Oven avaa mies, jonka silmissä jotain tuttua. Ohjaaja, kirjailija Joel Elstelä on Mika Waltarin tyttärenpoika, siksi katseen tunnistaa.
Mika Waltari asui vaimonsa Marjatta Waltarin kanssa Helsingin Etu-Töölössä, osoitteessa Tunturikatu 13 melkein ihmisiän, vuodet 1932–1979. Yhteensä 47 vuotta.
Koti on edelleen siinä mallissa, mihin se jäi Mika Waltarin kuoleman jälkeen. Museo se ei kuitenkaan ole, eikä sellaiseksi muutu ainakaan lähiaikoina.
– Suku käyttää tätä kokoontumispaikkanaan, ja välillä sisareni Saaran poika Lauri, joka opiskelee Taideteollisessa, yöpyy täällä. Koti ei ole vain jäämistö, vaan elävänä pysynyt asunto, Joel Elstelä sanoo.
Huoneissa on vahva, vahvasti eletyn elämän tuntu. Seinät kuiskivat tarinoita menneistä, nojatuolissa on painauma kuin joku olisi juuri siinä istunut.
– Täällä yöpyneet ovat aistineet, että huoneissa liikkuu joku. Tämä vanha soittorasia isoisäni Mikan lempinojatuolin vieressä oli vuosikausia mykkä. Nyt se on alkanut yhtäkkiä toimia, herkkävaistoinen Joel Elstelä kertoo.
Yli 130-neliöisen töölöläiskodin huoneisiin mahtuu monta tarinaa, iloja ja suruja. Kokonainen elämä.
Mika Waltarin työhuoneessa oli sohvaryhmä, jonka ääressä kulttuuriväki keskusteli, poltteli tupakkaa ja sikareita ja siemaili punssia.
Työhuoneessa, kirjoituspöydän päällä on kirjoituskone, yksi niistä, joilla Mika Waltari kirjoitti itsensä maailmanmaineeseen. Koneen suojakuvun päällä on pieni puinen koiraveistos. Se esittää skottiterrieriä, jollainen Waltareilla oli sileäkarvaisen mäyräkoiran lisäksi. Viimeksi mainittu vilahtaa Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa Omena putoaa.
Joel Elstelä avaa kirjoituspöydän laatikon. Siellä on avattu aski vihreää Norttia, tupakkaa, jota Mika, kuten tyttärenpoika isoisäänsä kutsui, poltti.
– Kun Mikalla leikattiin toinen keuhko pois keuhkosyövän takia, lääkäri suositteli häntä siirtymään sikareista miedompiin savukkeisiin. Silloin hän vaihtoi Norttiin!
Työhuoneen kirjahyllyt notkuvat kirjoista, Mika Waltarin omista ja muiden kirjailijoiden teoksista. Otavan Iso Tietosanakirja, Wikipedian aikakauden sukupolvelle tuntematon teos, on keskeisellä paikalla. Sieltä löytyi takuuvarmasti oikea tieto.
Yhdessä hyllykössä ovat Waltarin romaanien ensipainokset.
– Varsinainen Mika-buumi minulle tuli vasta hänen kuoltuaan. Abstrakti Neljä päivänlaskua on yksi lempikirjoistani. En pitänyt yhtään siitä, että koulussa pakotettiin lukemaan Sinuhe egyptiläinen. Sukutausta oli silloin rasite, ja äidinkielen opettajani hoki minulle, että ”sinusta ei tule kuin keskinkertainen kirjailija”. Äidinkielen aineeni hän lähetti c:nä, mutta ylioppilaslautakunta palautti sen ällänä.
Joel Elstelä näyttää isoisänsä Helsingin yliopistossa tekemää pro gradu -työtä. Ajan haurastama paperi havisee, kun kääntää nimilehden esille: ”Taivaallinen ja maallinen rakkaus, tutkimus uskonnon ja erotiikan suhteesta.”
– Työ aiheutti melkoista keskustelua yliopistolla, sillä Mika yhdisti rohkeasti uskonnon ja erotiikan toisiinsa.
Nurkkakaappi, jonne Waltari säilöi Hollywood-elokuvan sopimukset.
Nurkkakaappi on täynnä Sinuhesta tehdyn amerikkalaisen elokuvan sopimuspapereita. Agentti, johon Mika Waltari luotti, petti loppumetreillä ja vei rahat mukanaan.
– Sopimuksessa on kohta, jonka mukaan oikeudet Sinuheen säilyvät elokuvayhtiöllä niin valkokankaalla kuin näyttämösovituksina ”ikuisesti tässä universumissa”. Olemme sellainen hullu suku, ettei tätäkään asiaa viety oikeuteen.
Oikeuksien ikuinen epääminen on suuri sääli, koska Michael Curtizin vuonna 1954 valmistunut Sinuhe, The Egyptian, ei ole varsinaisesti mikään elokuvataiteen mestarinäyte. Pikemminkin ajankuva Hollywoodin 1950-luvun suurtuotannoista.
Pöydän ääressä, työhuoneen yhdessä kulmassa Mika Waltari istui ystävineen konjakki- tai punssilasin ääressä.
Joel Elstelä, joka on syntynyt joulupäivänä, kuvitteli poikasena, että kaikki kokoontuivat Tunturikadun asuntoon 25.12. hänen takiaan.
– Vasta myöhemmin oivalsin, että silloin vietettiin Waltareiden joulujuhlaa.
Hän tuntee nenässään yhä tupakan, kahvin ja punssin tuoksun ja kuulee keskustelun nousevat ja laskevat äänet.
– Seurustelu oli sivistynyttä, ja pikkupoikakin kuunteli vanhojen setien juttuja kiinnostuneena. Tunnelmassa oli jotain samaa kuin Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Alexander. Se oli aikaa, jota nyt kaipaa, nuorempana sitä ei tajunnut arvostaa.
Mika Waltarilla ja hänen vaimollaan Marjatalla oli eri makuuhuoneet. Kirjailijan sängyn vieressä oli tärkein: kirjakaappi ja kirjoja.
Mika Waltari ei briljeeraanut lukeneisuudellaan, vaikka tunsi esimerkiksi Shakespearensa ja teki valtavasti pohjatyötä historiallisia suurromaaneja kirjoittaessaan. Faktavirheistä häntä ei saanut kiinni.
Laaja-alaisena kirjailijana hän oli tyylitaituri myös klassisen dekkarin juonenkehittelyssä. Komisario Palmu -kirjoissa on muun muassa Raymond Chandlerin ja Agatha Christien rikosromaaneista tuttu rakenne.
Romaanista Komisario Palmun erehdys Matti Kassilan vuonna 1960 ohjaama elokuva on listattu yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi ja katsotuimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi.
Romaanista nähdään viimeinkin ensimmäinen näyttämöversio, jonka on dramatisoinut ja ohjaa itseoikeutetusti Joel Elstelä.
Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämölle valmistuva esitys on ensi-illassaan alkusyksystä. Palmuksi, Joel Rinteen isoihin saappaisiin astuu Mikko Kivinen.
– Äitini Satu piti Palmujen oikeudet itsellään, ja nyt kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen oikeudet ovat edelleen perikunnalla. Palmuja on vuosien aikana kyselty eri teattereihin, mutta ryöstöviljelyä inhoava Mika sanoi aina, että keksikää itse tarinanne!
Satu Waltari suhtautui Palmujen dramatisointiin hyväksyvämmin, ja Joel Elstelä uskoo, että tämä pitäisi hänen sovituksestaan.
Marjatta Waltarin makuuhuone.
Waltareiden ainokainen, Satu Waltari piti pehmoeläimistä. Niitä vaeltaa pienoinen lauma työhuoneen vieressä sijaitsevan Marjatta Waltarin makuuhuoneen pöydällä. Pehmoleluja on myös sohvalla ja tuoleilla.
– Tämä oli mummin huone, jossa äitini myöhemmin nukkui.
Mummi oli Joel Elstelälle Mikaa läheisempi. Isoisä oli hiljainen, omiin maailmoihinsa vaipunut kirjailija, mummi puheliaampi ja käytännönläheinen ihminen. Marjatta Waltari inhosi ”turhaa sensatsiaatiota”, joka väijyy kuin paha henki suuren julkisuuden saavuttaneiden taiteilijoiden ympärillä.
– Uskon, että heillä oli hyvä avioliitto. Vaikeuksista huolimatta. Mummi oli niin käytännönläheinen, että kun Mika nukkumattomuuttaan sekosi Italian-matkallaan, mummi järjesti Suomesta paikalle Mikan henkilääkärin ja yritti estää skandaalin maailmankuulun kirjailijan romahtamisesta.
Mummi tartutti tyttärenpoikaansa teatterin lumon, kun vei tätä katsomaan milloin mitäkin näytelmää. Marjatta Waltarilla oli myös Finlandia-talon kausikortti, ja hän otti usein konsertteihin mukaansa Joelin. Niissä hän sanoo nukkuneensa.
– Teini-iässä kuuluin eri leffakerhoihin ja tulin aina koulun jälkeen tänne. Mikalla ja mummilla oli väritelevisio, josta mummin kanssa katselimme euroviisuja ja annoimme kappaleille omia pisteitämme.
Joel Elstelä yöpyi koululaisena silloin tällöin isovanhempien asunnon palvelijanhuoneessa.
– En jaksanut kuunnella kotona Etelä-Haagassa äitini Sadun ja isäni, ohjaaja Esko Elstelän riitelyä. Mistä sitä kinaa aina tuli, sitä en ymmärrä!
Joel Elstelä näkee yhä silmissään keittiöön kokoontuneen, sankan tupakansavun keskellä istuneen seurueen.
– Mummin luona piipahti usein yläkerrassa asuvan taidemaalari Aimo Kanervan vaimo Veera, joka poltti holkkitupakkaa putkeen. Mummikin oli ketjupolttaja. Pöydän ääressä istuivat juoruilemassa myös näyttelijät Kirsti Ortola ja Hillevi Lagerstam.
Kun Aimo Kanervalta loppui käteinen, Mika Waltari osti häneltä taulun.
– Mikaa pidettiin muutenkin sellaisena hätävarana, jos joltain taiteilijalta loppuivat rahat, sanottiin, että mennään Mikan luo.
Hyväsydäminen Mika Waltari auttoi aina kuin voi.
Waltarin koti on kuin taidenäyttely.
Kodin seinät ovat täynnä tauluja. Joel Elstelä sanoo, että hänen mummillaan oli hyvä maku.
– Se näkyy kodin taidevalinnoissa ja sisustuksessa muutenkin.
Monissa tauluissa on Yrjö Saarisen signeeraus, tuossa Reidar Särestöniemen ja monessa tuntemattomaksi jääneen taiteilijan puumerkki.
Taulut Satu Waltarin lapset Joel, Saara ja Eeva jakoivat sovussa perinnönjaossa.
– Itse valitsin tauluja, joissa on vahvat värit, en niinkään tekijän mukaan. Minä olen sellainen lapsellinen tyyppi, Joel Elstelä naurahtaa.
Lapsellinen hyvällä tavalla, sen hän on todistanut yli 150 ohjauksessaan teattereissa ympäri Suomea.
– Teatteri on leikkiä, hulluttelua, eikä sen pitäisi olla koskaan ryppyotsaista. Ohjaajan ei pitäisi ottaa itseään liian vakavasti.
Kodin seinällä on kuva isoisästä Mika Waltarista ja tyttärenpojasta Joel Elstelästä.
Sama hulluttelun taito oli Mika Waltarillakin.
– Vaikka hän kirjoitti kuolemanvakavista aiheista, oli tarinassa aina mukana hauska hahmo tai tapahtuma.
Ei tarvitse kuin miettiä Sinuhea, niin hahmon löytää heti: se on hänen salaviisas, yksisilmäinen palvelijansa Kaptah.
Joel Elstelä selaa Mika Waltarin työhuoneessa isoisänsä saamaa ihailijapostia. Sitä on vuosikymmenien mittaan tullut ympäri maailmaa. Philadelphiasta, Yhdysvalloista tulleessa suomenkielisessä kirjeessä lähettäjä kertoo ”etten ole koskaan elämässään lukenut niin mahtavaa ja ihanaa ja hienoa kirjaa kuin The Egyptian”.
Sinuheen oli senkin kirjeen lähettäjä ihastunut lokakuussa vuonna 1947.
Joel Elstelä kaivaa pahvilaatikosta Sinuhen uusintapainoksen vuodelta 2007 ja kirjoittaa pyynnöstäni nimilehdelle omistuskirjoituksen. Siinä lukee: ”Isoisän Mikan mestariteos pimeiden iltojen ratoksi.”
Mika Waltari
Syntyi 19.9.1908 Helsingissä, kuoli 26.8.1979 Helsingissä.
Ammatti: kirjailija.
Perhe: vaimo Marjatta, tytär Satu.
Ura: maailmanmaineeseen nousseen kirjailijan tuotantoon mahtui historiallisia suurromaaneja, pienois- ja salapoliisiromaaneja, novelleja, satuja, näytelmiä, kuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia, matkakertomuksia ja sarjakuvariimejä.
Mistä erityisesti muistetaan: Sinuhe, egyptiläinen (1945) nosti hänet tunnetuimmaksi suomalaiseksi kirjailijaksi.
Hautapaikka: Helsingissä Hietaniemen hautausmaan Taiteilijakukkulalla.
Ohjaaja, kirjailija Joel Elstelä miettii isoisänsä lempituolissa Komisario Palmun ohjaustyötä.
Joel Elstelä
Syntynyt 25.12.1961 Helsingissä.
Ammatti: ohjaaja, kirjailija.
Perhe: vaimo Kati, lukiota käyvä tytär Iida, kaksi koiraa.
Sukutausta: äiti kirjailija Satu Waltari, isä ohjaaja Esko Elstelä, isovanhemmat äidin puolelta kirjailija Mika ja Marjatta Waltari, isän puolelta näyttelijä, ohjaaja Ossi Elstelä ja näyttelijä Irja Lautia.
