Apu

Syöpä ei lannistanut Lilja Viitaa – Alavuden ahkeralla on aina aikaa käsitöille ja lähimmäisilleen: ”Saan hyvän tekemisestä voimaa”

Syöpä ei lannistanut Lilja Viitaa – Alavuden ahkeralla on aina aikaa käsitöille ja lähimmäisilleen: ”Saan hyvän tekemisestä voimaa”
Lilja Viita tekee käsillään kaikenlaista ja huolehtii sukulaistenkin arjen pyörittämisestä, vaikka omakin terveys yrittää välillä asettaa esteitä matkaan. – Minä nyt vain olen tällainen, hän sanoo.
Julkaistu: 3.10.2021

Ollaan Alavudella, eteläisellä Pohjanmaalla.

Lilja Viita, 69, esittelee seinillä ja kaappien päällä olevia valo­kuvarivistöjä. Sieltä löytyy kuvia hänen kolmesta lapsestaan puolisoineen, seitsemästä lastenlapsesta ja hiljattain päivänvalonsa nähneestä lapsenlapsenlapsesta, jotka ovat kaikki rakkaita.

Lilja on yhdeksänlapsisen sisarusparven keskimmäinen. Kaikki sisarukset ovat elossa ja yhteyttä pidetään tiiviisti, vaikka elämä on välillä vienyt itse kutakin suuntaan jos toiseen.

Lapsuusaikaan suuressa perheessä piti jokaisen tehdä osansa, jotta pysyttiin leivän syrjässä kiinni.

– Olin 12-vuotias, kun lähdin kotiapulaiseksi. Hoidin perheen neljää lasta ja taloutta. Työpäivä oli kahdeksantuntinen. Tuntuihan se raskaalta, eniten viiden kilometrin kotimatka iltaisin pyörällä polkien, eläväisen oloinen Lilja kertoo eteläpohjalaisittain murtaen.

Sittemminkin työtehtävät liittyivät toisista huolehtimiseen ja palvelemiseen. Lilja ehti toimia työvuosiensa aikana myyjänä kaupoissa, kymmenen vuotta nosturinkuljettajana Ruotsissa, kodin- hoitajana ja lopuksi kahvilayrittäjänä Alavudella. Lapset ovat syntyneet Ruotsissa ja Suomessa hänen ensimmäisestä avioliitostaan.

Uusiin naimisiin Lilja meni 25 vuotta sitten luokanopettaja-urheilutoimittaja Kalevi Viidan kanssa.

Kukka-aiheiseen seinäryijyyn meni toistatuhatta korkkia. Onneksi Lilja saa niitä lahjoituksina, omasta takaa niitä ei kertyisi riittävästi.

Ryijyyn 1 087 korkkia

Nyt hän on koonnut olohuoneen pöydälle tekemiään käsitöitä. Pöydältä löytyy sataprosenttisesta villalangasta tehtyjä olkapääsuojuksia, ranne- ja polvisuojuksia sekä suojus alaselkään.

– Sataprosenttinen villa auttaa moneen vaivaan, kuten kipuihin. Ei ennen vanhaankaan heti lähdetty lääkäriin, jos jostain vähän kolotti.

Vuosi sitten hän sai idean jäätelörasioiden uusiokäytöstä, joita on monien muiden käsitöiden ohessa esillä. Hän ryhtyi neulomaan tyhjien ja pestyjen muovisten jäätelörasioiden ylle päällysteitä.

Rasiat saivat koristeekseen siististi liimattuja muovisia maitopurkin korkkeja, jotka niin ikään saivat ylleen virkatut päälliset.

– Aluksi ajattelin, että jos saisin päällystettyä päivässä edes yhden korkin, mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujua ja työ nopeutui.

Pian Lilja sovelsi samaa tekniikkaa tekemiinsä koristetyynyihin, iltalaukkuun ja lopuksi ryijyyn. Ryijyyn tarvittiin 1 087 maito-, kerma- ja mehupullon korkkia.

– Onkohan vastaavaa tehty missään, Lilja pohtii.

Liljan koti tulvii käsitöitä.

Toukkapussi presidentin pojalle

Sana Liljan harrastuksesta on levinnyt ja ihmiset auttavat nyt häntä. Korkkeja lahjoitetaan kouluista ja niitä antavat myös sukulaiset ja tuttavat.

Liljasta tuntuukin postilaatikolle mennessään kuin hän olisi karkkikauppaan menossa. Usein siellä odottaa pussillinen korkkeja, joita ihmiset ovat sinne sujauttaneet. Jos mukana on saateteksti, hän soittaa ja kiittää.

Liljan käsityöharrastus on suuntautunut eläköitymisen jälkeen yhä enemmän muiden auttamisen suuntaan.

”Lähetin presidentille toukkapussit sinisellä ja vaaleanpunaisella koristeltuina. Tulevan lapsen sukupuoli ei ollut tiedossa.”

Lilja neuloi Helsingin lastensairaalaan Lastenlinnaan sen viimeisinä vuosina matkalaukullisen pipoja, jotka hän kävi lahjoittamassa henkilökohtaisesti.

– Kaksi hoitajaa otti pipot vastaan. Hetki oli liikuttava.

Suomen Punaiselle Ristille hän virkkasi isoäidinneliöistä vauvanpeittoja ja lähettipä Lilja presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion Aaro-pojalle tämän vielä odottaessa maailmaantuloaan neulomansa niin sanotun toukkapussin.

– Lähetin kaksi valkoista toukkapussia sinisellä ja vaaleanpunaisella värillä koristeltuna, koska sukupuoli ei ollut tiedossa. Pyysin lahjoittamaan ylijäävän jollekin sitä tarvitsevalle, Lilja sanoo.

Asia ei jäänyt huomioimatta, sillä Lilja sai presidenttiparin allekirjoittaman joulu- ja uudenvuodentervehdyksen postitse jouluna 2017.

Lilja neuloi Helsingin lastensairaalaan Lastenlinnaan pipoja, jotka hän kävi lahjoittamassa henkilökohtaisesti.

Sisko salasi muistisairautensa

On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun Liljan elämässä alkoi tapahtumaketju, johon on liittynyt niin läheisten kuin omia sairauksia.

Se herätti halun auttaa.

Ensin Liljan isosisko sairastui muistisairauteen. Tämä pimitti sairauttaan pitkään. Asia paljastui viimeistään perheen kesämökillä juhannuksena Kuortaneella.

– Sisko on aina tykännyt uimisesta. Nyt hän ei yhtäkkiä osannut mennä saunan jälkeen järveen. Käytös vaikutti muutoinkin oudolle, hän oli jotenkin kovin kiihdyksissään kaikesta, Lilja kertoo.

Kävi ilmi, että siskolla oli diagnosoitu otsalohkodementia.

Siskon omaishoitajana toimi hänen aviomiehensä, nyt 75-vuotias Jouni, kunnes tämä muutaman vuoden kuluttua juhannusjuhlista sai aivoinfarktin. Sisko, jonka käytös alkoi olla ajoittain aggressiivistakin, joutui hoitolaitokseen.

Liljasta tuntui, että nyt jos koskaan on autettava miestä mäessä.

Hän uskoo oppineensa halun auttaa ja herkkyyden tunnistaa sen tarve isältään.

– Isä työskenteli tehtaalla metallityömiehenä. Jos esimerkiksi naapurista pyydettiin apua, oli hän aina valmis hätiin. Kai sain siitä jonkinlaisen mallin.

Voi sanoa, että Liljan taidepajassa kierrätys on kohdillaan. Neulelangat hän ostaa pääosin kirpputoreilta. Taidetta syntyy vaikka puisista pyykkipojista, kuten kuvan minikeinutuoli.

Tarkka viikkoaikataulu

Niin Lilja Viidan ideasta ryhdyttiin noudattamaan viikkojärjestystä, joka on toiminut menestyksellä jo kuusi vuotta.

Maanantaisin Jouni tulee Liljan ja Kalevin luo lounaalle. Sitten istutaan ja jutellaan hyvän aikaa. Ennen päiväkahvittelua Lilja mittaa siskon miehen verenpaineen ja pesee hänen silmälasinsa. Kaikki toistuu aina samassa järjestyksessä.

Kahvittelun jälkeen mennään katsomaan siskoa, jonka hoitopaikka on vain kilometrin päässä Viitojen kotoa. Jouni kävelee lyhyitä matkoja kepin kanssa, tarvittaessa hän käyttää pyörätuolia, mutta autolla ajaminen sujuu mallikkaasti.

Sisko on tätä nykyä vuodepotilas.

– Hän ääntelee paljon, mutta hetkittäin kun juttelemme, hän yllättäen saattaa ottaa hyvinkin napakasti kantaa asioihin, Lilja kertoo.

Siskon luota palatessa Lilja laittaa Jounin mukaan rasiallisen lämmintä ruokaa. Perjantaisin Lilja tarjoilee päiväkahvit, minkä jälleen mennään jälleen katsomaan siskoa.

Juhlapyhät siskon mies viettää joko lastensa tai Liljan ja Kalevin kanssa.

Liljan apu on Jounille arvokasta, sillä lapset asuvat etäämmällä. Rutiini rytmittää mukavasti yksin asuvan miehen arkea. Aina on jotain, mitä odottaa.

Vuosi sitten hän sai idean jäätelörasioiden uusiokäytöstä, joita on monien muiden käsitöiden ohessa esillä. Hän ryhtyi neulomaan tyhjien ja pestyjen muovisten jäätelörasioiden ylle päällysteitä. Rasiat saivat koristeekseen siististi liimattuja muovisia maitopurkin korkkeja, jotka niin ikään saivat ylleen virkatut päälliset.

Kilpirauhasesta löytyi syöpä

Ensimmäinen koronakevät toi myös Liljan omaan elämään ja terveyteen muutoksia. Alkutalvesta 2020 Lilja kaatui yöllä wc:ssä käydessään, kun aamutossu osui matonkulmaan.

Sänkyyn palattua koko maailma tuntui pyörivän päässä. Toinen puoli kroppaa säkenöi kivusta.

Lilja sinnitteli muutaman päivän, kunnes eräänä aamuna olo oli niin huono, että oli lähdettävä lääkäriin.

Mitään syytä asiantilaan ei löydetty, kunnes Lilja kävi ortopedisenä osteopaattina toimivan tuttavan vastaanotolla. Kaula kun oli epämääräisen kipeä.

"Koronatilanteen takia odotin syöpädiagnoosia yli kaksi kuukautta, mutta hyvä, että asia lopulta selvisi."

Mies järjesti Liljalle ajan yksityiselle vastaanotolle, josta hänet määrättiin kaulan ultraäänikuvauksiin. Kuvauksissa kilpirauhasista löytyi kasvain, joka myöhemmin osoittautui syöväksi.

– Koronatilanteen takia odotin diagnoosia yli kaksi kuukautta, mutta hyvä, että asia lopulta selvisi, Lilja sanoo.

Syöpäkasvain ja kilpirauhanen leikattiin pois ja toinenkin kilpirauhanen leikataan lähitulevaisuudessa pois. Ensin tutkitaan, ettei syövän suhteen ole tapahtunut muutoksia.

Lilja on sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa vuosikymmenet ja syö siihen tyroksiinia.

Muutoin perheen rutiinit jatkuivat ennallaan, sillä Lilja ei tarvinnut sytostaatti- tai sädehoitoa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa Lilja on sairastanut vuosikymmenet ja syö siihen tyroksiinia.

Yhteinen rakkaus musiikkiin

Lilja Viidan mielikuvitus on rikas, uusia ideoita syntyy kaiken aikaa. Käsitöitä tehdessään Lilja kuuntelee usein musiikkia.

Rakkaus musiikkiin on Liljan ja Kalevin yhteinen. Pariskunta on harrastanut tanssia pitkään ja toisensakin he tapasivat liikunnan parissa, nimittäin maratonkisoissa, joissa Kalevi oli kuuluttajana. Liljalle maratonjuoksu oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Liljan elämä on touhua täynnä, sillä pihanhoitoa ja perhejuhlia riittää. Lisäksi Liljan taitavissa käsissä syntyviä neuleita kysytään tiuhaan ja nyt on tilattu muovikorkeilla somistettu ryijykin.

Kun tähän lisää Liljan puisista pyykkipojista valmistamat pikkuesineet, voi sanoa, että kierrätys on kohdillaan. Neulelangatkin Lilja ostaa pääosin kirpputoreilta.

– Saan hyvän tekemisestä voimaa. Silloin auttamisen ilon lisäksi omatkaan huolet eivät pyöri niin mielessä. Toinen syy on se, että mieheni, joka 83 vuoden iästään huolimatta yhä kirjoittaa paikalliseen lehteen, on usein menossa. Toki ei koronan aikana enää samalla tavoin. Aktiivisena aika kuluu ja pysyn virrassa mukana, Lilja Viita sanoo.

Lilja Viita

  • Syntynyt 1952 Alavudella.

  • Eläkkeellä.

  • Asuu Alavudella, asunut Ruotsin Surahammarissa 1970- ja 80-luvuilla.

  • Ollut naimisissa Kalevi Viidan kanssa vuodesta 1997 saakka.

  • Kolme tytärtä ensimmäisestä avioliitosta. Seit­semän lastenlasta, yksi lapsenlapsenlapsi.

  • Harrastaa vapaaehtoistyötä, käsitöitä, leipomista ja liikuntaa.

Kommentoi »