Apu

Taivaalliset takapuolet



Taivaalliset takapuolet

Tiedättekö, mistä jokainen toimittaja haluaa tulla muistetuksi urallaan?
Teksti Pasi Kivioja

Kovista paljastuksista, jotka kaatavat ministereitä ja hallituksia. Tutkivasta journalismista, joka muuttaa maailmaa ja tuo tekijöilleen palkintoja. Rohkeudesta, taipumattomuudesta painostukseen ja lahjontaan.

Näin ajatteli varmasti myös se loviisalaisen lehden päätoimittaja, joka oli tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran asiajournalismin parissa. Hieman hanurista on kuitenkin se, että hänet muistetaan lopun ikäänsä ensimmäisenä pyllyistä.

Pyllyistä siksi, että toimittaja oli kuullut uutisvinkin, jonka mukaan kirkonpenkkien maalausurakka ei ollut mennyt ihan putkeen, vaan penkkien maalipintaan oli sulanut takapuolen muotoisia kuvioita kuumottavan kirkkokonsertin aikana. Hän on se toimittaja, jonka uutinen "Loviisan kirkon penkkeihin jäi yli sata pyllykuviota" levisi kansainvälisten uutistoimistojen välittämänä planeetan joka kolkkaan ja teki Loviisan uusgoottilaisesta kirkosta hetkessä maailmankuulun.

Kaikki muistavat pyllytoimittajan.

Siellä niitä on edelleen kymmenittäin, monta penkkiriviä – kävin itse viime viikolla tarkistamassa. On luisevaa peppua ja vähän leveämpää mallia. Joku on istunut jalat harallaan, joku polvet yhdessä, ja jos tarkkaan katsoo, jotkin kuviot muistuttavat enkeliä siipineen. Miten jännittävää symboliikkaa ihmisen ahteri voikaan saada aikaan!

Useat ulkomaiset tiedotusvälineet halusivat ostaa lehdeltä hämmästyttävät pyllykuvat. Osa ei kysellyt lupia vaan nappasi kuvat kysymättä käyttöönsä internetissä. Näille medioille lähti tietenkin lasku perään. Myös seurakunta on joutunut maksamaan kirkkokonsertissa housunsa tärvelleille korvauksia.

Katolisessa maassa enkelin ilmestys kirkonpenkkiin olisi ollut sensaatio – kuin verta itkevä Neitsyt Maria – mutta kun Suomessa ollaan, irstaista jäljistä haluttaisiin seurakunnassa pikaisesti eroon. Maalliset kuviot eivät kaikkien mielestä sovi kirkon hartaaseen henkeen.

Kuvioiden säilyttämisen puolesta on kuitenkin syntynyt kansanliike, joka perustelee jälkien jättämistä muun muassa matkailun edistämisellä. Enkelikuviot voisivat olla vetonaula, jota tultaisiin ihmettelemään eri puolilta maailmaa.

Japanilaisia turisteja ajettaisiin bussilasteittain Loviisan kirkolle näpsimään kuvia Kiinan muurin kaltaisesta ihmeestä. Italialaisia muotoilijoita raijattaisiin tänne tutkimaan nerokasta suomalaista kirkonpenkkidesignia. Enkelikuviot tuotteistettaisiin, siirrettäisiin pinsseihin, lippalakkeihin ja t-paitoihin, joihin vierailijat voisivat painattaa myös oman takapuolensa kuvan. Loviisan Perserock vakiintuisi vuosittaiseksi Suomen festarikesän suurtapahtumaksi.

Facebookiin perustettuun pyllykuvioryhmään on nyt liittynyt jo yli 1 000 tykkääjää. Sen sijaan seurakunnan internetsivuilla ja kirkosta kertovalla Wikipedian sivulla kuvioista ei hiiskuta sanallakaan. Miksi näistä asioista vaietaan?

Asia tuntuu olevan seurakunnalle kiusallinen ja vaikea, sillä kuvioiden kohtalosta on kiistelty jo yli puoli vuotta. Kirkkovaltuusto ei kyennyt ratkaisemaan asiaa viimeisimmässä kokouksessaan kesän alussa, joten käsittely siirtyy syksyyn.

Ei voi kuin ihmetellä, mikä vimma on hävittää harmittomat jäljet, jos niistä on ihmisille iloa ja puheenaihetta. Jos jäljet jätettäisiin, samalla jäseniään menettävä kirkkokin saisi hyväntahtoista huomiota. Ei kai Taivaan Isä ole noin tosikko?

Julkaistu: 20.6.2012