Tämä hölmöläisyys koitui Tapparan kohtaloksi – "Kuin kohtalon ivaa"
Tampereen paikalliskamppailu Nokia-areenassa päättyi Ilveksen murskaavaan 4–0-voittoon. Aition Petteri Sihvonen näkee Tapparan tuhoutuneen omaan hölmöläisen prässiinsä, joka kääntyi ratkaisevalla hetkellä itseään vastaan.
Tampereen paikalliskamppailussa Ilves osoitti terävät kyntensä voittamalla Tapparan puhtaasti 4–0. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen näkee Ilveksen ja Tapparan janoten odotetun ensimmäisen pudotuspelitaiston olleen monivaiheinen.
Tampereen jäsentenvälinen käynnistyi maalittomalla avauserällä. Pieni yllätys oli, että Nokia-areenassa ei nähty täysiä katsomoita, kun katsojamääräksi ilmoitettiin vain 10 542.
Yllättävää Sihvoselle oli myös Tapparan hyvä alku ottelulle, joka kuitenkin suli ottelun edetessä.
– Tappara aloitti todella hyvin Ilvestä vastaan. Tappara pelasi parempaa lätkää kuin kuukauteen aiemmin, Sihvonen analysoi.
– Tapparassa ei juurikaan ollut ensimmäisen erän aikana väsymisen merkkejä Kiekko-Espoo-sarjan seurauksena.
Kirvesrinnat eivät helpolla luovuttaneet otetta myöhemminkään.
– Pitkään näytti, ettei Ilves saa otettua pelin rytmiä haltuunsa Tapparalta. Tommi Niemelä oli selvästi päättänyt, ettei Ilves kiekottele määräänsä enempää alaspäin ja ala juoksuttaa Tapparan prässääjiä, Sihvonen arvioi.
– Ilves oli kyllä valmistautunut hyvin Tapparaa silmällä pitäen. Se tuli Tapparan prässin alta hienosti ulos joko lyhyellä etutolpan pakki-pakki-syötöllä tai reverse-pelein.
”On kuin kohtalon ivaa ja jääkiekkoilun jumalten epäsuosiota, että Tappara muni hyvän alkunsa mihinkäpä muuhunkaan kuin hölmöläisen prässiinsä.”
Ottelu kääntyi kuitenkin toisessa erässä, kun Tapparan pelitavassa alkoivat näkyä heikkoudet. Toisessa erässä peli sai paitsi kaukalossa myös tulostaululla täysin uuden suunnan Jens Lööken läpiajo-osuman myötä
– Rikard Grönborgin uusi tapparalainen lätkä näytti huonompia puoliaan, kun kaikki kolme Tapparan hyökkääjää puolusti jatkopelissä eteenpäin ja vieläpä painottoman puolen pakki ajoi hyökkäysalueelle vastaan irtokiekkoon. Ja, hups, siitä Matias Mäntykiven ja Samuli Ratisen syötöistä Lööke läpiajoon, kämmen-rysty ja 1–0 Ilvekselle, Sihvonen kuvailee avausmaalia.
– Toinen erä jatkui kuitenkin kohtuullisen tasaisena, vaikka Tapparassa alkoi näkyä liiallista ryntäilyä puolustuspelaamisessa, ensimmäinen takaiskumaali vaurioitti Tapparan itseluottamusta yllättävänkin paljon.
Carl Klingbergin 2–0-maali sekä Ville Meskasen ja Lukas Svejkovskyn ylivoimaosumat sinetöivät Ilveksen voiton toisen erän lopussa.
– Ottelu ratkesi sitten toisen erän lopun Ilveksen kolmeen nopeaan maaliin. 2–0-maalissa Tappara puolusti hieman liikaa vastaan keskialueella, 3–0 tuli ylivoimalla, samoin 4–0, niiden aikana Veli-Matti Savinainen istui todella typerää jäähyään, jäähyä, joka ei ole tyypillistä tapparalaisuutta ollenkaan, analysoi Sihvonen.
– Olin näkevinäni Ilveksessä hieman sellaisia merkkejä, että se on Tommi Niemelän johdolla panostamassa nyt myös puolustamiseen ehkä jopa hyökkäämisen kustannuksella. Ilveksellä on valmiutta pelata vahvaa puolustusalueen puolustuspeliä. Sen kivijalka on paitsi maalivahti Dominik Pavlat myös puolustajat Daniel Gazda, Niklas Friman, Simon Johansson, Toni Utunen, Arttu Pelli, John Nyberg ja Jarkko Parikka.
Sihvonen näki, että Tapparalla oli omat iskun paikkansa.
Mutta, mutta.
– On kuin kohtalon ivaa ja jääkiekkoilun jumalten epäsuosiota, että Tappara muni hyvän alkunsa mihinkäpä muuhunkaan kuin hölmöläisen prässiinsä. Niitä ei nyt ollut määrättömiä määriä, mutta se yksi onneton käänsi pelin kulun Ilveksen hyväksi, Sihvonen arvioi.
– Toki Ilveksen 1–0-maalissa kiekko myös pomppi epäsuotuisasti kirvesrintojen kannalta, mutta oleellista on huomata, että Tapparan pelaajat on nyt pian kahden kauden ajan koulutettu ottamaan noissa tilanteissa luistelupotkuja pohjoiseen, kun pitäisi pitää varansa etelään eli omaan maaliin päin.
