Apu

Syyttömänä vankilassa – Esa, 62, istui kahdeksan vuotta murhasta, jota ei tehnyt


Esa Teittinen, 62, tuomittiin vuonna 2010 Ruotsissa viidentoista vuoden vankeuteen ystävänsä murhasta. Korkein oikeus purki tuomion elokuussa, ja Teittinen vapautettiin. Nyt hän kertoo Avulle, miten kaikki oikein tapahtui.
Kuvat Mikko Vähäniitty

Esa Teittisen yli kahdeksan vuoden piina päättyi elokuussa, kun mies asteli vapauteen Ruotsissa vankilasta. Hänet tuomittiin vuonna 2010 iäkkään ystävänsä murhasta peräti viidentoista vuoden vankeuteen. Keväällä Ruotsin korkein oikeus otti tapauksen uudelleen käsittelyyn ja purki tuomion.

– Tietenkin tuntuu ihan perhanan hyvältä, kun totuus tuli vihdoin esiin. Olen nyt virallisesti syytön mies. Jokainen voi vain kuvitella, miltä tuntuu istua kaltereiden takana ja tietää joka ainoa sekunti olevansa syytön.

Suomeen Pieksämäen kotikonnuille palannut Teittinen sanoo kieltäytyneensä useastakin haastattelupyynnöstä, mutta halusi nyt kertoa Apu-lehdelle tarinansa. Haastattelupaikaksi Teittinen valitsi Naarajärveltä hankkimansa kiinteistökokonaisuuden, jossa toimi aikoinaan muiden muassa kirkon ylläpitämä alkoholistiparantola.

Teittisellä on paikkaa varten isoja suunnitelmia.

– Minulla on ollut jo parikymmentä vuotta idea perustaa Pieksämäelle kolme sukupolvea yhdistävä hoitolaitos. Tästä tulee vanhusten virkistäytymispaikka, parisuhdeväkivallasta kärsivien naisten turvakoti ja ongelmanuorten terapiapaja. Ennen vanhaan maataloissa asui usein kolme eri sukupolvea. Jokainen ikäpolvi oppi toiseltaan jotain, Teittinen valaisee.

Vuonna 1976 valmistuneeseen rakennuskokonaisuuteen kuuluu kaksi lähes 2 000 neliön suuruista kiinteistöä, joista löytyy useita asuinhuoneita, tilaa erilaisille harrastuksille ja täydet suurkeittiön valmiudet. Upeassa järvenrantamaisemassa sijaitsevalta tilalta löytyy myös kaksi rantasaunaa ja iso puutalo, jota Teittinen kaavailee esimerkiksi palvelutalon henkilökunnan yöpymispaikaksi.

– Jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, paikka avataan ensi keväänä. Tämä on täysin toimiva ja hyväkuntoinen kokonaisuus. Pääasiassa täällä tarvitsee vain siivota ja tehdä pientä pintaremonttia.

Kaikki alkoi vuonna 2009

Parin tunnin esittelykierroksen jälkeen keskustelu kääntyy Teittisen vankila-aikaan. Mies ottaa syliinsä Prinssi-kissansa, joka alkaa hyristä tyytyväisenä.

– Kiirastuleni alkoi vuonna 2009. Asuin tuolloin Ruotsissa Solnassa. Minulla oli 70-vuotias alkoholisoitunut ystävä, sellainen reppana, joka tarvitsi vähän väliä kaikenlaista apua. Autoin, kun minun kävi häntä sääliksi, Teittinen kertoilee ja silittelee samalla kissaansa.

Teittinen kertoi järjestäneensä Urbaniksi kutsumalleen ystävälleen filippiiniläisen siivoojan.

– Asunto oli aina sekaisin, niin kuin juoppokämpät yleensä ovat. Urban tarvitsi apua esimerkiksi kylpemisessä, joten hommasin sille kotihengettären.

Kohtalokkaana päivänä vuoden 2009 lopulla filippiiniläissiivooja soitti Teittiselle, että hän ei pääse sisälle Urbanin asuntoon.

– Urban oli antanut minulle vara-avaimet hätätapauksien varalta ja lähdin avaamaan siivoojalle ovea. Menimme sisään asuntoon ja siellä oli kauhea haju. Urban makasi puolitajuissaan sängyssä ripulit kalsareissa. Talutin hänet kylpyhuoneeseen, suihkutin puhtaaksi ja ajoin hänen partansa. Urban halusi myös kylvyn. Laskin veden ammeeseen ja lähdin etsimään keittiöstä lääkettä ripuliin.

Sieltä ei lääkettä löytynyt. Teittinen päätti lähteä läheiseen apteekkiin.

– Olin puolivälissä matkaa, kun siivooja soitti, että Urban ei enää hengitä. Lähdin kiireesti takaisin kohti asuntoa. Menin kylpyhuoneeseen ja näin kaverin makaavan velttona ammeessa. Vesiraja ulottui suuhun asti. Ravistelin häntä, mutta mies oli tajuton. Soitin hätäkeskukseen.

Ambulanssi tuli piakkoin paikalle ja Urban todettiin kuolleeksi.

– Lääkäri sanoi hänen kuolleen sydänkohtaukseen. Poliisi tuli myös paikalle ja kuulusteli mua ja siivoojaa. Kerroin poliisille myös sen, että apteekkireissuni aikana ammeen viereen oli ilmestynyt 80 prosenttista vodkaa sisältävä pullo, josta oli juotu ainakin desi. Siivoojan oli pakko viedä se pullo sinne, koska ei Urbanista ollut kävelijäksi.

Urbanin tytär ja ex-vaimo kävivät asunnolla joka päivä viikon ajan uhrin kuoleman jälkeen.

– He löysivät yllättäen testamentin, josta en tiennyt mitään. Olin todella yllättynyt, kun poliisi soitti ja kertoi Urbanin testamentanneen puolet omaisuudestaan mulle. Minua pyydettiin taas kuulusteluun. Testamentista tulikin sitten motiivi murhalle. Luulin, että Urban oli tyhjätasku, mutta hänellä olikin aika isot säästöt oman asunnon lisäksi.

Rikospaikkatutkintaa ei tehty

Kuulustelut seurasivat toisiaan ja lopulta sekä Teittinen että siivooja joutuivat kuukaudeksi tutkintavankeuteen. He pääsivät kuitenkin vapaiksi, sillä vainajan kuolinsyytä ei voitu todentaa.

– Asunnossa ei oltu tehty edes rikospaikkatutkintaa, eikä myöskään voitu todistaa, että olisin tiennyt testamentista, Teittinen kertaa.

Sitten jutun ohjaksiin siirtyi uusi väliai­kainen syyttäjä ja poliisi aloitti myös uudet tutkimukset.

– Filippiinitär vaihtoi kertomustaan vähän väliä ja lopulta hän väitti minun tunnustaneen, että hukutin Urbanin. En todellakaan ollut moisia puhunut. Hän pelkäsi maastakarkotusta ja oli valmis sanomaan poliisille ihan mitä tahansa. Kesällä 2010 minut haettiin jälleen tutkintavankeuteen, ja aika pian jouduin käräjille syytettynä murhasta.

Teittisen mukaan syyttäjä ohjaili filippiiniläissiivoojan vastauksia, eikä ristikuulustelulle annettu pienintäkään mahdollisuutta.

– Hovioikeudessa siivooja ei joutunut olemaan edes itse läsnä, vaan todistus kuultiin videolta. Eihän videokuvalta voi kysyä mitään tai yrittää näyttää, että hän valehtelee, Teittinen tuhahtaa.

Lopulta viidestä henkilöstä koostunut hovioikeus tuomitsi Teittisen viideksitoista vuodeksi vankeuteen.

– Oikeuden puheenjohtaja ja toinen tuomari olivat syyttömyyteni kannalla, mutta kolme muuta eivät. Se oli sitten tervemenoa linnaan. Silloin vaihdoin myös asianajajan.

Menneisyys vaikutti?

Esa Teittinen sanoo, että tuomioon vaikutti varmasti myös hänen menneisyytensä. Vuonna 1996 hän sai kuuden vuoden tuomion surmasta lieventävien asianhaarojen vallitessa.

– Olin vanhempieni luona vierailulla, kun viisi miestä tunkeutui yöllä asuntoon. Puolustin isääni, äitiäni ja heidän kotiaan ampumalla laillisella aseella hyökkääjiä.

Yksi asuntoon tunkeutuneista hyökkääjistä kuoli. Teittinen istui silloisen tuomionsa Suomessa.

Teittisen värikkäästä menneisyydestä löytyy myös mitaliselkkaus Matti Nykäsen kanssa. Kaksikko riiteli oikeudessa saakka Nykäsen arvomitaleista, jotka Teittinen väitti ostaneensa. Lopulta Teittinen hävisi jutun.

Ruotsiin Teittisen taival kulki jo 1970-luvun puolivälissä. Hän teki aluksi töitä muiden muassa portsarina, metallitehtaalla ja autokorjaamoilla maalarina. Myöhemmin hän perusti suositun kesäravintolan, jossa vieraili artisteina Suomen sen hetken tunnetuimpia viihdeartisteja.

Teittinen on myös innokas purjehduksen ystävä ja onkin seilannut pitkin maailman valtameriä.

– Yksi pisimmistä reissuistani oli purjehdus Australiaan. Kun seilailee purjeveneellä yksin usean vuoden ajan, voi kutsua itseään purjehtijaksi.

Keskustelumme kääntyy takaisin nykyhetkeen. Esa Teittiselle koitti vapaus 24. elokuuta, kun Ruotsin korkein oikeus purki murhatuomion ja julisti hänet syyttömäksi.

– Kyllä ainakin Ruotsin oikeuslaitokseen meni usko täysin. En aio kuluttaa itseäni olemalla katkera, mutta onhan se äärimmäisen sikamaista, että ensin pidetään yli kahdeksan vuotta syyttömänä linnassa ja sitten potkaistaan tuosta noin ulos ilman asuntoa ja rahaa.

Teittinen sai äskettäin tietää, että filippiiniläissiivoojaa odottaa Ruotsissa vankilatuomio.

– Pystyimme osoittamaan, että hän puhui pelkkiä valheita oikeudessa.

Esa Teittinen on vaatinut Ruotsin valtiolta korvauksia yhteensä 25 miljoonaa kruunua eli noin 2,4 miljoonaa euroa.

– Osa tulevista korvauksista on sijoitettu jo tähän palvelutalohankkeeseen. Ehkäpä ostan myös uuden purjeveneen. Ei mikään rahasumma kuitenkaan korvaa syyttömänä linnassa virumiani vuosia.

Hän kuvailee Ruotsin vankilakulttuuria ja ilmapiiriä jopa Suomen vastaavia oloja kovemmiksi.

– Jengit jylläävät ja valtataistelu on tiukkaa. Vangit hakevat rajoja koko ajan. Heikkoutta ei saa näyttää. Minä pärjäsin suomalaisella sisulla, paistinpannulla ja kaulimella, Teittinen hymähtää.

Jouluna hän aikoo järjestää hankkimassaan tulevassa palvelutalossa ilmaisen joululounaan kaikille kynnelle kykeneville eläkeläisille. Paikalla on myös yllätysesiintyjänä eräs tunnettu viihdetaiteilija musisoimassa jouluvieraille.

– Minulle vanhukset ovat tärkeitä ja heistä on pidettävä aina hyvää huolta, Teittinen painottaa.

Vapaudestaan mies aikoo nyt nauttia Naarajärvellä kissansa ja kahden pyreneittenkoiransa kanssa.

– Minulla on yhä Ruotsin kansalaisuus, mutta sinne ei ole kovinkaan ikävä.

Julkaistu: 29.12.2018