Suomen oravat ovat siirtyneet kaupunkeihin – Syynä vanhojen metsien hakkuut
Suomessa elää noin miljoona oravaa. Viime vuosikymmeninä oravien määrä on vähentynyt, mutta ne ovat muuttaneet kaupunkeihin.
Tämän maalla asuva on ehkä huomannut, mutta kaupunkilainen ei: oravia on vähemmän kuin ennen. Suomalaiset oravat ovat nimittäin urbanisoituneet.
Aiemmin laji eleli vanhoissa metsissä, nykyään suuri osa oravakannasta asustaa ihmisen elinpiirissä, siis kaupunkien puistoissa ja ihmisten pihoissa. Samaan aikaan oravien määrä metsissä on vähentynyt, mutta sitä ihmisten on vaikeampi huomata.
Oravien siirtyminen taajama-asukeiksi on viime vuosikymmenien ilmiö ja sille on yksi selvä syy.
Orava lienee kansalaisille yksi tutuimmista suomalaisista nisäkkäistä. Jokainen tietää, miltä orava näyttää: Kesällä punaruskea, talvella harmaa. Melkein eläimen itsensä mittainen pörröinen häntä. Ilman häntää orava on 18–28-senttinen, hännästä mittaa tulee 15–25 senttiä lisää.
Orava painaa kahdesta neljäänsataan grammaan. Koiras on yleensä naarasta isompi.
Jokainen tietää myös sen, mitä orava mieluiten syö: käpyjä. Ja vielä tarkemmin, kuusenkävyistä irrottelemiaan siemeniä.
– Yhdessä kuusenkävyssä on satoja siemeniä, männynkävyssä taas vain kymmeniä, selittää eläintieteilijä Paavo Hellstedt.
Hellstedt on tutkinut oravia ja myös kirjoittanut Orava: Metsien tuttu tuntematon -tietokirjan yhdessä Juha Laaksosen kanssa.
Esimerkiksi Keski-Euroopassa oravat syövät esimerkiksi tammenterhoja ja pyökinsiemeniä, mutta Suomessa jalojen lehtipuiden merkitys oraville on vielä pieni.
Siksipä kuusi on oraville hyvin tärkeä. Ja tämä yhteys selittää myös oravakannan nyykähtämisen ja oravien siirtymisen kaupunkeihin.
– Orava viihtyy parhaiten vanhoissa kuusimetsissä. Niissä sille riittää ravintoa ja pesäpaikkoja.
Kun metsätalous on hävittänyt vanhoja metsiä, oravat ovat hakeutuneet ihmisen läheisyyteen.
– Puistoissa ja ihmisten pihoissa on vielä vanhoja puita. Ja lisäksi on esimerkiksi linnuille tarkoitettuja ruokintoja.
Hellstedt kertoo, että lumijälkilaskentojen perusteella Suomen metsissä oravien määrä oli vuonna 2021 pudonnut noin kymmenesosaan vuoden 1990 metsäoravien määrästä.
Nyt Suomessa voi elää ehkä noin miljoona oravaa. Määrä vaihtelee, hyvinä käpyvuosina niitä voi olla selvästi enemmän kuin laihoina vuosina.
– Mutta trendi on ollut vuosikymmenet selvästi laskeva, Hellstedt sanoo.
Orava on ollut Suomen alueella vuosisatoja tärkeä riistaeläin, lähinnä turkkinsa vuoksi. Mutta oravaa on myös syöty. 1920–30-luvulla oravakanta kutistui hyvin pieneksi juuri ankaran metsästyksen vuoksi. Se kuitenkin toipui nopeasti.
– Sotien jälkeen oravia metsästettiin enimmillään kaksi miljoonaa vuodessa, Hellstedt kertoo.
Kanta oli siis tuolloin niin vahva, että se kesti vuosittain kaksi kertaa koko nykyistä oravakantaa vastaavan verotuksen.
Sittemmin oravanmetsästys on vähentynyt valtavasti. Nykyään oravia tapetaan vuosittain joitain tuhansia.
Metsästyksen hiipumisesta huolimatta oravakanta on siis pienentynyt jatkuvasti. Hellstedt kertoo, että vanhojen metsien hakkaamisen lisäksi myös ilmaston lämpeneminen on voinut vaikuttaa asiaan ja vaikuttanee siihen myös tulevaisuudessa.
–Ilmastonmuutos tuntuu etenevän nopeasti. Se voi olla huono juttu kuuselle. Esimerkiksi myrskytuhot lisääntyvät, kun maa ei mene enää routaan. Oravalle se voi olla riskikohta ravintopuolella.
Hitaammin etenevä muutos voisi johtaa siihen, että jalot lehtipuut ehtisivät yleistyä ennen kuusien väistymistä, mikä taas auttaisi metsäoravia ravinnonhankinnassa.
Orava ei kuitenkaan häviä Suomesta, vaikka ravintotilanne metsässä heikkenisi entisestään. Ihmisen läheisyydessä elävät oravat selviävät todennäköisesti joka tapauksessa, sillä puistojen ja pihojen iäkkäitä puita tuskin hävitetään.
– Orava on siirtynyt koko ajan ihmistä lähemmäksi, kun elinympäristöjen määrä muualla on vähentynyt, Hellstedt tiivistää.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten orava oli varsin puhtaasti metsäeläin, eikä niitä juurikaan elänyt puistoissa ja pihoissa. Nyt kaupunkien oravat ovat sidoksissa ihmiseen. Ne hyötyvät esimerkiksi ruokinnasta.
Samanlaista siirtymää on tehnyt moni muukin eläinlaji. Keski- Euroopassa esimerkiksi mäyristä suuri osa asuu kulttuuriympäristössä.
Toistaiseksi Suomen oravat ovat samaa kantaa, vaikka elävätkin eri tavoin eri ympäristöissä.
Kaupunkioravat ovat esimerkiksi selvästi metsäserkkujaan luottavaisempia ihmisen suhteen, sen on huomannut varmasti jokainen niitä pihallaan tai puistossa tavannut.
– Kaupungissa on omat niksinsä, joiden avulla pysyy elossa. On esimerkiksi havaittu, että oravat osaavat vältellä suurimpia ajoväyliä.
