Supo on varma, että Venäjä tekee sabotaasia Euroopassa – Suomessakin käytössä uudet vaikutustavat, mutta Venäjä on tyytynyt ”koputteluun”

Neuvotteluhuone näyttää siltä kuin neuvotteluhuoneet näyttävät. Toimistotiloissakaan ei ole muuta silmiinpistävää kuin aulassa avautuva avara sisätila, mikä tuo miljööseen erikoisen ruotsinlaivamaisen säväyksen.

Ovella on kuitenkin vartija ja tuulikaapin ovessa ohjeet siitä, että puhelimesta pitää sulkea wifi- ja bluetooth-yhteys.

Sisällä toimii suojelupoliisi, Suomen turvallisuus- ja tiedustelupalvelu. Neuvotteluhuoneen pöydän ääreen istuutuu Juha Martelius. Martelius on ehtinyt toimia supon päällikkönä nyt vuoden.

Kun Martelius kolmen vartin haastattelun jälkeen nousee pöydästä, on käynyt selväksi, miltä supon pitää Suomea nyt erityisesti suojella.

Marteliuksen mukaan Venäjä on laajenemishaluinen suurvalta, jonka johto onnistunut saamaan kansan valloitushaaveidensa tueksi. Venäjä on myös kyvykäs vastustaja, joka muodostaa suoran uhkan Suomen selviämiselle itsenäisenä valtiona.

Siksi myös supon oma tiedustelu on nyt tärkeämpää kuin ehkä koskaan aiemmin.

Venäjä toimii nyt toisin kuin vielä vuosikymmen sitten. Osin olosuhteiden pakosta. Entisen toiminnan mallista käy entisen venäläisen tiedustelijan Sergei Skripalin ja tämän tyttären myrkyttäminen Britanniassa vuonna 2018. Kaksi sotilastiedustelupalvelu GRU:n miestä yritti tappaa Skripalit novitšok-hermomyrkyn avulla.

Operaatiosta siis vastasivat tiedustelupalvelun ammattilaiset ja siinä käytettiin vaikeasti saatavaa myrkkyä.

Nykyään Venäjä käyttää monesti välikäsiä, sijaistoimijoita, kuten supo näitä nimittää. Kyseessä voivat olla vaikkapa paikalliset rikolliset, joille maksetaan esimerkiksi tuhopoltosta.

Osin toiminta on muuttunut olosuhteiden pakosta. Kun Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan käynnistyi keväällä 2022, Euroopan maista karkotettiin paljon venäläisiä diplomaatteja, jotka oli yhdistetty Venäjän tiedustelutoimintaan.

Tämä vaikeuttaa edelleen perinteistä Venäjän vakoilutoimintaa, jossa osa suurlähetystöjen väestä on tiedustelupalveluiden leivissä, mutta toimii diplomaattistatuksen suojasta.

Suomalaiset ovat olleet hyvin perillä siitä, ketkä Venäjän lähetystön henkilöstä ovat olleet diplomaattipeitettä käyttäviä tiedustelijoita ja ketkä taas niin sanottuja puhtaita diplomaatteja.

Suuret karkotukset rikkoivat tätä perinteistä kaavaa, mutta Venäjä vakoilee edelleen myös Suomessa. Marteliuksen mukaan Venäjän tiedustelijat toimivatkin nyt yhä useammin jollain muulla peitteellä kuin diplomaattistatuksella.

– Tullaan esimerkiksi väärin tiedoin maahan.

Ukrainan sodan aikana Venäjä on tehnyt Euroopassa Marteliuksen mukaan kymmeniä sabotaasi-iskuja. Tekijänä ovat paikalliset, joita Venäjän tiedustelupalvelut käyttävät välikäsinä.

– Näin pyritään vaikuttamaan siihen, että maat eivät tukisi Ukrainaa ja tuomaan esille sitä, että jos Ukrainaa tuetaan, näin voi käydä. Ja toisaalta osoittamaan se, että voidaan toimia toisen maan rajojen sisäpuolella.

Miten tämänkaltaiset toimet voidaan osoittaa varmasti juuri Venäjän sabotaasiksi?

– Me tiedämme tämän ihan varmasti. Se vaatii turvallisuus- ja tiedusteluorganisaatioiden suorittamaa tiedonhankintaa. Sitä kautta me päästään selville taustoista. Me tiedämme toimintatavan ja sen, millä tavalla henkilöitä rekrytoidaan.

Marteliuksen mukaan suunniteltuja sabotaaseja on ollut Euroopassa enemmänkin. Onnistuneita sabotaasi-iskuja on tehty alle 20 Euroopan valtioon.

Mutta ei toistaiseksi Suomeen tai muihin Pohjoismaihin.

Marteliuksen mukaan Venäjä käyttää kuitenkin sijaistoimijoita myös muuhun kuin sabotaasiin.

– On olemassa toimijoita, jotka eivät suoraan ole tiedustelu-upseereita, mutta pyrkivät jotain kautta vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen tai keräämään tietoa.

Oikeusministeriö valmistelee lakimuutosta, jota Martelius pitää erittäin tärkeänä tällaisen toiminnan ehkäisemisessä.

Siinä ulkomaisten tiedustelupalveluiden hyväksi työskentelemisestä tulisi rikollista toimintaa. Nykyisellään se ei ole lähtökohtaisesti kriminalisoitua.

– Tämä koskisi myös informaatiovaikuttamista. Eli jos joku ulkomainen tiedustelupalvelu pyrkisi muuttamaan yleistä mielipidettä, niin se on tulevaisuudessa kriminalisoitua.

Voiko tällaiseen toimintaan puuttua nykyään mitenkään?

– Ei voi tällä hetkellä.

Myös julkisuudessa keskusteluttanut passien biometristen tietojen avaaminen poliisille olisi Marteliuksen mukaan erityisen tärkeää suojelupoliisille. Lakimuutos on valmistelussa sisäministeriössä.

– Meidän tiedonhankintamme kohdehenkilöillä ei ole lähtökohtaisesti rikollista taustaa. Sen takia heidän biometrisiä tunnisteitaan ei ole tallennettu rikosperustaisesti.

Siksi supo haluaisi päästä käsiksi passirekisterissä oleviin biometrisiin tietoihin.

– Me voisimme verrata näitä passi- ja henkilörekisterin tietoja meidän yksittäisten tehtäviemme kautta saatuihin biometrisiin tietoihin.

Martelius työskenteli supossa aiemmin, vuosina 1992–2002. Viimeisinä vuosina Martelius toimi analyysiosaston päällikkönä.

Kun hän palasi viime vuonna, miten supo oli muuttunut?

– No entiset työkaverit oli jostain syystä vanhentuneet aika tavalla, Martelius naurahtaa ja jatkaa:

– Isoin muutos on ehdottomasti se, että nyt suojelupoliisi on turvallisuus- ja tiedustelupalvelu. Kun olin täällä aiemmin, toiminta keskittyi vastavakoiluun.

Supon tiedustelurooli on Marteliuksen mukaan tärkeä juuri nyt.

– Nyt tilanne on se, että Venäjä on Suomelle eksistentiaalinen uhka ja meillä on todella vähän mahdollisuuksia hankkia tietoja Venäjältä.

Suomen lähetystö on pienentynyt, eikä sen nykyisten yhteyksien kautta välttämättä saa tietoa korkeimmasta päätöksenteosta.

– Suomen siviilitiedustelun kautta saatava tieto on sitä, joka tämän rauhattomuuden aikana on meille kaikkein keskeisintä. Sieltä saamme ensimmäiset viitteet siitä, jos jokin voisi uhata Suomea.

Marteliuksen näkemyksen mukaan Venäjällä on jo ehditty pommittaa ainakin kaksi sukupolvea venäläisiä kattavalla propagandalla.

– Heidät on groomattu ajattelemaan Venäjää ikiaikaisena imperiumina. Meillä on nyt naapurina alueita ja intressipiirejä menettänyt suurvalta, joka pyrkii saamaan niitä takaisin hyvin aktiivisesti.

Venäjä kokeilee nyt enemmän, miten länsi reagoi, Martelius sanoo: voiko hyökätä aseellisesti toiseen valtioon, voiko tehdä sabotaasia?

– Ja jos Venäjä on valmis hyökkäämään aseellisesti toiseen valtioon, mihin se ei ole valmis?

Martelius kertoo tapaavansa Suomen johtoa säännöllisesti.

– He saavat meiltä raportointia koko ajan.

Hän myöntää, että supon on vaikeaa perustella, mihin se tarvitsee rahoitusta, kun toiminnasta ei voi kertoa kovin paljon julkisuuteen, ei edes valtionhallinnon sisällä. Sama koskee toiminnan tuloksellisuutta.

– Ei siitä voi oikein julkisuudessa kertoa.

Viime vuonna supo joutui julkiseen keskusteluun rahoituksestaan. Suuret leikkaukset uhkasivat ajaa sen suuriin henkilöstövähennyksiin.

Lopulta lisätalousarvio toi noin kolme miljoonaa euroa lisärahaa. Lisäksi koko henkilöstö lupautui vaihtamaan suuren osa lomarahoista vapaiksi.

– Se oli ainutlaatuista julkisella sektorilla. Tilanne oli erittäin vaikea, mutta yhteishenki oli talossa hyvä.

Ilman lisätalousarvion rahoja ja lomaraharatkaisua Suposta olisi lähtenyt toista sataa ihmistä vajaasta kuudestasadasta.

– Se olisi vaikuttanut ehdottomasti toimintaan, radikaalisti.

Kevään budjettiriihessä Supolle varmistui vajaan kymmenen miljoonan euron rahoitus.

– Se auttaa meitä eteenpäin normaalisti. Voimme suunnitella toimintaa taas pidemmälle.

Supon profiili luultavasti nousisi, jos vakoojia syytettäisiin ja tuomittaisiin oikeudessa. Näin kuitenkin käy äärettömän harvoin.

Supon tuoreen Kansallisen turvallisuuden katsauksen mukaan Venäjän lisäksi myös Kiina vakoilee Suomessa jatkuvasti ja aktiivisesti. Eikö supo saa vakoojia kiinni?

Supolla itsellään ei ole ollut enää vuosiin oikeuksia rikostutkintaan. Supon tehtävä on tiedustelu, tiedon hankkiminen päätöksentekijöille ja viranomaisille vakavimmista kansallista turvallisuuden uhkista. Jos tästä seuraa rikostutkinta, siitä pitää huolen keskusrikospoliisi.

– Perinteisesti henkilötiedustelussa henkilöt ovat toimineet diplomaattiedustustoista ja heitä on suojannut diplomaattinen immuniteetti, Martelius selittää.

Diplomaattisuojalla toimivaa henkilöä ei saa Suomessa oikeuteen. Tiedustelu on myös siirtynyt verkkoon. Tekijät saatetaan löytää, mutta oikeutta ei voi käydä.

– Ehkä merkittävin osa tässä kuitenkin on se, että me pyrimme mahdollisimman paljon ennaltaehkäisevään toimintaan.

Mahdollisille tiedustelun kohteille pidetään turvainfoja. Näin kohteeksi joutuvat ihmiset ovat valmiiksi varuillaan, eikä laiton tietojen urkkiminen onnistu yhtä helposti.

– Meille paras onnistuminen on, kun yhtäkään tapausta ei tule oikeuteen. Silloin olemme onnistuneet ehkäisevässä työssämme.

Millaista on Supon päällikön työ käytännössä? Kokoustamista ja tapaamisia. Martelius kertoo, että kalenteri on yleensä aamuyhdeksästä iltaviiteen täynnä vailla taukoja.

Jos työpäivät on nuijittu täyteen, miten Martelius rentoutuu?

– Pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon. Talvella hiihtoa ja kesällä juoksua ja pyöräilyä. Ja luen paljon.

Hän lukee monenlaista kaunokirjallisuutta, paperikirjoina.

– Olen sillä tavalla ehkä vähän vanhanaikainen. Kotiin joudutaan nyt rakentamaan uusi kirjahylly, kun ei ole enää tilaa.

Nyt Marteliuksella on kesken Jens Lapiduksen viimeisin kirja, Top Dogg.

– Mä luen tosi paljon pohjoismaista dekkarikirjallisuutta. Pyrin lukemaan kaikki ruotsinkielisten kirjailijoiden kirjat ruotsiksi. On kiva lukea sellaista ruotsia, jota ei Suomessa kuule.

Hän on lukenut myös John Mearsheimerin teoksia. Mearsheimer on Chicagon yliopiston politiikan tutkimuksen professori, jonka näkemykset Ukrainan sodan syistä ovat herättäneet närää, jopa raivoa.

Mearsheimerin mukaan tärkeä syy Ukrainan sodan taustalla on Naton laajeneminen.

– Häneen suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Mä suhtaudun häneen sillä tavalla neutraalisti, että on hyvä saada eri näkökulmia siihen, miten kansainväliset suhteet muotoutuvat.

Liikkumisen ja lukemisen lisäksi Martertelius katsoo suoratoistosta ”törkeän määrän” sarjoja.

– Lopetin juuri HBO:n Tokyo Vicen, joka oli todella kiinnostava.

Haastattelussa on tullut selväksi, että Venäjä on Suomelle se uhka, johon huomio pitää kiinnittää. Mutta voiko käydä niin, että pelkäämme Venäjää liikaa? Yliarvioimme sen kyvyt tehdä vahinkoa?

– Venäjä on erittäin kyvykäs, muttei kaikkivoipa. Koko ajan Suomessakin tapahtuu koputtelua. Millaisia lukkoja ovissa on kriittisessä infrassa, miten siihen tarvittaessa pääsisi käsiksi, missä on heikkoja paikkoja.

Toisaalta Martelius muistuttaa, ettei jokainen rasahdus liity Venäjään.

– Kansalaisia ei ole syytä pelotella. Mutta hereillä on oltava, etenkin viranomaisten.