Tähän kiteytyy Susijengin uskomaton kasvutarina – "Vaikea löytää vertaistaan suomalaisesta urheiluhistoriasta!"
Suomi pelaa koripallon EM-kisojen mitalipeleissä viikonloppuna. Susijengi kaatoi puolivälierässä Georgian vaiherikkaassa ottelussa, jossa tiivistyi maajoukkueen viime vuosien muutos.
Suomi on Euroopan neljän parhaan koripallomaajoukkueen joukossa tänä syksynä. Se on hämmästyttävä saavutus, jolle on vaikea löytää vertaistaan suomalaisesta urheiluhistoriasta.
Susijengi kaatoi koripallon EM-kisojen puolivälierässä Riiassa Georgian pistein 93–79 hämmentävässä kamppailussa ja eteni turnauksen välieriin. Joukkue teki sen, mistä etukäteen puhui.
Susijengi oli jo matkalla suvereeniin voittoon, mutta kuten viimeisen 15 vuoden aikana on nähty, Suomen erityistaito on tehdä lähes jokaisesta ottelusta trilleri. Helppoja voittoja ei juuri tunnu tulevan, eikä sitä vaikean toisen puolikkaan takia tullut tänäänkään.
Susijengi johti puoliajalla 17 pisteellä, mutta kolmannella jaksolla vaikeudet alkoivat. Hyökkäyksessä Suomen liike väheni ja avauspuolikkaalla aktiivinen puolustus rakoili nukahdusten ja kommunikaatiokatkosten takia.
Lopulta pelillisesti ruman toisen puolikkaan selättäminen on täydellinen osoitus nuoren Susijengin kasvusta. Georgian tähtipelaajat Goga Bitadze ja Tornike Shengelia sikailivat itsensä ulos ratkaisuhetkillä kuin korostaakseen Suomen jänteen kestävyyttä
Kolme vuotta sitten Suomi ei ollut vielä valmis, kun EM-kisat olivat vaijerilla. Johtoasema Espanjaa vastaan vaihtui kirveleväksi puolivälierätappioksi. Tuolloin tappio tuntui menetetyltä mahdollisuudelta, jollaista ei välttämättä tarjoutuisi eteen ihan heti.
Toisin kävi. Kolme vuotta myöhemmin Suomella on mahdollisuus ensimmäiseen arvokisamitaliin lajin historiassa.
Kun joukkueen henkiset johtajat Petteri Koponen sekä Shawn Huff lopettivat edellisen EM-turnauksen jälkeen, isku oli maajoukkueelle jopa odotettua kovempi. Yli 15 vuoden tuki ja selkäranka katosi kentältä ja pukukopista.
Syksyn 2023 MM-turnaus tuli aivan liian nopeasti. Ennakko-odotuksista huolimatta Suomi konttasi rumasti alkulohkossa huippumaita vastaan, ja pelaamisesta paistoi arkuus sekä epävarmuus. Nuori joukkue oli aivan liian isolla areenalla, aivan liian isoilla odotuksilla.
”Tänä syksynä rävähti lopullisesti.”
Viime kesänä olympiakarsinnoissa oli nähtävissä kasvanut ja kehittynyt joukkue. Trillerivoitto Puolasta oli upea, mutta tuolloinkin tiellä oli Espanja, jonka kyydissä altavastaajana ilman Lauri Markkasta taistellut Suomi väänsi tasapäin päätösneljännekselle asti.
Viitteitä joukkueen läpimurrosta oli ilmassa. Uusia vastuunkantajia astui Mikael Jantusen johdolla esiin.
Tänä syksynä rävähti lopullisesti.
Alkulohkon otteluissa Liettuaa ja Saksaa vastaan Suomen pelaamisessa oli viitteitä kahden vuoden takaisista MM-kisoista. Susijengi hävisi vastustajilleen pelikovuudessa ja valmiustasossa – perusasioissa, sanoisi Pasi Rautiainen.
Selkäranka ei kuitenkaan katkennut. Serbiaa ja nyt Georgiaa vastaan parketilla nähtiin sisuuntunut ja opiksi ottanut susilauma. Jokaisen suomalaisen uran isoimmissa otteluissa heitot upposivat, eikä vastustajien fyysisyys hetkauttanut. Puolivälierässä Georgia oli se, jonka kantti petti.
Päävalmentaja Lassi Tuovi aisapareineen on tehnyt vuosia pitkäjänteisesti töitä joukkueen kanssa. Valmennus tietää pelaajien vahvuudet ja tekee nyt aiempaakin parempaa työtä peluutuksen osalta. Pelaajistosta saadaan paras irti, mistä osoituksena Suomi voitti vaihtopelaajien pisteet puolivälierässä mykistyttävästi 44–4.
Samalla Tuovi kuritti virkaveljeään Aleksandar Dzikiciä, joka ei avausjaksolla saanut Suomen dynaamista palloscreen-hyökkäämistä kuriin. Aikalisällä Georgian penkillä tuskailtiin Sasu Salinin puolustamisen vaikeutta niin sanotuissa vaihtotilanteissa.
– Tiedän, että se on vaikeaa, Dzikic vastasi.
Erävoitto Tuoville, joku sanoisi.
Edelleen nuori päävalmentaja on lisäksi mestari valamaan uskoa pelaajiinsa. Se näkyy yksittäisten pelaajien loisto-otteina ratkaisevilla hetkillä. Elias Valtonen on pudotuspelivaiheen tarina ja paljon parjattu Miro Little osoittaa merkkejä takamiehestä, jolla on jälleen potentiaalia Euroopan huippusarjoihin.
”Susijengissä pelaajien usko ja luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin on jälleen aitoa.”
Littleen kiteytyy paljon Susijengin yhteisöllisyydestä ja sen voimasta. Hänellä on takanaan vaikeat vuodet Yhdysvaltojen yliopistosarjassa eikä läpimurto siellä ole onnistunut.
Kun reilu vuosi sitten jututin Littleä Susijengin kesäleirityksen alkajaisiksi, hän puhisi näyttöhaluja ja korosti henkistä lujuutta, jota avauskauden vaikeudet antoivat. Kuulosti siltä, että sanat olivat yhtä paljon vakuuttelua ja uskon luomista nuorukaiselle itselleen kuin vastaus toimittajalle.
Päättynyt kausi ei ollut yhtään helpompi ja EM-kisojen alku herätti huolta. Moni koripalloihminenkin heitti jo sosiaalisessa mediassa pyyhettä kehään takamiehen osalta. 21-vuotias Little ei sitä itse tehnyt. Eikä joukkue tai valmennus hänen ympärillään.
Susijengissä pelaajien usko ja luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin on jälleen aitoa. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen matka siihen ei ole ollut suoraviivaisin, mutta nyt se näyttäytyy sitäkin makeampana.
Suomi pelaa globaalisti kilpaillun palloilulajin arvokisoissa mitaleista. Lentopallomaajoukkueen temppu vuodelta 2007 ei ole enää suuri yksinäinen suomalaisessa urheiluhistoriassa.
