Isät vastaan pojat! Erityisesti tässä Pennasen Leijonat onnistui kilpailijamaita paremmin: ”Ei kirkossa kuulutettua”

Suomi-Italia 11-0

Antti Pennasen Leijonat löi Jukka Jalosen Italian molempien maiden lohkovaiheen kolmannessa eli viimeisessä ottelussa tylysti maalein 11–0. Tulos tarkoittaa sitä, että B-lohkon voitti Slovakia, toinen on Suomi, kolmas Ruotsi ja neljäs Italia.

Suomi joutuu vielä odottamaan huomenna pelattavat loput lohkovaiheen pelit, minkä jälkeen selviää, onko Leijonat turnauksen paras lohkokakkonen. Se oikeuttaisi suoraan pääsyyn puolivälierävaiheeseen. Kaiken järjen ja todennäköisyyksien mukaan näiden Italia-murskajaisten jälkeen se on Leijonat.

Leijonien pelisuunnitelma ja sen toteutus

Suomi pyrki viemään pelin aina mahdollisimman pikaisesti hyökkäysalueelle ja rytmitti vientiä vähimmän mahdollisen tarpeen mukaan. Tämä toteutui.

Hyökkäysalueella Suomi käynnisti hyökkäysalueen hyökkäyspelinsä säännöllisesti päätypelin puolenvaihdolla. Näin se meni.

Suomella oli valmius vastata trapilla Italian viivelähtöihin. Tuo toteutui muutaman kerran.

Yleisperiaatteena Leijonat pelasi kaiken aikaa tiiviillä viisikolla. Suureen kunniaan oli asetettu muun muassa voimakkaat takapaineet, joilla luisteltiin puolustava viisikko kasaan. Tämä meni erinomaisesti.

Kaikki kaikessa suomalaisten pelisuunnitelmassa oli vahva asenne pelata tippaakaan Italiaa aliarvioimatta. Tästä: hattu päästä!

Italian pelisuunnitelma ja sen toteutus

Italia pyrki rytmittämään sekä hyökkäyksiään että puolustuksiaan. Jokusen kerran tuo näkyi jäällä.

Puolustusalueen puolustuspelissään Italia pelasi yhdistettyä alue- ja miespuolustusta. Kyllä, kyllä, mutta kovin pitiksi Suomen hyökkäysalueen hyökkäyspelit venähtivät.

Italia ei alistunut pelaamaan ainostaan siirtokiekkoja puolustusalueen riistojensa jälkeen, vaan se pyrki jopa palauttelemaan pelivälinettä alaspäin ja saamaan vaihdon aikaiseksi pelivälinettä hallussa pitäen. Näitä nähtiin ottelun alussa muutama hyvä uskalias kerta.

Summaus

Toisin kuin Ruotsi ja Slovakia, Suomi pelasi tosissaan Italiaa vastaan. Leijonia kiritti tieto siitä, että voitto pelistä on välttämätön. Kun peli saatiin raiteilleen, jokainen tehty maali oli arvokas siinä taistossa, jossa setvitään kolmen lohkon kakkoseksi sijoittuneiden paras.

Sanalla sanoen Suomen ja Italian pelaajien taitotasojen ero on valtava suomalaisten hyväksi. Päävalmentaja Pennasen ja pelaajien kunniaksi on sanottava, että he saivat kyseisen taitoeron todella näkymään ottelussa. Moinen ei ole kirkossa kuulutettu homma, kuten Ruotsin ja Slovakian pelit Italiaa vastaa osoittivat.

Käytännössä Leijonat onnistui suunnitelmansa mukaan viedä peli jatkuvasti hyökkäysalueelle ja pelata siellä pitkiä hyökkäyksiä. Näiden jälkeen Italialla ei ollut voimia eikä asemia hyökätä juuri ollenkaan.

Ensimmäinen erä oli totaalisesti Suomen. Sen jälkeen peli oli 3-0. Toiseen erään Leijonat ei nostanut jalkaansa yhtään kaasulta, melkeinpä päinvastoin. Kolmanteen erään lähdettiin maalilukemista 6–0. Päätöserässä Leijonat melkein vielä tuplasi ensimmäisen ja toisen erän maalisaldon.

Todistettiin ottelua, joka oli kuin isät vastaan pojat -jääkiekkoa, jossa poika-Pennasen isät antoivat isän kädestä isä-Jalosen pojille. Vanhan sanonnan mukaan pelattiin ”yhtä maalia”.

Leijonat pelasi upealla tavalla sen, mitä tähän paikkaan pitikin pelata.

Joissakin toisissa oloissa Antti Pennanen olisi voinut vienosti vihjata pelaajilleen kesken ottelun, ettei tämän enempää häpäistä Italiaa ja sen maineikasta päävalmentajaa Jukka Jalosta, vaan nyt oli Leijonilla meininki varmistaa tämän pelin maaleilla suora pääsy puolivälieriin.