Suomi teki ihmeen – nyt on koripallon todellinen sudenhetki: ”Nosteesta otettava kaikki irti”

Susijengi kaatoi lauantai-iltana koripallon suurvallan Serbian EM-kisojen neljännesvälierissä. 92–86-voitto ei ollut ainoastaan uskomaton voitto – se oli suomalaisen palloiluhistorian kovimpia yksittäisiä saavutuksia. Serbia oli kisojen mestarisuosikki. Sen riveissä pelaa maailman paras koripalloilija, Nikola Jokic. Silti Suomi pelasi itsensä voittoon. Loistava puolustus, hyökkäyspään levypallot, kova intensiteetti ja poikkeuksellinen joukkuepelaaminen tekivät mahdottomasta mahdollisen.

Lähellä on oltu joskus aiemminkin. Nyt kyseessä ei kuitenkaan ollut enää ”hyvä peli Suomelta” tai ”hyvä yritys”. Kyse oli valtavasta, historiallisesta voitosta.

Sellainen, josta suomalainen koripallo, mutta miksei suomalainen urheilukin, saa vaiheilleen uutta puhtia.

Se, että Suomi pystyy voittamaan maailman huipun, kertoo paitsi poikkeusyksilöistä – kuten joukkueen ylivoimaisesti suurimmasta tähdestä Lauri Markkasesta – mutta myös siitä, että suomalainen koripallo on tehnyt jotain oikein jo pitkään. Kuvaavaa oli, että ottelun jälkeen jopa Markkasen ohi kehuttiin nimiä kuten Miro Little ja Elias Valtonen.

Tärkeä syy suomalaisen koripallon nousussa on myös valmennuksessa. Susijengin päävalmentaja Lassi Tuovi on noussut nopeasti eurooppalaisen valmennuksen huipulle. Nyt hänellä on käsissään sulka, jollaista ei monella ole. Sillä sulalla hän kirjoittaa paitsi Susijengin lopputurnauksen tarinaa, myös omaa tulevaisuuttaan. Tämä voitto nostaa takuulla Tuovin osaketta globaaleilla koripallomarkkinoilla.

Tuovi on osa sukupolvea, joka on hionut ammattitaitoaan määrätietoisesti vuosia – ja nyt sen hedelmät näkyvät kentällä. Suomalaiskoutseja on nähty viime vuosina NBA:ssa, Japanissa, Saksassa, Australiassa – joka puolella.

Samalla kun Korisliiga junnaa paikoillaan ja kotimainen sarjatoiminta kaipaa päivitystä, suomalainen valmennus on ollut edelläkävijä.

He ovat päässeet sinne, koska ovat hyviä. Ei suhteilla, ei sattumalta. Valmennuksen koulutus, kollektiivinen halu jakaa osaamista ja nostaa Suomi-korista takamatkalta ovat nostaneet lajivalmennuksen uudelle tasolle. Se on paitsi pohja kaikelle muulle suomalaisessa koripallossa, mutta se on myös ilmiö.

Tunnelma Riiassa oli ainutlaatuinen. Kun Elias Valtosen kolmoset upposivat ratkaisevilla hetkillä, se kuvasti jotain. Kun joukkue on joukkue, ja se pelaa toisilleen vahvuuksia vahvistaen ja heikkouksia piilottaen, esille voi nousta nimi jota ei ennalta olisi osattu odottaa.

Ja kaiken takana oli valmennus, joka oli rakentanut pelisuunnitelman maailman parasta joukkuetta vastaan – ja vei sen läpi. Usein puhutaan, että pelikirjat voi sahata, mutta nyt nähtiin myös kollektiivisen pelaamisen voima. Muuten Serbia ei olisi kaatunut.

Tätä voittoa sietää juhlia, mutta kaiken riemun keskellä koripallon pitää nyt osata ottaa nosteestaan kaikki irti. Koripalloiiton, Korisliigan, seurojen ja päättäjien täytyy ymmärtää, että Suomi ei enää ole vain jääkiekkokansa.

Koripallossa on syntynyt valmennuskulttuuri, jota muu Eurooppa seuraa. On huolehdittava, että kotimainen sarja – Korisliiga – ei jää kyydistä.

NBA-päävalmentaja Tuomas Iisalo, Tuovi, Anton Mirolybov, Jukka Toijala... – Gordon Herbertia suinkaan unohtamatta. Suomalaista väriä maailmalle vievät valmentajat ovat nousseet aivan uudelle tasolle. Kun pelaajat kehittyvät, on usein takana valmennus, joka on ensin kehittynyt.

Siksi tämä ei ollut vain voitto Serbiasta.

Tämä oli muistutus siitä, että suomalaisella koripallolla on tulevaisuus – ja se voi olla vielä nähtyäkin kirkkaampi, jos se osataan hyödyntää nyt oikein.

Eikä sitäkään sovi unohtaa, että tässä EM-turnauksessa on vielä tarinasta paljon kirjoittamatta.