Apu

Suomi muuttuu riesaksi

Suomi muuttuu riesaksi

Suomi on maalaamassa itseään nurkkaan.
Teksti Merja Rehn
Mainos

Median suhtautuminen Suomen rooliin EU:n jäsenenä on kulkenut pitkän tien Suomen ensimmäisestä EU-puheenjohtajuudesta, vuoden 1999 jälkimmäiseltä puoliskolta, tähän päivään. Tuolloin eurooppalaisen lehdistön arviot puheenjohtajuuskaudesta olivat kiittäviä, osittain jopa ylistäviä. Esimerkiksi Dagens Nyheter kirjoitti 13.12.99 näin: ”Puheenjohtajuuskautensa ansiosta Suomi voi lukea itsensä EU-kartalla pieneksi maaksi Pohjolassa, mutta suureksi vahvistukseksi EU:lle.”

Viaton sivustakatsojakin alkaa huolestua kehityksestä, joka alkoi keväisten eduskuntavaalien kampanjan aikana ja syveni pitkäksi venähtäneiden hallitusneuvotteluiden tiimellyksessä. Nyt näyttää, että kesälaitumilta paluun myötä ollaan saavuttamassa lopullinen pohjakosketus. Suomi on maalaamassa itseään nurkkaan EU-päätöksenteossa itsepintaisella vakuusvaatimuksellaan.

Heinäkuun lopulla euromaiden johtajat sopivat yhteisesti Kreikalle annettavasta lisätuesta. Tuolloin sovittiin, että Kreikka saa uutta rahoitusta euromailta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä reilut 100 miljardia euroa.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) esitteli elokuussa Suomen hallituksen neuvotteleman mallin, jossa Suomi kyllä lainaa Kreikalle, muiden euromaiden kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, mutta Kreikka joutuu lainan vakuudeksi tekemään talletuksen Suomen valtion esittämälle tilille.

Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan rakentanut määrätietoisesti itsestään kuvaa asiantuntevana ja avoimena neuvottelukumppanina. Suomalaisiin on luotettu erityisesti ongelmien ratkaisijoina. Nyt tämä luottamus on onnistuttu tärvelemään lyhyessä ajassa. Pienestä maasta, jota ennen pidettiin suurena eurooppalaisena, onkin tulossa varsinainen riesa.

Omaa etuatavoitellessa on laitettu vaakalaudalle, ei ainoastaan Euroopan, vaan koko maailman talous. Viime viikolla (28.8.11) The New York Times ruoti ankaralla kädellä Suomen valitsemaa linjaa Kreikka-sopimuksessa. Lehti muistutti, että Suomen osuus Kreikan vakausrahastoon tehtävästä talletuksesta on kuitenkin vain alle 2 prosenttia.

”Nyt Suomen vaatimukset uhkaavat ajaa raiteiltaan koko hauraan eurooppalaisen yhteisymmärryksen, joka estää Kreikkaa joutumasta vararikkoon. Heinäkuussa tehty sopimus on tärkeä, jotta sijoittajien luottamus saataisiin palautettua”, lehti kirjoittaa.

”Suomi on elävin esimerkki siitä, miten nurkkakuntainen sisäpolitikointi voi muuttua mantereenlaajuiseksi ongelmaksi, uhaten 17 euromaan yhtenäisyyttä hetkellä, jolloin ne kohtaavat syvimmän kriisinsä koskaan”, artikkelissa suomitaan.

Varsin tylyjä arvioita latasi myös Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen, joka pitää Suomen vakuushanketta euromaiden velkakriisin nykyvaiheessa typeränä, vaarallisena ja tuomittavana. Puttosen mielestä on aivan sama, mitä Kreikasta lähetetään vakuudeksi – vaikka kiviä, kunhan sisäpoliittinen hässäkkä saataisiin ratkaistua ja päästäisiin asiassa eteenpäin. Muuten koko euroalue halvaantuu (IS 3.9.11).

Suomen jaKreikan kahdenvälistä vakuussopimusta on arvosteltu eri puolilla Eurooppaa. Viime viikonloppuna pääministeri Jyrki Katainen joutui itsekin tunnustamaan TV1:n Ykkösaamussa, että vakuusjupakka on vahingoittanut Suomen mainetta. Kuinka syvästi, se selviää vasta aikojen kuluessa.

Suomen menestyksekkään ensimmäisen EU-puheenjohtajuuden veti suvereeniin tyyliinsä tuolloin pääministerinä toiminut Paavo Lipponen (sd). Lipponen tunnetaan vahvana eurooppalaisena ajattelijana. Vuonna 2001 silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok) toimi kummina, kun Kreikka hyväksyttiin euroon. Nyt molemmat herrat ovat tarjolla Suomen tasavallan seuraavaksi presidentiksi.

Mediahiljaisuudesta päätellen näyttää siltä, että Paavo Lipponen on nykyään enemmän puolueen mies kuin vapaa eurooppalainen ajattelija. Sauli Niinistö vastaavasti näyttää hylkäävän kummilapsensa, jo ennen kuin tämä on päässyt edes rippikouluikään. Nyt jos koskaan tarvittaisiin isällisiä jyrähdyksiä yhteisen eurooppalaisen edun nimissä.

Julkaistu: 12.9.2011