Nuotio rätisee Särkijärven rannassa. Kesämökin pihalla samaa lelua riepottelee kaksi punaruskeaa suomenpystykorvaa, kahdeksanvuotias Niisku ja uusin tulokas, viiden kuukauden ikäinen Erä-Taika, joka selvästi välttelee nuotiota. Taikan emäntä Jaana Koistinen, 34, naurahtaa. Ensimmäisellä metsäreissulla koira kuulemma pyörähti niin lähellä nuotiota, että melkein käräytti selkäkarvansa.

– Taisi ottaa siitä opiksi.

Nuotion vieressä istuu vieraita vähän kauempaakin. Taikan kasvattaja Heli Rintamäki on ajanut aviomiehensä Heikki Kilpeläisen kanssa Nurmeksesta Kuhmoon Taika-tyttöstä tapaamaan. Kun Apu-lehdestä soitettiin ja kerrottiin, että Erä-Taika oli voittanut Suomen söpöin lemmikki -kisan koirasarjan, Heli parahti puhelimeen, että eihän minulla ole enää sitä koiraa! Erä-Taika oli ehtinyt jo muuttaa Helin kennelistä Nurmeksesta Kuhmoon.

Kuva suomenpystykorvasta, joka napitti mustilla silmillään, pää kallellaan, hellytti Avun lukijat. Samaan kuvaan ihastui myös Antti Pikkarainen, 36, joka Facebookissa kuvan nähtyään soitti saman tien Helille ja kysyi, saako koiraa tulla katsomaan.

Erä-Taika asuu Kuhmossa, Antin, Jaanan ja Perttu-pojan perheessä. Takana Taikan kasvattaja Heli Rintamäki aviomiehensä Heikki Kilpeläisen kanssa.

– Olin mansikkapellolla, kun sain Antilta tekstiviestin: ”Nyt iski koirakuume. Nurmeksessa olisi niin nätti nappisilmä, pystärin koira kaupan.” Seuraavana iltana Taika oli jo meillä, Jaana Pikkarainen kertoo. 

– Ja jo ensimmäisenä iltana Taika pötkähti viereen nukkumaan. Tehtiin sinunkaupat nopeammin kuin Niiskun kanssa, Antti kertoo.

Pariskunta oli jo pitkään miettinyt, että jonain päivänä Niiskulle pitäisi saada seuraksi nuorempi koira. 

– Ajatus vaan toteutui nopeammin kuin alun perin piti, Antti toteaa.

Erä-Taikan perheeseen kuuluu Jaanan, Antin ja Niiskun lisäksi perheen kolmevuotias poika Perttu, tomera tapaus, joka meinaa tikahtua nauruun, kun Taika käy välillä pussailemassa.

Jaana työskentelee opintosihteerinä.  Antti on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja työskentelee kehitysvammaisten ohjaajana.

Perttu jaksaa leikkiä Taikan kanssa.

Vaikka suomenpystykorva on maamme kansalliskoira, sillä on pieni maineongelma. Niitä pidetään räksyttäjinä.

– Huono maine perustuu niiden väärinkäyttöön. Koiria pidetään ketjun päässä maatalon pihalla ja kun auto ajaa talon ohi, totta kai se haukkuu, kun ei koiran elämässä muutakaan tapahdu, Heli kertoo. 

Koska rodulla on voimakas vartioimis- ja reviirinpuolustusvietti, moni luulee suomenpystykorvia ennen kaikkea hyviksi talonvahdeiksi. Mutta se ei suomenpystykorvan aktiivista elämää vaativalle luonteelle riitä. Voimakkaan metsästysviettinsä vuoksi se voi turhautua, jos ei pääse toimimaan rodulleen ominaisessa tehtävässä.

Jo 30 vuotta kenneltoimintaa pyörittänyt Heli etsii omille pystykorvilleen koteja, joissa koirat pidetään aktiivisina.

– Taikalla on neljä veljeä. Nyt kaikki viisi koiraa pääsivät perheisiin, joissa harrastetaan metsästystä!

Perheen toinen koira Niisku alkoi nuortua, kun Taika ilmestyi kuvioihin.

Metsästys on myös Taika-tytön tuleva homma. Antin kanssa on tehty niin ensimmäiset metsästys- kuin kalastusreissutkin. Suomenpystykorvan kanssa on aikojen alusta asti metsästetty riistaa oravista hirviin ja jopa karhuihin. Viime aikoina rodun käyttö on keskittynyt erityisesti metsäkanalintujen metsästykseen. Koiran tehtävä on osoittaa riistan sijainti metsästäjälle haukkumalla.

– Taikan kanssa yritetään päästä metsään mahdollisimman usein, vähintään pari kertaa viikossa. 

Metsästyskaudella Taika kulki metsällä vuoroin Antin, vuoroin Jaanan kanssa, että molemmat koirat pääsivät metsälle. 

– Pystykorvilla on jo luonteessa se linnun hakeminen, se nappaa hajun, ajaa linnun puuhun ja aloittaa haukun, Antti kertoo.

– Tietysti pentukoiralla on myyrät ja muut vielä mielessä, mutta sitten kun se nappaa riistan hajun, sitten mennäänkin häntä suorana.

Joskus Perttukin pääsee isin mukaan leikkipyssynsä kanssa teeriä jahtaamaan.

Heikki Kilpeläinen kertoo, että koska kyseessä on niin ainutlaatuinen suomalainen metsästystapa, sitä on ehdotettu myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelulistalle. 

Tosin tehdään pystykorvilla muutakin kuin metsästetään. Heikki toimii nykyään linnunhaukkukokeiden ylituomarina. 

– Kokeissa arvioidaan muun muassa näiden koirien haku- ja löytökyky sekä haukkutyöskentely. Siitä on tänä päivänä tullut koko perheiden harrastus, sillä kilpailussa on mukana myös lapsille junnuhaukut ja naisille koppelohaukut.

Nähdäänkö Taikakin joskus linnunhaukkukokeissa?

– Melkein uskoisin. Tosin Taikan kohdalla joudun jääväämään itseni tuomaroinnista.

Isona Taika-tytöstä tulee metsäkanojen pyytäjä.

Taika edustaa rotuaan hyvin. Sen äiti on Chesthill’s Unna, Helin kasvatti jo kolmannessa polvessa ja isä  Retkirekun Mosku. 

– Suomenpystykorvan täytyy olla neliömäinen, ei pitkulainen. Aikuistuessa lapojen kohdalla tulee esiin vaaleat valjaat. Silmien on oltava tummat ja kuonon pikimusta. Hännän pitää kaartua melkein lonkalle. Se ei saa olla mikään pyöreä kippura, Heli kertoo.

Suomenpystykorva on koirana eloisa, liikkuu nopeasti ja keveästi. 

Taika ei kauheasti pidä autoista ja suhtautuu edelleen myös hieman varautuneesti Perttu-pojan äänekkäimpiin leluihin. Luonteeltaan se on sosiaalinen, luottavainen ja kiltti. Suomenpystykorvat ovat hyvin uskollisia isännälleen.

– Pystykorvat ovat myös kovia juttelemaan ja yleensä ne sanovat aina sen viimeisen sanan. Rotu on myös hyvin herkkäsieluinen. Jos pahasti katsoo tai äänensävyssä on jotain, josta koira ei pidä, pystykorva ottaa heti nokkiinsa, Heli kertoo.

Kesämökin pihalla alkaa uusi tohina. Niisku on löytänyt jostain muovisen kukkaruukun, joten Taikakin hakee omansa. Koirat kisaavat, ruukut lentelevät ja riemu on rajaton.

– Kun Taika tuli taloon, Niiskukin alkoi nuortua, Jaana toteaa. ●

Suomen söpöin koira palkittiin Back on Track

-koiranloimella (arvo 75 e).

Teksti Eve Hietamies, kuvat Teemu Sirviö