Ulkoministerinä ei itkupotkuraivari auta – Siksi kävin Ankarassa puhumassa ja otin kurat niskaani Suomessa – Kukaan ei kiittänyt, että pidettiin kanavat auki Natoon
Vastustus Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan oli politiikkaa, jota Turkki käytti vipuvoimana saadakseen myönnytyksiä itselleen sisäpoliittisiin tarpeisiin. Suomea vastaan sinänsä Turkilla ei ollut mitään. Piruetit oli vain pakko piirtää, kirjoittaa Timo Soini.
Nuorena miehenä Turkista tuli mieleen lähinnä kebabit ja rantalomat. Kapea oli katsanto. Mutta elämä opettaa muutakin kuin hiljaa kävelemään.
Monet Raamatusta tutut apostolien reitit kulkivat nykyisen Turkin alueella. Turkki on ollut Balkanilla ja Espanjassa. Osmannit osasivat sotia, valloittaa ja hallita. Siinä he eivät meistä eurooppalaisista poikkea, mutta onko Turkki Eurooppaa? Maantieteellisesti osa Istanbulista on, ja osallistuuhan maa moniin eurooppalaisiin kilpailuihin.
Olin Turkin kanssa tekemisissä kymmenkunta vuotta. Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana ja ulkoministerinä monet turkkilaiset poliitikot tulivat tutuiksi. Kirsikkana muistojen kakun päällä on tunnin mittainen tapaaminen presidentti Recep Tayyip Erdoganin kanssa hulppeassa palatsissa Ankarassa. Sitä ennen olin vienyt ”pommikoneen kokoisen ” seppeleen Turkin Isän Kemal Ataturkin haudalle.
Suomi on ollut Turkissa kovassa kurssissa valkoisen liljan maana ja monet suurmiehemme Mannerheimia myöten tunnetaan Turkissa. Siksi olikin hieman yllättävää, että Turkki kanitti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan. Se oli politiikkaa, jota Turkki käytti vipuvoimana saadakseen myönnytyksiä itselleen sisäpoliittisiin tarpeisiin. Suomea vastaan sinänsä Turkilla ei ollut mitään. Piruetit oli vain pakko piirtää.
”Turkilla on ongelmansa ihmisoikeuksien ja sananvapauden alalla. Kaikki ei ole ruusuntuoksua. ”
NATO:ssa kannattaa katsoa aina kolmea kaupunkia muita enemmän. Washingtonissa ovat rahat ja aseet, Pariisissa eurooppalainen ajattelu ja Ankarassa avautuvat Aasian ja Lähi-idän tuulet, menneet ja tulevat. Suomessa ymmärretään tämä kuvio monia muita maita paremmin.
Vaikka Turkilla on omat ongelmansa, puheissa ja tekemisissä on oltava ja on oltu. Olen järjestänyt useamman rauhanvälitysaamiaisen turkkilaisen kollegan kanssa YK:ssa New Yorkissa. Eikä niissä kokouksissa ole tarvinnut kaksistaan istua. Olemme saaneet muita mukaan.
Turkilla on omat ongelmansa ihmisoikeuksien ja sananvapauden alalla. Lisäksi se miehittää EU-maa Kyproksen pohjoisosaa. Kurdit ovat olleet vuosikymmeniä kovan jyräyksen kohteena. Kaikki ei ole pelkkää ruusuntuoksua. Kysymys on siitä, mihin Turkki katsoo ja kenen kanssa se on valmis yhteistyöhön.
”Ilman Turkkia Kurdien ja Syyrian asioihin ei saada parannusta. Neuvoteltava on. Siitä tuskasta on kokemusta. ”
Viimeistään ulkoministerinä tietää elävänsä epätäydellisessä maailmassa. Sillä jakkaralla ei silti itkupotkuraivarit auta, vaan pitää katsoa Suomen ja ihmiskunnan edun perään. Sillä ymmärryksellä, jonka on onnistunut hankkimaan. Siksi minä kävin puhumassa muiden muassa Turkin suurlähettiläille Ankarassa saaden Suomessa kurat niskaan. Kukaan ei muistanut kiittää siitä, että pidettiin kanavat auki. Naton porstuassa odotellessa kaikki pohjavalu oli tarpeeseen, myönnettiin sitä tai ei.
Ilman Turkkia Kurdien ja Syyrian asioihin ei saada parannusta. Neuvoteltava on. Siitä tuskasta on kokemusta. Monta kertaa olen istunut pitkää iltaa kuunnellen ihmisoikeusloukkauksista ja maailman pahuudesta. Suomen resurssit ovat rajalliset, mutta meissä on enemmän lääkäriä kuin tuomaria. Joskus korvat ovat suuta suurempia. Molemmat toki tarvitaan.
Jos haluat nähdä jotain kaunista; mene vanhaan Konstantinopoliin, joka tänä päivänä tottelee Istanbulin nimeä. Kaupunki on elämys. Siellä on kauneutta kaikille aisteille.
