Uintia Seinessä, rantalentopalloa Eiffel-tornilla, ratsastusta Versailles'n palatsilla – Tällaisia ovat olympiakisojen erikoiset näyttämöt

Miltä kuulostaisi uintihetki Seine-joessa? Entä saisiko olla ratsastusta Versailles'n puutarhan hulppeissa puitteissa? Pian näin voi käydä, kun Pariisin olympialaiset alkavat heinäkuun lopussa.

Kisajärjestäjien tavoitteena on ollut viedä urheilua ulos stadioneilta, odottamattomiin paikkoihin kaupungin ytimeen. Eikä siinä vielä kaikki. Järjestäjät kuvaavat olympialaisia kaikkien aikojen vihreimmiksi. Lisäksi mukana urheilemassa on ennätysmäärä naisia.

Tapahtuma kääntää maailman katseet Ranskaan ja antaa sille tilaisuuden esitellä kulttuuriaan, mutta moni Pariisin uudistuksista ei ole aivan uniikkeja.

Käytännössä olympialaisten säännöt asettavat kisajärjestäjille raamit, joissa liikkumavaraa ei ole loputtomasti, muistuttaa Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian emeritusprofessori Hannu Itkonen.

– Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) on varsin konservatiivinen järjestö. Toki kansallinen ulottuvuus pyritään tuomaan mukaan ja järjestäjäkaupungin sekä -maan erityispiirteitä halutaan esitellä.

Näyttelyhalli Grand Palais’ssa kilpaillaan miekkailussa ja taekwondossa.

Pariisilaisille tärkeä Seine on monin tavoin kisojen päänäyttämö. Sen vettä saavat ehkä maistaa sekä triathlonistit että avovesiuimarit. Tosin vielä kuukautta ennen kisoja joen veden on kerrottu olevan edelleen liian likaista uimiseen. Jos lupa kuitenkin saadaan, starttaavat molempien kilpailut Seinen ylittävältä Aleksanteri III:n sillalta (Pont Alexandre III) Grand Palais’n ja Petit Palais’n välistä – siis ydinkeskustasta.

Joen rantaa kiertävät myös maratoonarit ja maantiepyöräilijät, jotka sukkuloivat lisäksi muun muassa Montmartrella ja Latinalaiskortteleissa ennen suuntaamistaan ulos kaupungista Versailles’n suuntaan. Siellä sijaitsee yksi olympialaisten näyttävimmistä kilpailupaikoista: Versailles’n linna on kisojen ratsastuslajien sekä nykyaikaisen viisiottelun näyttämönä.

Muutkin Pariisin maamerkit ovat kisoissa edustettuina. Rantalentopallon ottelut järjestetään Eiffel-tornin juurella ja Grand Palais’ssa kilpaillaan miekkailussa ja taekwondossa. Champs Élysées’n päässä, Place de la Concorden aukiolla jaossa ovat 3x3 koripallon, break- dancen, BMX-pyöräilyn freestylen sekä rullalautailun mitalit.

Palloilulajeja on hajautettu pitkin maata: jalkapalloa pelataan muun muassa Nantes’ssa, Lyonissa ja Nizzassa. Käsipallo-otteluita käydään Lillessä, ammuntamitaleista mitellään Châteauroux’ssa ja purjehtijat seilaavat Marseillen edustalla.

Kauimmaksi Pariisista matkaavat surffaajat, jotka kilpailevat Ranskan merentakaisiin alueisiin kuuluvalla Tahitin saarella Tyynellämerellä, Ranskan Polynesiassa.

Kisoja käydään siis laajalla alueella, mutta etenkin tiiviisti keskellä Pariisia. Vastaavaa on nähty ennenkin. Esimerkiksi Lontoon olympialaisissa 2012 kaupungin maamerkkejä hyödynnettiin samaan tapaan, kun kilpailupaikkoina toimivat muun muassa Hyde Park, Buckinghamin linnan edustan Horse Guards Parade sekä Hampton Court Palace.

Uutta Pariisissa on myös breakingin eli breakdancen tulo olympialajiksi. Ohjelmassa jatkaa niin ikään Tokiossa 2021 debytoinut kiipeily, mutta tällä kertaa se on jaettu kahdeksi erilliseksi kilpailuksi, joita ovat nopeuskiipeily sekä boulderoinnin ja lead-kiipeilyn yhdistelmä. Edellisten kisojen uutuuslajit rullalautailu ja surffaus jatkavat ohjelmassa, mutta karate, softball ja baseball sen sijaan eivät ole enää mukana.

Muutoksia nähdään perinteisemmissäkin olympialajeissa. Yleisurheilussa miesten 50 kilometrin kävelyn tilalle on noussut kävelyn sekapariviesti 20 kilometrin matkalla ja koskimelontaan on lisätty kajakkicross. Purjehdusluokissakin on tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi 470-luokassa kilpaillaan miesten ja naisten sarjojen sijaan sekasarjassa ja ohjelmaan on nyt otettu ensi kertaa Formula Kite -leijalaudat sekä iQFoil-laudat.

– Uusien lajien mukaan ottamisella KOK haluaa osoittaa uudistumiskykyään. Kyseessä on yhdenlainen legitimaatioprosessi. Samanaikaisesti on jouduttu pohtimaan perinteisten lajien, jopa kreikkalais-roomalaisen painin poistamista ohjelmasta. Rahakkaimmat lajit kuten jalkapallo ja jääkiekko eivät toisaalta olympialiikettä juuri tarvitse, Itkonen toteaa.

Pariisin läpi virtaava Seine on yksi kisojen näyttämöistä. Pont Alexandre III -sillalta kisansa starttaavat sekä triathlonistit että avovesiuimarit. Veden puhtauteen liittyy kuitenkin kysymysmerkkejä.

Uutta Pariisissa on myös se, että ne ovat ensimmäiset – kyllä, ensimmäiset – olympialaiset, joissa mies- ja naiskilpailijoita on mukana yhtä paljon. Kun sata vuotta sitten Pariisissa mukana oli 135 naista ja 2 954 miestä, nyt menestyksestä kamppailemassa on 10 500 urheilijaa, joista puolet on naisia. Uutta on sekin, että ennen vain naisille avoimeen taitouintiin voivat nyt osallistua myös miehet.

Naisten määrä olympia-areenoilla on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti viime vuosikymmenet. Vielä Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 naisten osuus kilpailijoista oli 38,2 prosenttia.

Yhtenä tekijänä on ollut naisille avoimien lajien määrän kasvu kisaohjelmassa. Vuodesta 1991 alkaen kaikkiin uusiin olympialajeihin on ollut pakko sisältyä myös naisten sarja. Viime vuosina olympiaohjelmaan on myös otettu yhä lisää sekajoukkuein käytäviä kilpailuja.

Pariisin olympialaiset ovat ensimmäiset olympialaiset, joissa nais- ja miesurheilijoita on yhtä paljon. Kuvassa taitouimareita Tokion kesäolympialaisissa.

Vielä ei kuitenkaan voida sanoa, että tasa-arvo olisi olympialiikkeessä valmis, sillä naisia puuttuu olympialiikkeessä monilta portailta. KOK:n mukaan kolme vuotta sitten Tokion olympialaisiin osallistuneista valmentajista vain 13 prosenttia oli naisia.

– Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusajattelun yleistyminen on pakottanut KOK:n ottamaan huomioon myös sukupuolinäkökulman. Sen tulisi pohtia myös hallintonsa edustajien yhdenvertaisuutta, missä on vielä paljon tekemistä.

Ensimmäiset naiset valittiin KOK:n jäseniksi 1981, mutta vasta 2010-luvulla naisten määrä sen komissioissa ja itse KOK:ssa on noussut yli 30 prosentin. Tässä KOK painii globaalina järjestönä länsimaisen näkökulman sekä muiden geopoliittisten leirien keskellä.

Pariisin olympialaisten kantavaksi teemaksi on haluttu nostaa ympäristö. Järjestäjien mukaan 95 prosenttia kilpailupaikoista on väliaikaisia rakennelmia tai valmiiksi olemassa olleita suorituspaikkoja. Näin on haluttu eroon suurista rakennushankkeista ja vaille käyttöä kisojen jälkeen jäävistä urheilupytingeistä, jotka kisajärjestäjiä ovat menneinä vuosikymmeninä vaivanneet.

– Esimerkiksi Albertvillen 1992 olympialaisten kelkkailurata jäi pahaksi ympäristöongelmaksi, joten KOK:n on ollut pakko huomioida ympäristökritiikki sen jälkeen.

Hän kertoo, että vuonna 1994 KOK allekirjoitti yhteistyösopimuksen YK:n ympäristöohjelman kanssa, minkä jälkeen ympäristöstä tuli olympialaisten kolmas pilari urheilun ja kulttuurin rinnalle. Kaksi vuotta myöhemmin olympialiikkeen peruskirjaan lisättiin periaate ympäristön huomioon ottamisesta.

Tällä kertaa kisojen perinnöksi myöhemmille käyttäjille jäävät ainoastaan taitouintia, sukellusta ja vesipalloa varten rakennettu vesiurheilukeskus ja kiipeilykilpailuun pystytetyt seinät. Muuten hyödynnetään olemassa olevia suorituspaikkoja sekä väliaikaisia rakennelmia.

Seine-jokea on lisäksi puhdistettu sekä olympialaisia että kaupunkilaisten myöhempää uintikäyttöä varten. Muutos on suuri, sillä Seinessä uiminen on ollut laitonta yli sata vuotta ja puhdistusoperaatioon on käytetty ainakin 1,5 miljardia euroa.

– Pariisi lanseerasi tämän suunnitelman 2017 ja se näytti silloin hyvältä. Nyt rahamäärän käytöstä on tullut myös kritiikkiä. Kisahakemukset tehdään jopa yli kymmenen vuotta etukäteen, ja niiden sitoumuksia on lopulta vaikea ennakoida.

Kesäkuun lopussa julkaistussa viranomaisraportissa kuitenkin todetaan, että Seinen vesi on yhä liian likaista uimiseen ja että vedestä on löytynyt testeissä muun muassa E. coli -bakteeria. Raportista kertoi esimerkiksi Le Monde -lehti.

Kisajärjestäjä on ilmoittanut, että olympialaisten energianlähteenä on käytetty ainoastaan Ranskassa tuotettua uusiutuvaa energiaa. Järjestelykomitean mukaan Pariisin päästöt ovat puolet pienemmät kuin ”aiemmissa olympialaisissa” ja niiden hiilijalanjälki on kokonaan hyvitetty muun muassa hiilidioksidin talteenottoprojektien avulla. Hyvityksiä on kuitenkin vaikeaa määritellä – etenkin, kun niihin on laskettu myös kisaturistien matkoista aiheutuneita päästöjä.

Versailles’n linnan alueella järjestetään ratsastuslajien sekä nykyaikaisen viisiottelun kilpailuja.

Olympialaisten ympärille on noussut myös turvallisuushuolia. Ranska valmistautuu isännöimään olympialaisia samalla, kun maassa käydään ennenaikaiset parlamenttivaalit. Niiden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä keräsi laitaoikeistolaisen Kansallisen liittouman johtama koalitio.

– Presidentti Macronin määräämät vaalit voivat lisätä maan epävakautta. Ranskassahan kansalaiset saattavat osoittaa mieltään rajunlaisestikin.

Myös terrorismin uhka on ollut läsnä olympialaisissa aina vuoden 1972 Münchenin kilpailuista lähtien, ja nyt se on erityisen suuri. Lisämausteensa tuovat nykyiset hybridi- ja informaatiovaikuttamisen keinot trolleista lähtien.

– Väkivallaton toimintakin riittää tuomaan paljon huomiota, jos vaikka tarkkaan aikataulutettuja tv-lähetyksiä kilpailuista häiritään jollain tavalla. Mistä muualta saa yhtä paljon näkyvyyttä? Itkonen pohtii.

Champ-de-Marsin kentälle Eiffel-tornin läheisyyteen rakennetaan väliaikainen ulkoareena.

Vaikka Ranskassa on panostettu kisojen järjestelyihin, tuoreen mielipidemittauksen mukaan noin 40 prosenttia ranskalaisista on olympialaisten alla välinpitämättömiä kisojen suhteen, kertoo Le Monde.

Lehden mukaan noin 37 prosenttia kansasta suhtautuu kisoihin huolestuneesti tai vihaisesti. Vain 13 prosenttia on innostuneita olympialaisista ja 11 prosenttia on tyytyväisiä kisaisännyyteen. Aiemmin keväällä Le Figaro uutisoi, että vain 37 prosenttia ranskalaisista odottaa olympialaisia innokkaasti.

Le Monden haastattelema urheilusosiologi Patrick Mignon nostaa esiin, että ranskalaiset ovat ennenkin osoittautuneet hitaasti urheiluspektaakkeleille lämpeneviksi. Kun kilpailut alkavat ja menestystä rupeaa tulemaan, mieliala muuttuu suosiollisemmaksi, hän kuvailee.

Emeritusprofessori Itkonen huomauttaa, että demokraattisissa valtioissa olympialaisten kritiikki on voimistunut 1990-luvulta lähtien. Usein se on kohdistunut ylettömään rakentamiseen, ihmisoikeus- ja ympäristörikkomuksiin sekä KOK:n kisojen lähetysoikeuksista käärimiin rahoihin.

– Yleinen linja on se, että vastustus yleensä nousee, kun kisat lähestyvät. Kiinnostavaa on se, miten suurtapahtumien yhteydessä rajoitetaan kansalaisoikeuksia, kuten liikkumista ja oleskelua eri paikoissa.

Pariisin olympialaisilla on vielä yksi erikoisuutensa, nimittäin olympialaisten avajaiset.

Koska ne järjestetään Seinen varrella, eivätkä stadionin seinät rajaa katsojamäärää, kuuden kilometrin rantapätkälle odotetaan ainakin 600 000:ta ihmistä. Heistä noin puolet pääsee seuraamaan tapahtumaa ilmaiseksi. Tunnelmaa paikallaolijoille välittää muun muassa 80 joen varrelle asennettua jättiruutua.