Yrittäjä Henri Saban arkeen kuuluu itse tehtyjen kuvien peittäminen uusilla tatuoinneilla.

Alaa tuntevien mukaan tatuointeja tehtaillaan kotioloissa enemmän kuin koskaan. Joskus seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Totaalisen itsetuhoista meininkiä. Näillä sanoilla Pieksämäellä asuva Henri Saba, 39, kuvailee ensikosketustaan kotitatuointien maailmaan. Se tapahtui kolmisenkymmentä vuotta sitten Juvalla, Etelä-Savossa. Tatuointeja tehtailtiin milloin milläkin väreillä ja välineillä, usein ”kännissä ja läpällä.”

– Tatuoinnit olivat silloin uusi ja eksoottinen asia. Halusimme tietää, miten homma toimii ja miten väriä saa ihoon. Joku oli hankkinut koneen, ja se kiersi illanvietoissa kädestä käteen, Saba kuvailee.

Muistoja noista ajoista hän kantaa edelleen kehossaan, erityisesti vasemmassa pohkeessaan. Kyseisiä leimoja on haukuttu jopa Suomen rumimmiksi, mutta Saba ei ole niitä peittänyt, koska niihin liittyy paljon lämpimiä muistoja. Yksi sellainen on muisto kesäfestareilta, jossa hän oli kavereineen töissä. Festarin lopulla kaverukset totesivat jotain mieleenpainuvaa.