Kulttuurisuvun kasvatti löysi itsestään karhumaalarin
Sakari Söderström maalaa tauluihin ilveksiä, pöllöjä, kissoja, koiria – ja karhuja. Taiteilijan taipaleella on tärkeää pitää silmät auki ja sydän lämpimänä.
Naivistiseen tyyliin maalattu karhu tapittaa kanvaasilta suoraan silmiin. Toisessa työssä karhuemolla on kolme poikasta. Yhdessä maalauksessa karhu tulee katsojan luo läpi sinisen ja vihreän sävyissä hehkuvan metsän. Tai voisi se olla merikin, jonka pitkiksi venähtäneiden merilevien välistä otso raivaa tietään maailmaan.
Ollaan Porvoon Taidetehtaalla, Ateljee Eivorin työhuoneella. Karhumaalari Sakari ”Saku” Söderströmillä, 59, taiteellisuus kulkee verissä. Hän syntyi Helsingissä, jossa hänen äitinsä hoiti Taidemaalariliiton galleriaa. Isä toimi lavastajana Lilla Teaternissa, Svenska Teaternissa sekä Göteborgin ja Vaasan teattereissa.
Pieni Sakari oli vanhempiensa muka- na lähes kaikissa 1960–70-luvun vaihteen merkittävissä taidenäyttelyjen avajaisissa aina Harro Koskisen sikamaalauksista lähtien.
Vanhemmat kävivät usein taideväen juhlissa. Niissä Sakarikin nuohosi pitkin lattioita, pyöri aikuisten kanssa yömyöhään ja nukkui sitten siskonsa vieressä siellä, missä unta sattui saamaan.
Suvussa piisasi kulttuuriväkeä, kuten Sakarin isoisä, kirjailija Jarno Pennanen, eno, teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen ja täti, radioteatterin tekijä Raiku Kemppi.
Ennen kuvataidetta Sakariakin vei teatteri. Hän näytteli useissa radiokuunnelmissa lasten rooleja, ja vaikkei teosten nimiä enää muistakaan, vuorosanat syöksyvät suusta yhä.
– Leipää, leipää!
Kotona ramppasi eri alan taiteilijoita ja Jotaarkka-enon tapaisia Vanhan valtaajia. Perheen isä veti myöhemmin työkseen painoa ja siirtyi sittemmin kokonaan yritysmaailmaan.
Kalvosulkeiset olivat siihen aikaan uusinta uutta yrityksissä, ja Sakarin isä keksi tuoda systeemin Suomeen. Taiteilijat tarvitsivat painopalveluja ja maksoivat usein palveluksista vaihtokauppana – eli tauluina. Töitä kertyi perheen nurkkiin esimerkiksi Mauri Heinoselta, Stig Fredrikssonilta ja Lars- Gunnar ”Nubben” Nordströmiltä.
Seitsemänkymmentäluvulle siirryttäessä Sakarin perhe rakennutti ympärivuotisesti asuttavan kakkoskodin Porvoon maalaiskuntaan. Se oli vanhempien toteutunut unelma. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1970 ja talo valmistui heti seuraavana vuonna.
Paratiisi ei kuitenkaan kestänyt, sillä vain muutama kuukausi Porvooseen muuttamisen jälkeen perheen äiti sairastui rintasyöpään ja kuoli pian.
Tällöin kuusivuotias Sakari jäi hieman tuuliajolle ja ilman tärkeää tukea. Lapsuudenkoti muuttui lasten näkö- kulmasta tunneköyhäksi.
Siitäkin selvittiin. Sakari opiskeli Hämeenlinnassa keittiöapulaiseksi ja sai Porvoosta töitä. Hän seurasi isänsä jälkiä teatterimaailmaan ja esiintyi aikuisena useissa näytelmissä. Pian hän huomasi, että ensi-illat tuottivat liikaa stressiä. Lopulta hän jättäytyi harrastuksesta pois. Viimeiseksi jäi karhun rooli Hannussa ja Kertussa.
Siis karhun. Eläimen, joita hän on maalannut viime vuosina eniten.
– Ai joo, en ole huomannutkaan. Ehkä siitä karhusta jäi jokin trauma. Tai ihastus, Sakari nauraa.
Vuonna 2018 Sakari alkoi työskennellä yhden päivän viikossa Ateljee Eivorin työtiloissa kuvataiteilijana. Karhujen lisäksi hän on maalannut ilveksen, pöllön, kissoja ja koiria.
Lemmikkien kuvia hän tekee tilaustöinä. Ihmiset lähettävät hänelle valokuvia omista kissoistaan ja koiristaan. Sakari maalaa eläimestä oman tulkintansa ja panee maalauksen postissa tilaajalle.
Lapsuuden sosiaalisuus on pysynyt vahvasti Sakarin mukana. Aikana, jolloin ihmiset ehkä kuplautuvat aiempaa herkemmin, eli seurustelevat vain samanmielisten kanssa, Sakari on poikkeus.
”Puhun aina kaikkien kanssa. Jutellaan mukavia.”
Hän kohtaa kaikenlaiset ja tulee juttuun niin nuorten kuin vanhojenkin ihmisten kanssa. Käy kiinnostuneena läpi kaikki paikalliset vaalitilaisuudetkin, puolueeseen katsomatta. Sakaria tuntuu Porvoossa tervehtivän melkein jokainen vastaantulija.
– Puhun aina kaikkien kanssa. Jutellaan mukavia, Sakari kohauttaa olkiaan.
Viimeksi hän lähetti terveisiä pääministeri Petteri Orpolle. Hän kirjoitti itsemaalaamansa karhukortin taakse, että kehitysvammalaki eli laki kehitysvammaisten palveluvista pitäisi nyt vihdoin saada pitkän valmistelun jälkeen maaliin. Sen hän ojensi kokoomuksen puoluesihteerille Kristiina Kokolle Ateneumissa huhtikuussa, kun hän osallistui työpajaan, jossa poliitikot kohtasivat tukea tarvitsevia taiteilijoita.
Uutta Runebergiä Sakarista ei tullut, mutta taiteilija on taiteilija.
Kävi nimittäin niin, että samoihin aikoihin, kun Sakarin lapsuudenperhe hajosi äidin kuolemaan, perheelle selvisi myös, että pojalla oli synnytyksessä tapahtuneesta happivajeesta johtuva kehitysvamma. Diagnoosi tuli, kun Sakari oli viisivuotias.
– En mä muista siitä ajasta mitään, hän sanoo nyt.
Perhe ei osannut epäillä kehitysvammaa, sillä ulkoisesti sitä ei pojasta nähnyt. Ainoa, mikä herätti epäilyksiä, oli puheen kehityksen viivästyminen.
Neuvolassa kuitenkin ohjattiin olemaan murehtimatta turhia, olihan J. L. Runeberginkin puhe kehittynyt myöhään.
Uutta Runebergiä Sakarista ei tullut, mutta taiteilija on taiteilija – silloinkin kun hän tarvitsee tukea.
Juttuun on haastateltu taustaksi Sakarin siskoa ja edunvalvojaa Nina Paunosta sekä Ateljee Eivorin perustanutta kuvataiteilijaa Nelli Nioa.
Sakari Söderström
Syntynyt: 6. kesäkuuta 1965 Helsingissä.
Asuu: Porvoossa.
Työ: työtoiminta Porvoon Toimintakeskus Tarmolassa.
Ajankohtaista: Sakarin ja muiden Ateljee Eivorin taiteilijoiden töitä on nähtävillä Porvoon Näsin kartanossa Värikkäät pirskeet -kuvataidenäyttelyssä 26.5. saakka.
Mikä Ateljee Eivor?
Ateljee Eivor on tukea tarvitsevien taiteilijoiden ja taiteen tekijöiden työtila Taidetehtaalla Porvoossa.
Sen perusti kuvataiteilija Nelli Nio vuonna 2018. Paikan ajatus on, että tukea tarvitseva taiteilija tarvitsee ohjausta ja apua pystyäkseen tekemään taiteellista työtään. Sitä Ateljee Eivorista saa paikan päällä.
Tuki on käytännön auttamista materiaalien ja välineiden kanssa sekä taidetoimintaan liittyvien asioiden hoitoa, kuten apua näyttelyaikojen ja apurahojen haussa.
Ateljeen taiteilijoille järjestetään kuuden viikon mittaisia työskentelyjaksoja, joissa tietyt päivät viikosta varataan taiteen tekemiselle. Kun taiteilijalle on oma tila, johon taidetta tullaan tekemään, se tukee tekemisen ammattimaistumista.
Ateljee Eivorissa työskentelyä ohjaa ja avustaa ammattitaiteilija. Taiteilijoiden kehittymistä vahvistetaan taidenäyttely- ja galleriavierailuilla.
Taiteilijat pitävät myös omia taidenäyttelyitään.
Työskentelypäivien suunnittelussa kuullaan myös omaisia, päivätoimintaa sekä asumispalvelujen tarjoajia.
Ateljeen taiteilijat tulevat Porvoon, Sipoon ja Järvenpään alueelta.
