T U O M I O – Superpesiksen kesäkuun isoimmat hitit ja hudit – ”Kai tämän fiksummat osaavat selittää”

Lyhyt juhannustauko on takana ja tiistaina Superpesiksen runkosarja pyörähti jälleen lähti käyntiin. Kesäkuu alkaa olemaan taputeltu ja heinäkuussa on luvassa vuotuinen Itä-Länsi -tapahtuma Kouvolassa. Tulevana maanantaina julkaistaan lopulliset joukkueet tähdistöotteluihin. Nyt on kuitenkin aika nostaa jalustalle asiat, jotka ovat jääneet kolmikon mieleen kesäkuun osalta.

Antti Tokkari

Läpilyönti

Naisten huippuotteluiden korkea taso kesäkuussa.

Ennakolta kärkeen povattujen joukkueiden kohtaamisissa on nähty pelistä toiseen todella laadukasta pesäpalloa. Kelit eivät edelleenkään ole olleet pelaajien puolella, vaan kevätkelit näyttävät jatkuvan koko kesän. Se ei kuitenkaan ole haitannut menoa kärkikamppailuissa.

Porin ja Mansen kohtaamista on hehkutettu monessa yhteydessä yhtenä lähiaikojen parhaista peleistä, mitä se ehdottomasti olikin. Monta muutakin harvinaisen korkeatasoista runkosarjakohtaamista kesäkuussa nähtiin. Lapua-Kirittäret, Lapua- Manse, Jussittaret-Lapua, Kirittäret-Manse. Yhdistävänä tekijänä monessa ottelussa on arvostelua osakseen saanut Lapua, joten ollaanko siellä sittenkin mestaruuteen vievällä polulla?

Naisten otteluissa on tehty mukavat 13.55 juoksua ottelua kohti, joten tapahtumia on riittänyt muissakin kuin vain kärkiotteluissa. Yleisö on alkanut löytää katsomoihin ja naisten runkosarjan olleessa hieman yli puolen välin keskiarvo on 620 katsojaa. Naisten Superpesis kiinnostaa.

Palo

Alisuorittajat Rauman Fera ja Pattijoen Urheilijat. Fera on viimeisen viiden ottelu kuntopuntarissa koko sarjan jumbona, kun taas Pattijoki on miesten vastaavassa toiseksi viimeisenä.

Pattijoki lähti runkosarjaan tavoittelemaan puolivälieräpaikkaa, mutta nyt näyttää siltä, että enää pelataan karsintapaikan välttämisestä. Loukkaantumiset ovat runnelleet joukkuetta varsin isolla kädellä, mutta kaikki ongelmat eivät selity niillä. Kolme edellistä kautta Perttu Westersundin suojatit ovat tehneet vaikutuksen ja tuloksen monipuolisella ja räiskyvällä pelitavallaan. Nyt peli on mennyt suurimmaksi osaksi pakottamiseksi ja peli-ilo on loistanut poissaolollaan liian usein.

Feran tavoite on päästä välieriin ja sitä kautta finaaliin. Kovimmillakin kannattajilla alkaa usko loppua, koska erinomaisten avauskierrosten sarjajohto on vaihtunut tuttuun sijoitukseen sarjan keskikastissa. Sijoitus ei tässä vaiheessa kautta ole olennaista, vaan pelin taso. Aikaisempina vuosina hyvästä ulkopelistään tunnettu joukkue näytti alkukaudella saaneen myös sisäpeliinsä ryhtiä, mutta tällä hetkellä koko peli on yhtä kaaosta. Merkkivirheitä, etenemisvirheitä, sekoilua ulkokentällä sekä lukkari Ilona Hakoniemen ongelmat lautasen äärellä ovat ajaneet joukkueen odottamattomaan kriisiin. Aikaa suunnanmuutokseen on, mutta se vaatii pelinjohtaja Juho Kaikolta isoja ratkaisuja.

Kärpänen

Superpesiksen tasaisuus molemmissa sarjoissa. Mikään ottelu ei ole itsestään selvä vaan jokaisessa pelissä huippujoukkueetkin joutuvat laittamaan kaiken peliin. Miesten 33 ottelua käsittävä runkosarja pakottaa joukkueet kierrättämään etenkin isossa etenemisvastuussa olevia pelaajia ja se antaa ajoittain altavastaajille etua. Kierrättäminen ei selitä kaikkea, vaan altavastaajat ovat onnistuneet monessa pelissä yllättämään ennakkosuosikit tylsyttämällä heidän ykköskärkensä laadukkaalla ulkopelillä ja suistamaan suosikin raiteiltaan. Alajärven piristyminen uskottavaksi pesäpallojoukkueeksi on tasoittanut sarjaa entisestään. Aikaisempina vuosina heittopusseja on ollut useampi, nyt vain Hamina, joka sekin on pystynyt ajoittain pelaamaan yllättävän korkealla tasolla.

Naisten puolella on vastaava trendi. Oikeastaan Hyvinkää on ollut ainoa joukkue, joka ei vielä ole pystynyt haastamaan ennakolta parempiaan. Laitilan upea kotivoitto Kirittäristä kertoo siitä, että sarjan nollakerhoon povattuakaan joukkuetta ei sovi aliarvioida, kuten jyväskyläläiset tekivät. Niin ylivoimaista joukkuetta ei naisten sarjassa ole, että se voisi lähteä takki auki yhteenkään peliin.

Syksyä kohti käännyttäessä yllätykset perinteisesti vähenevät. Altavastaajat ovat kauden alussa käyttäneet annetut tilaisuudet ilahduttavan hyvin ja tehneet sarjoista entistä mielenkiintoisempia.

Juha Puhtimäki

Läpilyönti

Porin Pesäkarhut.

Alkukaudesta puhuttiin Porilaisten helpohkosta alkukaudesta, mutta meno on jatkunut sen jälkeen ns. kärkiseuroja vastaan samanlaisena. Ja hyvä niin. Porin yleisö on seissyt jo pitkään joukkueen takana. Joukkue sai yleisöltä hienon palkinnon ”satakunnan derbyssä”, kun väkeä oli paikalla täysi tupa. Kaikkiaan 2100 sierainparia. Hienoa Pori, Pesäkarhut ja naispesis!

Palo

Kouvolan pride-kohu. Kouvolassa saatettiin ajatella asiaa vähän yksinkertaisesti. Ei haluta näkyä pride-lipun kanssa, mutta juuri tuolla päätöksellä he tekivät valinnan. Jos jokaisena pelipäivänä Kouvolassa lippu on salossa kaupungintalolla ja nyt se ei siellä saanut olla samaan aikaan pride-lippujen kanssa, niin se on valinta. KPL olisi voinut välttää helposti pienellä mietinnällä koko kohun. Olisivat edelleen voineet mainita, että haluavat olla poliittisesti sitoutumattomia, mutta koska pelipäivä, niin liput on salossa rinnakkain. Ja näin olisi koko kohu jäänyt syntymättä.

Kärpänen

Miesten ottelumäärän epätasaisuus. Eletään juhannuksen jälkeistä viikkoa ja tämän päivän jälkeen ottelumäärät vaihtelee joukkueittain 13-19 välillä. Siis oikeasti. KUUSI PELIÄ EROA! On muuten kohtuullinen ero ajatellen pudotuspelejä pelaatko heinäkuusta elokuun alkuun kuusi peliä enemmän vai vähemmän. Noh, kai tämän fiksummat osaavat jotenkin selittää.

Anssi Mertaranta

Läpilyönti

Täytyy ehdottomasti mainita Kiteen Pallo. Olkoonkin, että viime otteluista tauluun on tappioita tullut, mutta pelinjohtaja Sami Partanen ja joukkue on osoittanut, että nykypäivänä Superpesiksessä voi pärjätä myös pelaamalla rohkeasti jos materiaali ei ole sarjan kärkipäätä. Toivon, että moni pienempi seura ottaa ajatuksesta koppia. Myös Joensuun Maila ansaitsee maininnan. Pelinjohtaja Markku Hylkilä on saanut joukkueen suorittamaan hyvällä tasolla. Olkoonkin, että pelien sisällä vaihtelua on ja välillä joukkue on jopa lahjoittanut räpylän kautta jaksovoittoja. Naisissa Porin Pesäkarhuista on puhuttu ja syystä. Mutta täytyy myös nostaa Seinäjoen Jussittaret esiin. Viime syksynä pronssia kauden päätteeksi kaulaan 45 vuoden tauon jälkeen. Nyt on vahva kutina, että joukkue voi pelata syksyllä ihan siitä kirkkaimmasta.

Palo

Hallitseva mestari, Manse PP naisissa. Odotin heti kauden alusta lähtien joukkueelta dominointia. Runko on säilynyt viime kaudesta ja viime syksynä saatiin karistettua iso mörkö hartioilta. Mutta tämän kauden pelaamista on leimannut tietynlainen huolimattomuus. Osa voisi nimittää sitä jopa välinpitämättömyydeksi. Toki vielä ei hätää tamperelaisilla ole ja materiaali antaa mahdollisuuden syksyllä jälleen pelata mestaruudesta, mutta tällä menolla on vaikea kääntää kurssia kuin kytkimestä. Miesten puolella pettymys on ollut Vimpelin Veto. Viime kausi oli monesta eri syystä vaikea Vimpelissä, mutta tällä kaudella pelinjohtaja Jussi Parven johdolla odotettiin nähtävän sitä vanhaa tuttua Vetoa. Ennakkorankingissa neljänneksi sijoitetun joukkueen pelaaminen on kuitenkin ailahdellut, ja peräti neljästi se on jäänyt kokonaan pisteittä alkukaudesta.

Kärpänen

Takalaiton -ohjelma, jonka ideana on avata lajin saloja uusille ihmisille, on toistaiseksi ollut heikko. Siis todella heikko. Avausjakson nähneenä heräsi vielä enemmän kysymys, että tämän kauttako tosiaan lajin pariin löytyisi uusia ihmisiä? Tai miten jakso palvelisi nykyisiä kuluttajia. Tunne mikä sarjasta syntyi oli myötähäpeä. Voisin sanoa vielä rumemminkin, mutta jokainen voi katsoa itse jakson ja tehdä omat johtopäätökset.

Tervehdin aina ilolla, kun jostain lajista aletaan tuottamaan uutta materiaalia. Mutta minkä takia yritetään aina keksiä pyörä uudestaan? Siinä kohtaa mennään järjestäen päin puuta. Koitetaan tehdä ”viihteellistä” ohjelmaa, mutta enemmän se on kiusallista. Viihde ja hauskuus syntyy luontaisesti tekemisen kautta, eikä keinotekoisesti. Nimittäin keinotekoisen viihteen tekeminen on yksi haastavimpia television muotoja. Ja miksi pesäpalloa täytyisi viihteellistää? Viihde syntyisi luonnostaan seurojen, pelaajien ja lajin parissa olevien ihmisten kautta. Nimittäin Superpesiksestä löytyy melkoisia persoonia jota ihan vaan seuraamalla saisi naurua pidättää, noin hyvässä mielessä. Jokerit tuotti ”Meidän Tarina” -nimisen dokumenttisarjan kauden ajalta. Kamera oli pukukopissa ja lähellä pelaajia. Se oli viihteellinen ja mielenkiintoinen. Ilman yhtään muka hassuttelu kohtausta. Pelaajat ja seurat pääosaan kiitos. Sitä kautta lajin pariin löytyy uusia ihmisiä.