Apu

Talvihyönteisten vipinää tammikuun hämärässä

Talvihyönteisten vipinää tammikuun hämärässä

Tammikuisen päivän hämärässä luonto näyttää kuolleelta, mutta kun katsoo tarkemmin lumihangen pintaa, siinä saattaa näkyä pienen pieniä tummia otuksia. Tämä on lumikorentojen, talvisääskien ja hyppyhäntäisten maailma.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

On tammikuinen harmaa päivä. Lunta on tupruttanut koko yön, ja paksu lumihanki on peittänyt maan. Pakkasta on muutama aste. Vaikka kalenterin mukaan sydäntalvi on syvimmillään, olen aistivani ilmassa jo aavistuksen lähestyvästä keväästä.

Luontokuvaajalle Suomen pitkä talvikausi on välillä turhauttavaa aikaa, kun taivas saattaa olla pilvessä yhtä soittoa viikkokaupalla eikä luonnosta löydy mitään kiinnostavaa kohdetta. 

Tällaisessa mielentilassa luovuus lähtee kuitenkin kukoistamaan. Kun muita virikkeitä on olemattoman vähän, kuvaajan katse kääntyy makromaailmaan ja alkaa etsiä jotain yksityiskohtia, vaikka kuinka pieniäkin. Mielen herkistyessä alkaa nähdä sellaisia asioita, jotka normaalisti tulisi ohitettua huomaamatta.

Olin äimän käkenä, kun keskellä syvintä kaamostalvea lumihangella käveli kookas lehtokiitäjäinen.

Kauan ei tarvitse lumihangessa löntystää, kun ensimmäinen pikkuotus tulee jo vastaan. Se on läheltä katsottuna erikoinen. Katson lumikorentoa silmästä silmään.

Lumikorennot ovat pieniä lentokyvyttömiä hyönteisiä. Nimestään huolimatta ne eivät ole vain talvisia eläjiä, vaan lumikorennon toukat ja aikuiset yksilöt viettävät huomaamatonta elämää sammalmättäiden suojissa syöden sammalten vihreitä lehtiä.

Lumikorento kuuluu kärsäkorentojen ryhmään. Sudenkorentojen tapaan ne ovat hyvin alkukantaisia hyönteisiä – vanhimmat löydetyt fossiilit ovat peräti 250 miljoonan vuoden takaa. 

Kärsäkorennot ovat saaneet nimensä päässään olevasta, alaspäin venyneestä ulokkeesta. Siitä tulee mieleen venetsialaiskarnevaalin naamari. 

Moni hämähäkki kestää pakkasta ja kylmää.

Joskus hiihtoretkellä, kun pakkasta on korkeintaan muutama aste, saattaa huomata lumihangen värjäytyneen paikoin mustaksi. On kuin joku olisi ripotellut tuhkaa lumelle.

Tarkemmin katsottuna nämä pienet tummat pisteet liikkuvat, ja ne liikkuvat nopeasti! Ne ovat hyppyhäntäisiä.

Hyppyhäntäiset ovat siitä erikoinen hyönteisryhmä, että ne ovat ilmeisesti kehittyneet pohjoisessa. Useimmat hyönteisethän ovat kotonaan pikemminkin tropiikin lämmössä kuin arktisilla alueilla, mutta hyppyhäntäisiä elää pysyvästi jopa etelä- ja pohjoisnavalla.

Hyppyhäntäiset ovat maaperän asukkaita, ja niitä voi olla neliömetrillä kymmenintuhansin. Ne ovat tärkeitä lahottajia, jotka syövät niin hometta ja sieniä kuin mätäneviä lehtiäkin.

Hyppyhäntäisten nimi tulee niiden takaruumiissa olevasta hyppyhangosta. Sen avulla hyönteinen pystyy tarvittaessa hypähtämään kymmenien senttimetrien päähän ja pakenemaan saalistajia. Toisin kuin useimmat muut hyönteiset, hyppyhäntäiset eivät osaa lentää.

Suomessa elää yli 200 hyppyhäntäisiin kuuluvaa lajia, muun muassa vesihyppiäinen, nurmihyppiäinen, jättihyppiäinen ja lumihyppiäinen. 

Hyppyhäntäisten koko vaihtelee millimetristä puoleen senttiin. Ne ovat karvaisia tai suomupeitteisiä, yleensä pitkänomaisia hyönteisiä. Poikkeuksen muodostavat pallohyppiäiset.

Hyppyhäntäiset ovat hyvin alkeellisen oloisia, ja muodoltaan ne ovat kuin peräisiä jostain esihistorian hämärästä. Hyönteisiä ne kuitenkin ovat, minkä näkee niiden kolmesta jalkaparista. Monilta lajeilta hyppyhanko on surkastunut, ja ne liikkuvat vain jalkaisin.

Hyppyhäntäinen on vain muutaman millimetrin pituinen.

Hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä, eli niiden ruumiinlämpö noudattelee ympäristön lämpötilaa. Tästä huolimatta hyönteismaailma ei hiljene kokonaan talvellakaan, koska hyönteisillä ja hämähäkkieläimillä on elimistössään pakkasnestettä. Glyseroli ei jäädy niin helposti kuin vesi, joten selkärangattomia pikkuotuksia näkee liikkeellä muutaman asteen pakkasessakin.

Kylmyys ei edes ole talven hyönteisille suurin ongelma, vaan suojautuminen saalistajilta. Niin päästäiset kuin tiaiset, hippiäiset ja puukiipijät ovat talvellakin hyönteissyöjiä. Kaarnan kolossa tai puun juurella jähmettyneenä kököttävä hyönteinen on helppo saalis, ja siksi useimmat hyönteiset piileskelevät talvella.

Valtaosa hyönteisistä talvehtii toukkana, munana tai kotelona. Harvat hyönteiset ovat lumikorentojen, talvisääskien ja hyppyhäntäisten tapaisia aitoja talvilajeja, jotka näyttävät innostuvan lumesta.

Myös kovakuoriaiset ja hämähäkit saattavat lähteä liikkeelle keskellä talvea, vaikka olisi pakkasta. Esimerkiksi tänä talvena näin kotini lähellä lumihangen päällä hitaasti liikkuvan maakiitäjäisen – iso, musta kovakuoriainen näytti olevan jotenkin väärässä paikassa. Lenkillä mukana ollut koirani pysähtyi tuijottamaan outoa kulkijaa.

Viereisen lammen vedestä oli hangelle noussut suurikokoinen rantahämähäkki. En ollut koskaan nähnyt sellaista otusta talvella.

Lumikorento on läheltä katsottuna eksoottisen näköinen talvihyönteinen.

Moni voi miettiä, mitä järkeä hyönteisten on olla liikkeellä keskellä talvea, kylmässä ja pimeässä. Useimmat hyönteiset eivät enää silloin liikukaan, mutta hyvin aikaisessa tai myöhäisessä liikkeelläolossa on se etu, että silloin kilpailua ja saalistajia on vähemmän. 

Hyönteisen on helpompi löytää omaan lajiin kuuluva parittelukumppani, kun ympärillä ei parveile kymmeniä muita toisiaan muistuttavia lajeja. 

Lumikorennot parittelevat talvella, ja naaras laskee munat kosteaan maahan. Toukat koteloituvat lähelle maanpintaa, ja uudet aikuiset kuoriutuvat loppusyksyllä.

Lähteväthän jotkut turistitkin liikkeelle sesongin ulkopuolella välttääkseen ruuhkat. Luonnossa jokainen ekologinen lokero, vaikka se olisi kuinka pieni ja haasteellinen, pyrkii aina täyttymään elämällä.

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen

Julkaistu: 23.1.2018