Näitä toiveita Valioliigan kärkiseurat haaveilevat uudelle vuodelle – mestarisuosikkia uhkaa jopa kolmen supertähden pako

Uusi vuosi on toiveiden ja lupausten aikaa. Niin myös Valioliigassa, jossa hieman epätavallinen top 10 sai toivoa kaudelleen, jos mahdollista, vielä syksyäkin parempaa kevätkierrosta. Joukossa on seuroja, joita ei ehkä normaalisti näin korkealla nähdä ja sieltä puuttuu seuroja, jotka alisuorittavat juuri nyt pahasti.

Taulukko ei kuitenkaan valehtele, ja jos asioita katsotaan tarkemmin, on vaikea väittää, etteikö joku kympin joukkoon itsensä pelannut sinne tässä vaiheessa kuuluisi. Työt on niissä tehty hyvin, mutta silti toiveita paremmasta on jokaisella.

Liverpool

Kynä ja sen päätyminen Mohamed Salahin, Trent Alexander-Arnoldin sekä Virgil van Dijkn käsiin. Siinä Liverpoolin kannattajien ykköstoive keväälle 2025. Liigamestaruus häämöttää, mutta mikäli yksikin edellä mainitusta kolmikosta loukkaantuisi pidemmäksi aikaa kevätkierroksella, antaisi se esimakua Liverpoolille siitä, mitä olisi luvassa jatkossa. Kyseinen kolmikko, joka on seuran viime kausien menestyksen kaikki kaikessa, aloittaa sopimustensa viimeisen puolivuotiskauden, mikä tarkoittaa samalla sitä, että he voivat aloittaa sopimusneuvottelut myös muiden seurojen kanssa. Jokainen pelaajista voi totta kai jatkaa Merseysidella, mutta vaikka Liverpool-kannattajien kuplassa muuta voisi ajatella, Anfield ei ole Euroopan tai maailman ainoa pelaajia houkuttava stadion.

Nottingham Forest

Puolustuksen pitävyys on edelleen seuran ykköstoive, kun se pyrkii pitämään syyskaudella saavuttamiaan asemiaan pitkän kevään aikana. Tuntuu, että vaikka Nuno Espirito Santo on mestarivalmentaja, mitä tulee puolustuspelin organisointiin ja vastustajan aseista riisumiseen, joukkue elää silti aivan reunalla. 24 tehtyä maalia 18 ottelussa ei ole neljäntenä Valioliigassa majailevalle joukkueelle tyypillinen lukema, kaikkea muuta. Mutta kun omiin on mennyt liigan kolmanneksi vähiten, sijoitus on kuin onkin ansaittu. Nuno ja Forest tarjoavat loistavan esimerkin siitä, kun valmentaja ja seura kohtaavat toisensa täydellisenä parina, täydelliseen aikaan. Kauden kolme ensimmäistä peliä tarjosivat kolme 1–0-voittoa, kun Nuno valmensi Tottenhamia kaudella 21–22. Silti seuran ympärillä oli raskas tunne siitä, että se liitto ei tule kestämään. Se, että se kesti lopulta vain 124 päivää, kertoo enemmän Daniel Levysta kuin Nuno Espirito Santon taidoista valmentajana. Vastahyökkäysjalkapallo sopii City Groundille, ja sen toteuttamiseen Nunolla on tällä kaudella erittäin hyvä joukkue.

Arsenal

Vaikka Gabriel Jesus on viime aikoina osunut maalipuiden väliin, on hyökkäys Arsenalin ehdoton prioriteetti, kun mietitään joukkueen vahvistamista tammikuun ikkunassa. Brasilialainen on Mikel Artetan manageriajan ainoa seuraan tuotu keskushyökkääjä, ja vaikka se kuinka espanjalaista kiukuttaisi, tuolla paikalla pitää olla enemmän leveyttä ja laatua. Kai Havertz pystyy ysipaikalla stunttaamaan, mutta miehen todellinen huipputaso nähtäisiin pykälää tuota paikkaa alempana. Leipzigin heikko ja sekava kausi saattaisi avata ovea Pohjois-Lontooseen esimerkiksi Benjamin Seskolle, mutta tarvetta saattaa olla myös laidoille Bukayo Sakan tuoreen ja pitkäaikaisen loukkaantumisen myötä. Joka tapauksessa paljon saa keväällä tapahtua, ettei jälleen yksi mestaruuden tuoksuinen syksy realisoituisi lopulta tyhjän arvan raaputtamiseksi.

Chelsea

Yhdessä Manchester Cityn kanssa, Lontoon uusrikkaat toivovat uuden vuoden haltijoilta armoa ja viranomaisille seuran kannalta suotuisaa sääntöjen soveltamistaitoa. Chelsea ja sen edustusjoukkue on sinänsä täysin käsittämättömässä tilanteessa, jossa pelaajiin on nykyisten omistajien aikana pumpattu yli miljardi euroa rahaa ja silti päävalmentaja ei ainakaan käytöksensä perusteella pidä heistä puolistakaan. Pelaajia ostettiin täysin holtittomasti, toki sittemmin myös myytiin, ja tämän kaiken peri Enzo Maresca ottaessaan joukkueen haltuunsa viime kesänä. Hän ei ole pelaajia valinnut, mutta mikäli seuran kirjanpitoa kaunistelevat hotellikaupat ja pitkät pelaajasopimukset eivät vakuuta reilun pelin sääntöjen tulkitsijoita, heidän kanssaan italialaisen on elettävä vielä pitkään.

Manchester City

Lähimuistin menetys. Siinä ainakin Pep Guardiolan ja Cityn kannattajien toive uuden vuoden aatolle, niin katastrofaalinen ja ennalta-arvaamaton syyskierros heidän kannaltaan on ollut. Dynastiaa Manchesterin siniselle puolelle hyvällä menestyksellä rakentanut City, joka usean kauden ajan pystyi kuromaan heikon syykauden lähes tappiottomalla kevätkaudella kiinni, on osoittautunut sittenkin tavalliseksi kuolevaiseksi. Tällä kertaa piste-ero kärkeen on liian iso, jo pelkästään siksi, että se kasvaa koko ajan. Cityn taaperrus ei voi johtua pelkästä Rodrista, tai sitten dynastia oli todella rakennettu pelkän hiekan päälle. Joukkue on uusiutunut liian hitaasti, kaiken voittaneet ja vuosia menestyksen eteen uurastaneet pelaajat on kulutettu loppuun eikä uusien tulijoiden sisäänajo olekaan niin helppoa, kun flow on vastainen eikä norjalainen maalintekijä osaakaan kävellä vetten päällä.

Bournemouth

Andoni Iraola on täysin saman luokan ”match” Bournemouthin, kuin Nuno Espirito Santo on Nottinghamin kanssa, mutta valmennuksellisesti täysin erilaisella lähestymistavalla. Toista kauttaan etelärannikolla viihtyvä baski on tehnyt kirsikoistaan Forestin kaltaisen sensaation, mutta päinvastoin kuin keskienglantilaiset, Bournemouth ei halua odottaa vastustajansa kuolevan tylsyyteen vaan kysyy siltä 90 minuuttia kestävän kysymyspatteriston. Iraolan joukkue johtaa Valioliigan tilastoja niin juostuissa kilometreissä kuin jokaisella kentän pituussuunnan osa-alueella toteutetuissa pallonryöstöissäkin. Vitality Stadiumilla kotijoukkue ei peruuttele vaan se puolustaa jatkuvasti eteenpäin ja vaikka pelityyli on äärimmäisen vaativa ja kuluttava, jälki on ollut kauden edetessä aina vaan vakuuttavampaa. 42-vuotias Iraola on tehnyt itsestään yhden halutuimmista nimistä tulevilla valmentajamarkkinoilla, ja voikin olla, etteivät Bournemouthin uuden vuoden tinatkaan pysty lupaamaan niin isoa palkkapottia luotsille, jonka turvin isompien seurojen houkutukset eivät kasvaisi liian suuriksi.

Newcastle United

Sen itsestään selvyyden lisäksi, että Alexander Isakin on pysyttävä terveenä, harakoiden uuden vuoden toivelistalla on seuran johtoportaan vahvistus uuden stadionin rakentamisesta. Vuodesta 1892 palvellut St. James Park on jäänyt auttamatta vanhanaikaiseksi, ja myös kapasiteettinsa puolesta jo pieneksi. Vaikka liikevaihtoon vaikuttaa toki moni muukin asia kuin stadion, Newcastlen 250 miljoonaa puntaa vuodelta 2023 antaa aivan liikaa tasoitusta esimerkiksi Tottenhamille, joka takoo uutukaisellaan yli puolet isompaa liikevaihtoa. Tämän luulisi kiinnostavan seuran omistajiakin, sillä vaikka rahaa on takana valtiollisen kassan verran, kiristyneet reilun pelin säännöt vaativat seuran kykenevän rahoittamaan toimintaansa omilla tulovirroillaan.

Fulham

Koska uuden vuoden toiveet voivat olla hieman todellisuudesta irtaantuviakin, länsi-Lontoossa kädet ristitään ajan pysähtymisen puolesta. Jonkinlaisena hissijoukkueena tunnettu hyvällä tavalla kotikutoinen seura on onnistunut vakiinnuttamaan asemiaan Valioliigassa ja viime kauden 13. sijaa on seurannut vakaa noususuhdanne myös kuluneen syksyn ajalta. Joukkueen siirtopolitiikka on onnistunut viime ikkunoissa lähes täydellisesti ja sen ikärakenne mahdollistaa toisaalta edelleen kehittymisen, mutta myös tässä ajassa menestymisen. Neljättä kauttaan Thamesin rannalla valmentava Marco Silva pitää hallussaan pelaajamateriaalia, joka on juuri niin hyvä, että joulun ajan kahdeksas sija sarjataulukossa ja viimeisimpänä näytteenä naapuri Chelsean lyöminen sen kotikentällä eivät ole mikään juhla-ajan ihme. Kaiken kukkuraksi seuran ikoninen, Thamesin aaltoja nuoleva Craven Cottage laajenee lähikuukausien aikana lähes 30 000 hengen kapasiteettiin, joten Fulhamissa jouluglögejä saatiin juoda kaupunginosaan sopivassa, melkoisen harmonisessa ilmapiirissä.

Aston Villa

Englannin toiseksi suurimmassa kaupungissa, Birminghamissa ja erityisesti sen punasinisellä puolella toivotaan taatusti parempaa alkua uudelle vuodelle, kuin mihin 2024 on päättymässä. Erityisesti Tapaninpäivät tuntuvat olevan Villalle kuin myrkkyä, kun kohta 20 vuotta on kulunut viimeisestä liigavoitosta kyseisenä päivänä. Viides peräkkäinen vierastappio Newcastlen käsittelyssä pudotti Villan jo yhdeksänneksi ja sinänsä hienosti sujunut Mestarien liigakausi näyttäisi jälleen käyvän turhan raskaaksi kotimaan liigamenestyksen kannalta yhdelle euronoviisille.

Brighton

Juuri tällä hetkellä Brightonin kannattajat toivovat ainoastaan yhtä asiaa. Danny Welbeckin nilkan paranemista pelikuntoon. Konkarihyökkääjä on ollut sivussa rannikkokaupunkilaisten viidestä viimeisestä ottelusta, eikä ole sattumaa, että tällä hetkellä joukkueen peräkkäisten voitottomien pelien määrä kirjataan kuuteen. Maalihanat ovat tyrehtyneet ja vaikka myös maalipaikkojen luonti tuottaa juuri nyt tuskaa, boksissa kaivataan Welbeckin kaltaista viimeistelijää. Nuoren saksalaisvalmentajan Fabian Hurzelerin on toisaalta vaikea mennä seurajohdon pakeille pyytämään vahvistuksiakaan, sillä hyökkääjiä miehellä on käytössään riittämiin. Ongelma näyttäisi kuitenkin olevan se, että hieman päälle parikymppisistä, Valioliigakokemusta minimaalisesti omaavista kärkipelaajista ei ole korvaamaan 34-vuotiasta Welbeckiä. Vaikeista ajoista on helpompi päästä ohi, kun sen on tehnyt ennenkin. 31-vuotias Hurzeler kaipaisi nyt itseään kolme vuotta vanhempaa Welbeckiä ohjaamaan laivan takaisin kurssilleen.