Tämä on tarina siitä, kun kukaan ei ymmärtänyt enää erään urheilujärjestön puuhakkaasta touhuilusta yhtään mitään

Olipa kerran järjestö, jossa oli paljon fiksuja ihmisiä viemässä järjestön toimintaa eteenpäin. Heidät oli juuri valittu tehtäviinsä joko palkkatöihin tai äänestyksen jälkeen ja heidän toivottiin uudistavan järjestön visiota ja strategiaa sekä kirkastavan ajatusta siitä, mitä he oikein olivat tekemässä ja miksi he olivat sitä jotain tekemässä.

He kokoontuivat iltanuotion äärelle ja alkoivat kuunnella paikalle kutsuttua hienoa kansainvälisen yrityksen konsulttia, joka alkoi kertoa heille, miten heidän kannattaisi toimintaansa uudistaa ja kehittää, jotta saavutettaisiin paljon enemmän menestystä sekä kunniaa.

Pukuhenkilö oli kutsuttu paikalle, koska järjestön kansainvälinen pääkonttori oli saanut yhtiöltä paljon rahaa toiminnan kehittämiseen ja jotta konsulttiyhtiön maine kirkastuisi entisestään positiivisten menestystarinoiden kyljessä. Ehkä yhteistyön avulla konsulttiyhtiö voisi päästä käsiksi vielä suurempiin, jopa valtiollisiin hankkeisiin, joiden laskut maksettaisiin kansalaisilta keräämillä verovaroilla.

Pian ilma oli sakeana hienoja ja monimutkaisia termejä, abstrakteja käsitteitä ja trendikkäitä sanoja. Ilmassa oli paradigman muutosta, erilaisia arvolupauksia, tarvittavaa vahvaa resilienssiä ja palvelumuotoilua sekä liiketoimintaekosysteemejä, joiden avulla mitaleita alkaisi sataa ja kansa harrastaa entistä aktiivisemmin terveys- ja hyvinvointiliikuntaa.

Nuotiopiiri istui hiljaa ja kuunteli konsulttia silmät innosta hehkuen.

”En ymmärrä tästä yhtään mitään. Onko paikalla muita, jotka eivät tajua mitä hän oikein meille kertoo?” rohkea puheenjohtaja kysyi.

Nohevan kansainvälisen konsultin puheen sisältö oli kadonnut kuulijoilta hienojen sanojen taakse. Disruptio, ketteryys ja big data olivat lentäneet kuulijoiden ymmärryksen yli, vaikka konsultin oli tarkoitus vaikuttaa modernilta ja edistykselliseltä. Eikä tämäntyyppistä puhetta sitä paitsi voinut ostaa kovin edullisesti eli sen oli pakko olla täyttä totta.

Nuotiopiiri mietti kuumeisesti kukin tykönään, mitä he olivat juuri kuulleet ja mitä se kaikki tarkoitti. He kokivat synkkää ulkopuolisuutta ja noloutta, koska he eivät tajunneet mitä ympärillä tapahtui. He keskittyivät muotitermeihin ja heidän aivonsa menivät lukkoon. Yhtäkkiä he unohtivat katsoa peiliin eivätkä he ymmärtäneet pureutua oikeisiin ongelmiin ja niiden ratkaisut jäivät innovoimatta.

Koska key performance indicatorsit (KPI:t) ja value stream mappingit eivät auenneet kuulijoille, kaikki ratkaisut jäivät roikkumaan ilmaan. Yksinkertaisetkin asiat alkoivat näyttää turhan hankalilta ja väärinkäsitykset lisääntyivät. Nuotiopiiriläiset hieroivat turhautuneina käsiään yhteen. Resurssit alkoivat savuttaa.

Yön yli nukuttuaan nuotiopiiriläiset kokoontuivat uudelleen yhteen, tällä kertaa vain keskenään ja viisas puheenjohtaja alkoi ymmärtää mistä oli kyse. Järjestössä pienen porukan kesken tehdyt pikaiset organisaatiomuutokset, erilaiset johtamisen kokeilut ja erityisesti vallan sementointiyritykset itselle, olivat olleet järjestölle erittäin kalliita kokeiluja niin taloudellisesti kuin henkisestikin.

Synergia ei ollut katalysoinut organisaation kilpailuetua dynaamisessa toimintaympäristössä.

Puheenjohtaja kiitti konsulttia hänen taitavasta Powerpoint-esityksestään ja lähetti hänet kotiin. Hän päätti, että sekoilu saa nyt loppua. Järjestö tarvitsi nyt suunnitelman, joka oli toteutettavissa ja jossa oli selkeät askelmerkit tulevaisuuteen. Lisäksi panostettaisiin normaaliin hyvään hyvää käytökseen ja ilman konkreettisia esimerkkejä esitettyjen arvostelevien törkeyksien latelu saisi loppua. Niin sanottua perseilyä ei enää sallittaisi ja lisäksi peilit asennettaisiin takaisin jokaiseen työhuoneeseen.

Tila täyttyi pian puheensorinasta. Pian fläppitaululle oli piirretty kuvia ja kirjoitettu ytimekkäitä tekstejä. Oikeassa yläreunassa oli visio. Siitä vasemmalle oli kuvattu kolme tärkeintä asiaa, joita jokainen paikalla olija lähtisi toteuttamaan omassa työssään. Kun strategiassa oli vain kolme pääasiaa, se on helpompi muistaa ja ymmärtää. Liian monimutkainen strategia voi hämmentää ihmisiä ja johtaa siihen, että keskeiset tavoitteet hämärtyvät. Lisäksi kirjoitettiin ytimekäs kaksisivuinen toimintasuunnitelma.

Sen pituinen se.

He elivät seuraavan nelivuotiskauden onnellisina hymyillen Los Angelesin olympialaisiin saakka.