Apu

Taidemaalari Carolus Enckell kyllästyi boheemiin perheeseensä ja avioitui 18-vuotiaana

2


Taidemaalari Carolus Enckell kyllästyi boheemiin perheeseensä ja avioitui 18-vuotiaana

"Sain liberaalin kasvatuksen. Minulle luettiin kirjoja eikä juurikaan komennettu."
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Petri Mulari

Väri  valona periytyy taiteeseeni isältäni, jolla 50-luvun lopulla oli impressionistinen aikakausi, pääteemanaan ihminen valossa. Minulle havainto on lähtökohta: se, mitä valoa havainnossa on.

Olen  neljän kaukaisessa muistikuvassani. Muutamme isäni hoitamasta maalaistalosta Joroisten Vättilästä. On aamu, minulla polkuauto ja suuntana Huutokosken asema. Aurinko paistaa pihakuusten takaa...

Kemiössä Sunnanån tilastamme tuli lapsuuteni paratiisi. Oli luonto, meri ja intiaanileikit. Läheisen maatilan viljelijän tyttäret hoitivat minua ilmeisen hyvin.

Isäni ei opettanut, vaan katsoin vierestä ja keräsin visuaalisia muistoja. Isä yritti jopa kalkkunafarmarina, vei kalkkunoita jouluna Helsinkiin, mutta ei saanut niitä kaupaksi. Taiteilijasta ei ollut talousmieheksi. 

Äitini oli kirjailija, joka lopetti kirjoittamisensa, mutta jatkoi käännöstöitä. Sain liberaalin kasvatuksen. Minulle luettiin kirjoja eikä juurikaan komennettu.

Kansakoulun aloin Kemiössä, ja vuonna 1955 jatkoin Helsingin Ratakadulla. Piirustus ei kymmenvuotiaana ollut mieliaineeni, mutta opettajat pitivät töistäni.

Kodin  boheemi ilmapiiri kyllästytti. Avioiduin 18-vuotiaana,  heti syntyi lapsi. 1966 valmistuin liikemiesten ruotsinkielisestä kauppaopistosta mainosmerkonomiksi vain huomatakseni, ettei talous ole minun juttuni. Opiskelu Vapaassa taidekoulussa Unto Pusan ja Tor Arnen oppilaana auttoi ja toi tuloja. Elämänvaihe tuntui hyvältä, mutta nyt katsoen, olin silloin niin nuori.

Mies voi ehdottomasti oppia ymmärtämään naisia. Molemmat vaimoni ovat hienoja ihmisiä, mutta ensimmäisen kanssa suhde jotenkin kului. Erosin 25-vuotiaana. Syy on minun. Olin vastuuntunnoton. Halusin, että minun elämäni on pääasia.

Olemme nyt eläneet taiteilija Silja Rantasen kanssa 35 vuotta, siitä 25 vuotta naimisissa. Meillä on valtavan samanlaiset kiinnostukset, ja se on tehnyt yhdessäolostamme vaivatonta. Sivistyksen merkitys on tärkeintä, mitä olen häneltä oppinut.

Kolmelle lapselleni ja kahdelle lapsenlapselleni haluan välittää humanismia ja inhimillisyyttä. Toivon heidän varovan anarkismia.

Muistan 70-luvun ihanteellisena. Opetin Vapaassa taidekoulussa ja pohdin tulevia tekemisiä, toisenlaisia sisältöjä. Tunnistan silloisen itseriittoisuuden ja varmuuden, joita ei iän myötä enää sellaisenaan ole.

Taide on koko ajan kaupallistunut, sen kautta syntyy tarve omaperäisyyteen. Kun taiteesta tulee kauppatavaraa, originaalisuus on tärkeämpi kuin tulkinta. Yhdyn esikuvieni Unto Pusan ja Sam Vannin mielipiteeseen: abstraktin idea on tulkinta.

Edustamani abstrakti taide ei nyt ole valtavirtaa. Uskon perinteisiin, ja välitän kulttuuria ja sen perinnettä. Tuorein näyttelyni Sara Hildénin taidemuseossa oli minulle suuri ilo. Tampereella on uskomattoman loistava tila taiteelle. 

Taiteilijan taivas on olotila, jossa maalaus käsitellään kokonaisuutena. En usko kristinuskon iankaikkiseen elämään, mutta se, mitä taiteilija maanpäällisessä elämässään jättää jälkeensä, jää merkitsemään.

Teksti Hannu Koskela, kuva Petri Mulari

Julkaistu: 1.7.2016