Suomen salibandymaajoukkue vapautui prosenttipelistä uuden päävalmentajan aikana – "Osa pelaajista kuin eri ihmisiä kentällä"
Salibandymaajoukkue on kokenut täydellisen muodonmuutoksen Esa Jussilan aikakaudella. Petteri Nykyn prosenttipallon tilalla nähdään nyt rohkeampaa hyökkäyspeliä, ja joukkueen ilmapiiri on vapautunut. Muutos näkyi jo Ruotsi-voitossa, mutta riittääkö uudistus vielä maailmanmestaruuteen Malmössä?
Salibandyn miesten maailmanmestaruus ratkaistaan viikonloppuna Malmössä. Nelinkertainen maailmanmestari Suomi kohtaa perjantai-illan puolivälierässä Norjan. Jos ja kun Suomi etenee lauantain välierään, vastaan asettuu todennäköisesti Sveitsi. Vaihtoehtoinen vastustaja on Heikki Luukkosen päävalmentama Latvia, jonka Suomi voitti avausottelussa niukasti 4–3. Toinen finalisti sunnuntaille ratkaistaan Tšekin ja Ruotsin välillä.
Ennakolta arvioiden Suomi onnistui saamaan hieman helpomman tien finaaliin, kun se voitti tiistaina Ruotsin 5–2 alkulohkossa. Viime vuosina Tšekki on noussut todella vakavasti otettavaksi lajin mahtimaiden Suomen ja Ruotsin haastajaksi miehissä. Sveitsi on hieman pudonnut näiden kolmen maan kelkasta. Sveitsikään ei ole helppo välierävastus pelissä, jossa Suomella on vain hävittävää. Se on kuitenkin luultavasti Tšekkiä helpompi.
Toisaalta Suomi joutuu pelaamaan kolme ottelua putkeen ja myöhäisempään välierään lauantaina. Tšekki ja Ruotsi saavat puolivälierän jälkeen lepopäivän ja pelaavat aikaisemmassa välierässä. Niillä on sunnuntaille enemmän palautusaikaa. Tällä on merkitystä kovatahtisessa ja kivikovassa turnauksessa.
Suomen Ruotsi-voitto oli 28 vuoteen ensimmäinen kerta, kun Ruotsin miesten maajoukkue hävisi maailmanmestaruuskisaottelun kotimaaperällään. Tulos oli sikälikin yllättävä, että viimeiset kolme vuotta Suomella on ollut vaikeaa Ruotsia vastaan. Kuluva kisaperiodi on ollut repaleinen Salibandyliiton talousvaikeuksien vuoksi. Maajoukkuetapahtumia on jouduttu karsimaan. Tämä on asettanut Suomen uuden valmennusryhmän Esa Jussilan johdolla vaikeaan asemaan, kun se on pyrkinyt uudistamaan miesten maajoukkueen pelaamista ja toimintaa.
Jussilan valmennusryhmään kuuluvat Seinäjoen Peliveljien päävalmentaja Jori Isomäki, Westend Indiansin päävalmentaja Antti Vartiainen sekä maalivahtivalmentaja Jarno Ihme. He ovat kansainvälisen tason huippusalibandyssä varsin kokemattomia rooleissaan.
Jussila on toiminut Sveitsin maajoukkueen apuvalmentaja, mutta ei koskaan maajoukkueen päävalmentajana. Jussila on Isomäen ohella entinen maajoukkueen luottopuolustaja. Ihme oli huippumaalivahti ennen valmentajauraansa. Vartiainen on ollut keskeisessä roolissa Indiansin nostamisessa miesten F-liigan kärkijoukkueisiin suhteellisen rajallisilla resursseilla.
”Pelillisesti Nykyn-Jäntin-Kuitusen linja oli prosenttipallo, jossa todennäköisyydet pyrittiin jopa hieman kyynisesti kääntämään itselle suotuisiksi.”
Jussila on nykyaikainen inklusiivinen, avoin ja kannustava johtaja. Maajoukkueen kapellimestarina hän ilmentää fiksua ja filmaattista persoonaansa. Palaute pelaajien suuntaan on ollut täsmällistä ja rakentavaa.
Jussilan ja hänen valmentajaryhmänsä johtamisotteessa on potentiaalia vapauttaa joukkueen ilmapiiriä ja ottaa kaikki vielä paremmin mukaan kuin edeltäjänsä Petteri Nykyn aikana. Nykyn ydinvalmennusryhmään kuuluivat pitkään Juha Jäntti ja Samu Kuitunen. Pelaajisto rakentui Nykyn toisella päävalmentajakaudella vuosina 2017–2021 Tampereen Classicin tähtipelaajien ympärille. He muodostivat Nykyn, Jäntin ja Kuitusen luottopelaajien ryhmän. Sen ulkopuolelta varsinkin nuorten pelaajien oli vaikea päästä luottorooliin. Jos pelaaja ei koe täydellistä luottamusta valmennuksen taholta, hänen on vaikea saada kaikkea itsestään irti.
Tämä näkyi alisuorittamisena maajoukkueessa esimerkiksi Aaro Astalan ja Joona Rantalan kohdalla. Jussilan joukkueessa he ovat kentällä aivan kuin eri ihmisiä. Luonnollisesti myös kehittyminen pelaajana on edesauttanut asiaa. Astala voitti lisäksi viime keväänä miesten Suomen mestaruuden suuressa pelillisessä roolissa.
Nykyn toisen päävalmentajakauden tuloksena oli yksi maailmanmestaruus vuonna 2018 Prahassa. Sen sijaan kotikisoissa vuonna 2021 Suomi hävisi finaalin Ruotsille lukemin 4–6. Vuotta myöhemmin Sveitsin kisoista tuli mahalasku, kun Suomi päätyi pronssille. Joukkue oli kirjaimellisesti rikkinäinen ja Nykyn tie oli toistaiseksi kuljettu loppuun. Nyt mieleen tulevat Jukka Jalosen ja Markku Kanervan loppuajat Leijonissa ja Huuhkajissa.
Pelillisesti Nykyn-Jäntin-Kuitusen linja oli prosenttipallo, jossa todennäköisyydet pyrittiin jopa hieman kyynisesti kääntämään itselle suotuisiksi. Tämä pelitapa kehitettiin jo Petri Kettusen päävalmentajakaudella vuoden 2012 katastrofaalisen finaalitappion Ruotsille jälkeen. Se toi maailmanmestaruuden vuonna 2016 Riiassa. Jäntti oli pelitavan keskeinen kehittäjä Kettusen valmennusryhmässä.
”Nykyn-Jäntin-Kuitusen Suomella ei ollut enää riittävästi rohkeutta pelaamisessaan”
Pelitapaa voidaan luonnehtia nykyaikaiseksi puolustusvoittoisaksi vastahyökkäyspeliksi. Pelaamisen kivijalka oli aktiivinen ja jopa aggressiivinen puolustaminen omalla kenttäpuoliskolla alueellisella miesvartioinnilla. Siihen yhdistettiin Eero Kososen tai Lassi Torisevan huippuluokan maalivahtipeli ja tilanneprässi hyökkäysten jälkeen mahdollisuuksien mukaan. Maalit pyrittiin tekemään ylivoimaisista vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista.
Pitkissä hyökkäyksissä järjestäytynyttä puolustusta vastaan tavoitteena oli rytmittää peliä ja puolustaa pallolla. Tällä tavalla erityisesti Ruotsi haluttiin pitää pois pallosta ja välttää vastahyökkäysten antaminen sille. Maalinestopelaaminen korostui myös hyökätessä. Peli muistutti usein käsipalloa.
Taustalla oli analyysi, että suurin osa maaleista MM-kisoissa tehdään vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista. Pelitapa toimi vuosina 2016 ja 2018, kun Ruotsi oli haavoittuvainen loukkaantumisten ja heikentyneen valmentamisen vuoksi. Suomi rankaisi Ruotsia sen virheistä.
Pelitavan heikkous oli, että rakenteistunut pitkä hyökkääminen ei kehittynyt. Tästä vuosien varrella jotkut lajipiireistä varoittivat useaan otteeseen. Näin myös allekirjoittanut julkisestikin. Kyse ei ollut vain siitä, että Suomi ei ollut pitkissä hyökkäyksissä vaarallinen vastustajalle. Tilanteessa piili vaara itselle: riski maalinestopelin suhteen.
Vuoden 2021 Helsingin kisoihin Ruotsin uusi valmennusjohto Thomas Brottman ja Niklas Nordén löysivätkin yksinkertaiset vastalääkkeet Suomen pelitavalle. Ruotsi onnistui riittävästi paineistamaan Suomen pelaajia laidassa keskialueella ja ¾-kentässä, kun Suomella oli viisikossa huono kenttätasapaino ja seisova tilanne. Seurauksena oli pallonriistoja ja vastahyökkäyksiä Ruotsille. Ne ratkaisivat Helsingin finaalin Ruotsille, vaikka Suomi voitti ensimmäisen erän 2–0.
Toisin sanoen Nykyn-Jäntin-Kuitusen Suomella ei ollut enää riittävästi rohkeutta pelaamisessaan. Rohkeutta ei myöskään ruokkinut johtamisote, jossa ydinryhmän ulkopuolelta oli vaikea murtautua vastuurooleihin. Suomalaisten pelaajien koko potentiaali ei ollut enää käytössä. Kaikkien pelaajien kohdalla ilmapiiri ei ollut riittävän vapautunut.
”Jussilan valmennusryhmä on tehnyt oikean pelianalyysin, että pitkän hyökkäämisen on oltava vaarallisempaa kuin Nykyn aikana.”
Jussilan valmennusryhmä on pyrkinyt muuttamaan tämän tilanteen johtamisotteellaan ja pelitavallaan. Jussilan Suomi pyrkii olemaan rohkeampi Suomi kuin Nykyn Suomi. Tämä näkyy myös pelitavassa. Jussilan valmennusryhmä on tehnyt oikean pelianalyysin, että pitkän hyökkäämisen on oltava vaarallisempaa kuin Nykyn aikana. Sen on tuotettava enemmän maalintekopaikkoja eikä tukehduttava niin usein laitaan kuin aiemmin. Toteutus oli jo varsin hyvällä tasolla tiistain Ruotsi-ottelussa, jonka kahdessa viimeisessä erässä Suomi onnistui käyttämään koko kenttäaluetta hyökkäämisessään hyvin.
Luonnollisesti myös maalinestopelaamisen on toimittava korkealla tasolla. Itse asiassa Jussila on painottanut, että tuottavampi pitkä hyökkääminen on myös turvallisempaa kuin omalla alueella pallon pitäminen. Sillä päästään lähemmäksi vastustajan maalia ja tilanneprässeihin.
Erikoistilanteiden merkitys ei ole kadonnut mihinkään. Jussila haluaa nähdä pallollista peliä myös alivoimalla, mikä luo ylivoimaan epävarmuutta. Omalla ylivoimalla Suomella on hurja laukaisu-uhka. Varsinkin Sami Johansson, Kainulainen ja Rantala aiheuttavat laukauksineen pelkoa jopa Ruotsin tähtipelaajissa sekä ylivoimalla että tasakentällisin.
”Joukkue rakennettiin siten, että Suomella on kolme hyökkäävää viisikkoa.”
Jussilan pelaajavalinnat kisoihin olivat johtamisotteen ja pelitavan mukaisia. Mukana on rohkeasti seitsemän MM-kisojen ensikertalaista. Joukkue rakennettiin siten, että Suomella on kolme hyökkäävää viisikkoa. Puolustajissa ei vanhan liiton puolustavia puolustajia ole. Sellaisista TPS:n Lauri Stenfors jätettiin yllättäen Itämeren itärannalle. Mukaan vasemmalle laidalle otettiin rohkeasti Nokian KrP:n 19-vuotias nouseva tähti Luukas Hyvärinen. Päävastuu annettiin Esport Oilersin ykkösketjulle Astala-Justus Kainulainen-Heikki Iiskola. Soihtu siirrettiin Tampereelta Espooseen. Edellinen ykkösmaalivahti Toriseva jäi varamieheksi kotiin. Uusi vastuunkantaja on TPS:n Oskari Fälden. Hänelle Oilersin Markus Laakso on luotettava varamies, vaikka hän on yksi ensikertalaisista.
Tämä tarkoittaa, että Suomella on paljon uusia pelaajia vastuurooleissa, vaikka kapteenina jatkaa Classicin kokenut Nico Salo. Pelaajisto, pelitapa, valmennus ja johtamisote on uudistettu. Resurssit ovat toistaiseksi pienentyneet. Voi siis hyvin olla, että vielä ei ole maailmanmestaruuden aika. Salibandyväeltä kaivataan kärsivällisyyttä siitäkin huolimatta, että Suomella voi olla vain yksi tavoite: maailmanmestaruus. Silmämääränä kannattaa kuitenkin pitää kotikisoja kahden vuoden päästä Tampereen uudella areenalla.
