Apu

Sydämeeni joulun teen



Sydämeeni joulun teen

Vexi Salmi: "Parhaimmillaan kynä liikkuu kuin transsissa ja suoritus muistuttaa pyhää toimitusta."
Teksti Vexi Salmi

Olen tehnyt elämäni aikana lähes kaksisataa joululaulua ja vastannut ainakin yhtä monta kertaa kysymykseen, minkälaisissa tilanteissa ja minä vuodenaikoina ne syntyvät. Vastaus on, että joululaulut ovat sanoittajan kesätyötä. Ne syntyvät hiostavina hellepäivinä, jolloin muille suomalaisille ei tule mieleenkään joulu. Tunnelma on kaivettava muistoista ja mielikuvista.

Onneksi sanoittajan aivot ovat oppineet monivuotisella harjoittelulla oikeat työtavat. Ne palauttavat tarvittaessa mieleen huurteiset puut ja kimmeltävät hanget. Ne tarjoavat tallettamiaan muistikuvia, tapahtumia, tunnetiloja ja lyhyitä, säkeiksi sopivia lauseita. On vain osattava poimia kulloiseenkin lauluun sopivat sananparret.

Parhaimmillaan kynä liikkuu kuin transsissa ja suoritus muistuttaa pyhää toimitusta. Hyvät tekstit syntyvät aina nopeasti ja pakottomasti, niin kuin kollektiivinen muistimme olisi hionut ne valmiiksi ja lahjoittanut tarvitsevan käyttöön.

Elettiin lokakuun alkua 1988. Olimme tekemässä Vesa-Matti Loirin joulualbumia. Levyltä puuttui yksi laulu.

Hörpin toimistohuoneessani kahvia ja tuijotin tyhjää lehtiötä. Ajatukseni seuloivat joulumuistoja. Kaikki ulkoinen katosi. En tiedä kauanko kesti, ennen kuin ensimmäinen säe pulpahti mieleeni. Etsin oikean poljennon ja kirjoitin lehtiöön: On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen. Saman tien jatkoin: ja sanaton on sydämeni kieli.

Kertasin kirjoitetun muutamaan kertaan ja merkitsin neljännen säkeen paperille: ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. Sitten etsin toisen ja kolmannen rivin väliin säettä, joka rytmillisesti ja tavumäärältään olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Hyväksyin viimein lauseen, joka alustaa viimeistä riviä: vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen. Muutaman yrityksen jälkeen päätin, että en enää jatka säkeistöä, niin sen yksinkertainen kansanlaulumaisuus säilyy.

Siirryin miettimään kertosäettä, laulun kohokohtaa. Sen ensimmäinen säe, näin sydämeeni joulun teen, tuli mieleeni kuin itsestään. Kun olin kirjoittanut alun lehtiöön, tiesin jo kolmannen lauseen: Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Väliin piti vielä keksiä riimillisesti kumpaankin sopiva lause. Se oli jo tekniikkaa, ja niin kertosäkeen puolikas oli valmis. Toisen puolikkaan täytyi alkaa samalla lauseella kuin ensimmäisen.

Kirjoitin useita jatkoehdotuksia ja totesin ne latteiksi. Lause Jeesus-lapsi syntyy uudelleen oli niin voimakas, että sen jälkeen tuntui oikealta vain ensimmäisen puolikkaan kertaus.

Laulu tarvitsi vielä kaksi säkeistöä, mutta vaikein osa oli jo ratkaistu. Piti vain säilyttää sama tunnelma ja lataus ja riimitellä puuttuvat säkeistöt saman kaavan mukaan. Laulun kirjoittamiseen kului puoli tuntia tai hiukan enemmän. En katsonut kelloa.

Kassu Halonen istui naapurihuoneessa kirjoittamassa sovituksia aikaisemmin valittuihin lauluihin. Työnsin tekstin hänen eteensä ja sanoin, että tee tähän harras mollimelodia äläkä unohda isä-Bachin sävelkulkuja. Minä menen puoleksi tunniksi asioille.

Join kupin kahvia, soitin muutaman puhelun ja palasin Kassun huoneeseen. Säveltäjä istui flyygelin ääressä ja soitti valmistumassa olevaa melodiaa. Kuuntelin hetken ja sanoin, että se on siinä. Älä tee sille mitään. Kassu lauloi ja soitti koko laulun, ja lopputulos tuntui hyvältä. ”Tämä on vielä joskus virsikirjassa”,  totesin.

Virsikirjaan laulu ei ole vielä päässyt, mutta siitä on tullut kirkkokelpoinen. Suuri ansio laulun menestyksestä kuuluu Vesku Loirille. Hänen suosionsa avulla se tavoitti kaikki suomalaiset.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.

Julkaistu: 19.12.2013