Suomi sai ”huonomman” maakoodin kuin Ruotsi – Oliko syynä holtiton känni vai silkka saamattomuus?

Jos Suomeen soittaa ulkomailta, numeron eteen on näppäiltävä maatunnus, 358. Jos taas Suomesta soittaa vaikkapa Ranskaan, tunnukseksi tulee 33. Viron tunnus on 372, Ruotsin 46 ja Australian 61.

Mistä nämä numerot on ravisteltu? Maakoodeja sisältävästä hihastako?

Viestintäverkkoasiantuntija Jukka Rakkolainen Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista on selvitellyt Suomen maatunnuksen historiaa.

– Olen tehnyt salapoliisityötä ITUn arkistossa, mutta ihan maaliin en ole vielä päässyt.

ITU on Kansainvälinen televiestintäliitto, YK:n alainen televiestintäverkkoja ja -palveluita koordinoiva järjestö.

Rakkolaisen selvitysten pohjalta maatunnusten historiaan pääsee kiinni. Ensimmäisen kerran niistä sovittiin jo vuonna 1954 ITUn edeltäjän kokouksessa.

Rakkolainen kertoo, että tuolloin oli jo selvää, että puhelinliikenne automatisoidaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Eri alueille ja maille tarvittiin siis tunnukset, joilla puhelut saatiin ohjattua oikeaan paikkaan.

– Silloin kuitenkin vielä ajateltiin, etteivät kakki maat tule tällaisia tunnuksia tarvitsemaan. Niitä jaettiin Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Välimeren ympäristön maille. Lähdettiin vain arpomaan, että minkä numeron mikäkin maa saa.

Noissa arpajaisissa Suomelle lankesi maakoodiksi numero 25.

Jo kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1964, oli tullut selväksi, ettei näin ylimalkainen systeemi toimi. ITUn kokouksessa päätettiin jakaa koko maailma numerovyöhykkeisiin. Pohjois-Amerikan numeroksi tuli yksi, kun taas Eurooppa sai numerot 3 ja 4.

Tämä johtui siitä, että Euroopan vahvat maat Ranska ja Iso-Britannia olivat aiemmin saaneet maatunnukset 33 ja 44, joista ne halusivat pitää kiinni. Siihen oli muiden tyytyminen.

– Tässä vaiheessa oli siis selvää, että kaikille maailman maille piti johtaa maatunnus näistä numerovyöhykkeistä, Rakkolainen kertoo.

Suomen tunnukseksi tuli Euroopan toisen numeron, nelosen mukaisesti aluksi 401. Mutta vuonna 1966 lopulliseksi maakoodiksi valikoitui nykyäänkin käytössä oleva 358.

Kolminumeroisen tunnuksen voi tulkita merkiksi jonkinlaisesta epäonnistumisesta. Vielä vuosikymmeniä päätöksen jälkeen siitä oli jatkuvaa riesaa, sillä kolminumeroinen tunnus tekee numerosta tietenkin pidemmän ja hieman hitaammin valittavan.

Periaatteessa tunnuksia jaettiin sen mukaan, miten paljon väkeä missäkin maassa asuu. Toki supervallat saivat omansa: Yhdysvallat – ja samalla Kanada – numeron 1 ja Neuvostoliitto numeron 7, jonka Venäjä ja Kazakstan perivät. Nämä ovat ainoat yksinumeroiset maatunnukset.

Melkein kaikilla muilla Pohjoismailla on kaksinumeroiset tunnukset: Tanska 45, Ruotsi 46 ja Norja 47. Mutta 48 ei ole Suomi, vaan Puola. Kolminumeroinen tunnus on myös Islannilla, mutta sen väkiluku ehkä noin viidestoistaosa Suomen väestöstä.

Miksi siis Suomella on tällainen maatunnus? Kauko Rahko kertoi vuonna 2018 Helsingin Uutisille tarinan kokouksesta, jossa Suomen maatunnus lopullisesti vahvistettiin.

Rahko toimi 1960-luvun lopulla Helsingin puhelinyhdistyksen tutkimuslaitoksen johtajana ja oli mukana kokousmatkalla Argentiinan Mar del Platassa vuonna 1968. Rahkon mukaan Suomen varsinainen edustaja, Posti- ja lennätinlaitoksen johtaja, oli juonut itsensä umpihumalaan ja oksentanut pukunsa pilalle. Sen vuoksi Rahko joutui tuuraamaan tätä.

Rahko tosin kertoo, ettei tällä ollut merkitystä Suomen maatunnuksen kannalta, siitä oli tehty päätös jo aiemmissa kokouksissa.

– Tälle kertomukselle en ole löytänyt vahvistusta, Jukka Rakkolainen sanoo.

Hänen käsityksensä on joka tapauksessa se, että Suomi sai kolminumeroisen tunnuksen yksinkertaisesti siksi, ettei asia oikein kiinnostanut Suomessa. ITU:n kokouksiin osallistuttiin laiskasti ja ”suomalainen tuppisuumentaliteetti” vei loput mahdollisuudet vaikuttaa asiaan.

Numeron 358 kanssa on elettävä vastakin, sillä vakiintunutta systeemiä ei varmasti aleta panemaan uusiksi. Toki maatunnuksia muutetaan sitä mukaa, kun maailma muuttuu. Esimerkiksi Kosovo sai maatunnuksensa alle kymmenen vuotta sitten. Vastaavasti Tshekkoslovakian ja Jugoslavian käytössä olleet tunnukset ovat nyt käyttämättömiä.