Missä Sulo on?

– Ehkä täällä, Sulon emäntä Sari Anttila ehdottaa.

Maalaistalon piharakennuksen ovi on tuettu auki kahdella kivellä. Huoneen perimmäisessä nurkassa on paksulla peitolla vuorattu laatikko, jossa miukuu viisi pienenpientä kissanpentua, vasta kolmen viikon ikäisiä. Keskellä pentulaumaa makaa oranssinvärinen Sulo, joka sukii yhden pienokaisen turkkia.

Eikö Sulo ole poika?

– Kyllä kyllä, isäntä Olli Anttila naurahtaa.

Pennut ovat Sulon sisaruksia. Kun Sulon äiti Nappi lähtee välillä pihalle tuulettumaan ja ottamaan omaa aikaa, Sulo hyppää laatikkoon hoitamaan pikkusiskojaan ja veljiään. Putsailee, pitää lämpiminä.

– Aika usein kumpikin on samaan aikaan laatikossa. Nappi ja Sulo, Sari kertoo.

Ensin perhe ei meinannut uskoa silmiään Sulon lastenhoitohommista. Piti miettiä, uskaltaako Suloa edes päästää kissanpentujen laatikkoon. 

– Se näet syö samankokoisia hiiriä. Sitten huomattiin, että Sulo pesee pentuja ja yrittää leikkiä niiden kanssa, perheen poika Eemil sanoo. 

Sulo sai jäädä laatikkoon.

Sulo-kissa viihtyy pikkupentujen laatikossa. Sulo hoitaa pikkukissoja nuolemalla ja lämmittämällä niitä.  

Puolitoistavuotias Nappi on Sulon äiti. Joku kylän kolleista kävi riiuureissulla, Nappi tuli raskaaksi ja sai kolme poikasta. Kaksi pentua syntyi kuolleena, vain Sulo jäi. Kollin uusintavierailun jälkeen Nappi sai viisi pentua, joita Sulo nyt hoitelee.

Viidestä kaksi on jo saanut kodin, ja lopulle kolmellekin etsitään koti. Nappi ja Sulo jäävät Anttiloiden tilalle, sillä talossa on aina ollut kaksi kissaa. 

– Pian Nappi lähtee leikattavaksi. Muuten alkaa olla kissoja kuin Vilkkilässä, Sari sanoo.

Sulon isästä ei ole ihan täyttä varmuutta. Sarilla on vahva epäilys eräästä kylän mustavalkoisesta kissasta.

Sulon perheeseen kuuluu Olli ja Sari Anttilan lisäksi 12-vuotias Eemil ja 13-vuotias Miisa, joka oli kuvanottohetkellä koulussa. 

Avun Suomen söpöin lemmikki -kisan kissasarjan voittanut, haastatteluhetkellä neljän ja puolen kuukauden ikäinen Sulo asuu Orimattilassa, Kuivannon kylässä. Sulon perheeseen kuuluu Ollin ja Sarin lisäksi 12-vuotias Eemil ja 13-vuotias Miisa. 

Anttiloiden tila on maitotila,  Sari-emännän lapsuudenkoti. Kotitaloa ympäröivillä niityillä käyskentelee 26 lehmää. Maidontuotannon lisäksi tilalla viljellään leipäviljaa, mallasohraa ja elintarvikekauraa. Maisemat ovat avarat, ja kissoilla on tilaa juosta ja touhuta. 

Niityllä kopsuttelee myös tyttären hoitohevonen Hulda.

– Miisa on ratsastanut jo seitsemän vuotta ja pyydellyt omaa hevosta. Saimme Huldan muutamaksi kuukaudeksi hoitoon, että Miisa näkisi, mitä kaikkea hevosen hoito vaatii. Hyvin on tyttö hevosen hoitanut, Olli sanoo.

Sulo-kissan työnä on toimia tilalla maidon laaduntarkkailijana.

– Joka aamu, kun lehmät lypsetään, ensimmäiseksi täytetään maitokuppi Sulolle. Joskus kauhistuttaa, kun Sulo odottelee kuppiaan siellä lehmien jaloissa. Mutta jotenkin ne lehmät ymmärtävät olla tallomatta Suloa, Sari kertoo.

Ollia taas naurattaa, millä antaumuksella kissa joka-aamuisen maitonsa nauttii. Kun kuppi on tyhjä, Sulo istuu pitkän aikaa navetan käytävällä. Nuolee autuaasti huuliaan ja lipoo suupieliään, putsaa leuasta ja viiksistä viimeisetkin maitopisarat.

– Ja siinä kestää kauan!

Kissa on myös oppinut varomaan tilalla joka toinen päivä käyvää maitoautoa.

Suomen söpöin!

Kesällä kissat nukkuivat vielä heinäparvella, nyt syksyn myötä Sulo on laitettu yöksi navettaan. 

– Pimeässä liikkuu kaikenlaisia petoja, kettuja ja ilveksiä. Kymmenen vuotta sitten joku eläin nappasi yhden kissan. Kyllä se on koettu, että niitä viedään, Olli kertoo.

Sulon kolmas ja tärkein työ on hiirenmetsästys. Siinä kissa alkaa olla pian yhtä taitava kuin äitinsä Nappi. Kissanpentujen laatikosta on löytynyt kuolleita hiiriä. Ovatko ne Napin metsästämiä vai onko Sulo alkanut tuoda sisaruksilleen hiiriä, ei ole vielä selvinnyt.

Sulo viihtyy sylissä, mutta vain selällään pötkötellen. Kun Sari alkaa kannella kissaa, sen silmät painuvat kiinni ja Sulo melkein nukahtaa.

Sulo kiipeilee mielellään.

Anttilan perhe on kissarakas. Perhe puhuu mielellään Sulosta, ja he ovat myös kovin iloisia siitä, että Sulo äänestettiin voittajaksi. 

Suomen söpöin lemmikki -kilpailuun Sulo päätyi tuttavan ehdotuksesta. Tämä oli nähnyt ilmoituksen Avussa ja ilmoitti, että Sulon pitäisi osallistua.

– Meillä on aina ollut kissoja pitämässä hiiriä loitolla molempien kotitalossa, Olli kertoo.

Sulo on luonteeltaan utelias ja ihmisystävällinen. Omistajat kuvailevat, miten hassulla tavalla Sulo seurustelee. Kun kissalle juttelee, se kuuntelee tarkkaan, kallistelee päätään ja siristelee silmään. Joskus jopa vastaa. Sari kutsuu Suloa joskus myös Suleviksi. 

Kissa on eritoten emännän perään: se tulee aina mukaan avaamaan lehmille portit ja veräjät, loikkii seurana pihapiirissä ja marjametsässä.  Se kiipeää myös pihapuut ja tutkii kaikki kolot. Välillä tuntuu, että Sulo on tilan todellinen isäntä. 

– Jos jonkun pitää väistää, niin se ei ole ainakaan Sulo. Kun lehmät tulevat sisälle navettaan ja Sulo istuu keskellä käytävää, niin lehmähän väistää, Eemil kertoo. 

Puolivuotiaana Sulo joutuu eläinlääkärin pöydälle nipsautukseen, niin pysyy paremmin kotona eikä lähde kylille tyttöjä etsimään.

Suomen söpöimmässä kissassa on vain yksi huono puoli.

– Jos Sulo juo liikaa maitoa, se vähän paukuttelee, Sari naurahtaa. ●

Kissasarjan voittaja saa palkinnoksi Back on 

Track -matkapedin (arvo 60 e).

Kaikkien äänestäjien kesken arvottiin 150 euron 

arvoinen lahjakortti Hyvinvoinnin tavarataloon. 

Arpaonni osui Heinolaan Riitta Pirskaselle. 

Onnittelemme voittajaa.

Teksti Eve Hietamies, kuvat Paavo Martikainen