavuuden arvioiminen tuottaa vaikeuksia monelle aikuisellekin.

Erityisesti poikien kohdalla isän lukuinto lisää todennäköisyyttä tarttua kirjaan.

Synkistely sikseen. Alakoululaisten tiede- ja ajankohtaislehti Apu Juniori juhlii pian 5-vuotissyntymäpäiväänsä. Kun se lanseerattiin, moni epäili, etteivät maailman tapahtumat, uutiset ja ilmiöt kiinnosta lapsia. Väite on onneksi osoittautunut silkaksi ennakkoluuloksi.

Lukemisen hyödyt on todistettu monessa tutkimuksessa. Mutta tässäkin asiassa tarvitaan hyviä esimerkkejä. Vanhempien asenne lukemiseen nimittäin näkyy lapsissa. Erityisesti poikien kohdalla isän lukuinto lisää todennäköisyyttä tarttua kirjaan. Siksi itsekin istahdan säännöllisesti sohvalle kirja kädessä. Vaikka luen enimmäkseen kirjat ja uutiset kännykästäni, haluan lasteni näkevän minut välillä myös ihan oikea kirja tai lehti kädessäni.

Sillä lopulta lukemisessa tärkeintä ei ole oppiminen tai aivojen jumppaaminen vaan elämykset. Voi mistä jääkään paitsi hän, joka ei anna tarinoiden kuljettaa itseään seikkailuihin.

Kommentoi »