Apu

Suomen söpöin koira 2015: cairnterrieri valloitti nappisilmillään

Suomen söpöin koira 2015: cairnterrieri valloitti nappisilmillään

Jyrkänteen Aristoteles eli tuttavallisemmin Sakke vaan on emäntänsä Sonya Haaparannan mukaan itsepäinen, mutta silti niin ihanan persoonallinen.
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Johanna Kinnari
Mainos

Kuten kuka tahansa voittajaseremoniaan ja sitä seuraaviin kuvauksiin valmistautuva menestyjä, myös Sakke on käynyt ehostautumassa ennen H-hetkeä.

Jyrkänteen Aristotelesille, jota perheessään kutsutaan Sakeksi, se tarkoitti turkin nyppimistä, koska cairnterriereiltä ei leikata karvaa.

– Sakke osaa olla trimmattavana tosi rauhallisesti, Saken emäntä Sonya Haaparanta kertoo.

Kun Saken sitten on aika saada kotonaan Helsingin Pukinmäessä palkintonsa ja olla valokuvattavana, se on tosi innokas, mutta käyttäytyy silti tilanteeseen sopivan arvokkaasti.

Avun lukijat valitsivat Saken Suomen söpöimmäksi koiraksi Avussa julkaistun ihailijakuvan perusteella.

Turkin nyppimisen jälkeen sen ulkonäkö on muuttunut, mutta tietty siisteys ei ole vienyt Saken söpöyttä. Päinvastoin, siitä on kuoriutunut taas uudenlainen ihailun kohde.

Mutta miten ulkoilu sujuu talvella, kun karvaa on vähemmän lämmittämässä?

– Sakelle jää aina riittävästi pohjavillaa niin, ettei se palele Suomen kylmissä keleissä, Haaparanta vastaa.

Sakke ei millään keinoin tahtoisi lähteä aamusateeseen ja pimeään aamuviideltä, mutta kuka muukaan nauttisi heti herättyään Suomen kaamokseen sukeltamisesta.

– Sakke tykkää vilpoisesta ilmasta. Se on sille sopivin sää pitkien lenkkien hölkkäämiseen.

Vaikka Sakke on aika pieni, se ei moiti matkaa.

– Joskus tosin tulee heti ulko-oven jälkeen ”neuvottelu”, lähdetäänkö sillä kertaa oikealle vai vasemmalle.

Lopulta Sakke ja ulkoiluttaja pääsevät sopimukseen, käväistäänkö koirapuistossa ensin vai vasta lenkkeilyn jälkeen.

– Sakkea voi pitää vieressään vapaana, niin hyvin se tottelee.

Saken suosikkiseutua loma-aikoina ovat Iso-Syötteen laskettelukeskuksen ladut.

– Siellä koira saa juosta kytkettynä ladulla.

Ensimmäisellä hiihtolomallaan pohjoisessa Sakke jahtasi ensin emäntänsä ja tämän vanhempien suksenkärkiä, jotka suhisivat lumessa. Pian Sakke oppi juoksemaan sujuttelijoiden edessä.

– Laturetket saattavat olla jopa kymmenen kilometrin pituisia.

Kotinurkillaan Helsingin Pukinmäessä Sakke ulkoilee kolme kertaa päivässä. Koirapuistossa Sakke vierailee yleensä isojen koirien osastolla.

– Sakella on loistava luonne, ja koska se on normaalia cairnterrieriä kookkaampi, sen ei tarvitse rähistä joka ainoalle vastaantulevalle lajitoverilleen.

– Sakke on myös oppinut väistämään riidanhaluiset koirat. Viisaampihan väistää, Sonya Haaparanta selvittää.

Pihlajamäessä on paljon koiria, ja monien kanssa sekä Sakke että Saken isäntäväki ovat ystävystyneet.

– Yhdelläkin kerralla koirapuistossa oli samaan aikaan kanssamme 16 koiraa ulkoiluttajineen.

Sakella on terrierin luonne, ja se näkyy hyvin kun opetellaan uusia asioita.

– Kymmenen minuuttia se jaksaa kerrallaan, ja sitten into lopahtaa.

Tietty itsepäisyys näkyy. Toisaalta lemmikkikoiralle pitää opettaa joitain temppuja, jotta sen aktiivisuus säilyisi ja kehittyisi.

Haaparannan ja hänen vanhempiensa perheellä oli aikaisemmin kultainennoutaja.

– Minä halusin taas koiran, nyt 20-vuotias Sonya Haaparanta sanoo.

Hän opiskelee pieneläinhoitajaksi. Opiskelupaikka on Mäntsälässä, mutta parhaillaan menossa on työharjoittelu Tassu&Tassussa. Haaparanta on harjoitellut ammattialaansa myös Helsingin ja Kouvolan eläinsuojeluyhdistyksissä sekä Launosten kartanon kotieläintalossa Lopella.

– Opiskelujeni kautta olen oppinut tietämään aika hyvin, mitä eläin milloinkin haluaa.

Rotunsa ominaisuuksien mukaisesti Sakke ei halua miellyttää ihmistä. Siltä pohjalta Sakkea ei saa tekemään mitään temppuja.

– Mutta pallon kanssa ja erityisesti nameilla palkiten Sakkea saa koulutettua.

Jatkuvat toistot ovat tuoneet hyvää tulosta. Sakke osaa esimerkiksi istua, kun pysähdytään suojatien eteen odottamaan autoja.

Vaikeusastetta täytyy ajan myötä nostaa. Tärkeiden ulkonaliikkumisoppien oheen Sakke treenaa myös viihdejuttuja.

– Komennolla se osaa kotona istua, mennä maahan ja tehdä monia muita virikkeellisiä temppuja.

Kun Sonya Haaparanta sanoo pieni karamelli käsissään pam, Sakke heittäytyy kuin kuolleeksi.

Ja pian jälleen eläväksi palannut lemmikki jo nuoleskelee kielellään suupieliään. Niin hyviä namit ovat.

Toinen taitoliike on vaatinut pidemmän harjoituksen. Sakke osaa kierähtää lattialla ympäri emäntänsä pyynnöstä.

Palkinnoksi Sakke saa makupalan.

Varsinainen menu koostuu raakaruokinnasta: sikanautaa, lohikuutioita, kerran viikossa eläinten sisäelimiä.

– Juomana on lähes pelkästään vesi. Sakke tosin saa silloin tällöin asidofilus-piimää, josta se tykkää ja joka tekee hyvää Saken ruoansulatukselle.

Hyvin on ruoka maistunut, sillä Sakke on 13-kiloisena viitisen kiloa painavampi kuin rotunsa edustajat keskimäärin. Sakke tosin ei ole lihava pullukka, sillä sen sopusuhtaisuuden selittävät tavallista isompi leveys ja korkeus.

Sakke lepäilee suurimman osan päivästään. Oma lepopaikka on olohuonessa.

Sakkea on kuvattu paljon, ja yhdellä videolla se tekee tuttavuutta kesyn oravan kanssa.

Tapaaminen päättyy videolle onnistuneesti taltioituneeseen pusuun. Sitten molemmat eläimet lähtevät omille teilleen.

Kotona sisällä Saken paras leikkikaveri on pehmolelu Gorilla.

Sakke syntyi neljän pennun poikueeseen, jossa oli kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

– Syntyessään se oli musta, mutta nyt se on muuttunut tummaksi brindleksi, Sonya Haaparanta kertoo.

Hän ihastui Sakkeen heti nähtyään.

– Se oli niin söpö. Ihanan pienen karhunallen oloinen, Haaparanta sanoo.

Saken ruskeat nappisilmät valloittivat silloin ja yhä edelleen.

Teksti: Hannu Koskela

Julkaistu: 6.8.2016