Suomen vanhin yliopisto 380 vuotta uuden tiedon äärellä – Nyt tähtäimessä koronaviruksen hoito ja uusi diagnostiikka

Helsingin yliopisto on kokenut vaihtuvat valtakaudet, ja sitä ovat koetelleet sodat ja tulipalot.

Vuonna 1640 kuningatar Kristiina, tuolloin 13-vuotias, perusti Kuninkaallisen Turun Akatemian yhdeksi Ruotsin valtakunnan neljästä yliopistosta. Alkuvaiheessa akateemiseen yhteisöön kuului 250 ylioppilasta ja 11 professoria.

1700-luvulla Isoviha katkaisi yliopiston toiminnan lähes kymmeneksi vuodeksi. Kun ovet suljettiin vuonna 1713, professorit pakenivat Ruotsiin, ja sodan päätyttyä vain muutama palasi takaisin virkaansa.

Yliopisto koki lähes täydellisen sukupolvenvaihdoksen, ja nuoret professorit toivat mukanaan uudenlaista tieteellistä ajattelua.

Luonnontieteiden opetuksesta ja tutkimuksesta tuli vapaampaa. Myös vallalla ollutta historiankirjoitusta siitä, että Ruotsin valtakunnalla oli raamatullisesta ajasta juontuva menneisyys, alettiin kyseenalaistaa.

Yliopisto siirrettiin Helsinkiin

Suomen sodan päättyessä 1809 akatemia muuttui kuninkaallisesta keisarilliseksi. Seuraava vitsaus oli Turun palo 1827, se vaurioitti pahoin yliopiston rakennuksia. Keisarillisella käskykirjeellä akatemia siirrettiin Helsinkiin. Siirtoa pidettiin järjettömänä, siitä ei uskottu koituvan mitään hyvää.

Talvisodan syttyessä 1939 Helsingin yliopiston palveluskelpoiset miehet komennettiin armeijaan. Jatkosodan aikana rintamalle lähetettiin lukupaketteja ja jopa vierailevia luennoitsijoita. Säästösyistä muita kuin lääkärikoulutuksen virkoja ei täytetty.

Ensimmäinen iso kansainvälinen tutkimusprojekti, johon Suomi ja Helsingin yliopisto osallistuivat, käynnistyi 1955. Se oli atomienergian ja ydinfysiikan rauhanomaisen tutkimuksen hanke.

Kevään 2020 koronaviruskriisin keskellä tiede ja tutkimus on valjastettu uusien haasteiden kohtaamiseen, kun Helsingin yliopiston tutkijat kehittävät uutta diagnostiikkaa ja lääkehoitoja Covid-19-taudin hoitoon. Yliopistossa on yli 40 000 opiskelijaa ja työntekijää.