”Kuin hidastetussa leffassa” – Porin Sonisphere-festivaaleille iski vuonna 2010 ihmisuhrin vaatinut rajuilma, joka heitti telttoja ja tavaraa vaarallisesti ilmaan

Pilvirintama oli poikkeuksellisen korkea ja musta. Ja se eteni vauhdilla. Lähemmäs ja lähemmäs.

– Oikein sellainen seinä, joka lähestyy kauheaa vauhtia. Kerettiin toteamaan, että puhaltaa aika paljon, Anssi Riihiaho muistelee 15 vuoden takaisia tapahtumia Porissa järjestetyillä Sonisphere-rockfestivaaleilla.

Hän seisoskeli kavereineen Kirjurinluodon festivaalialueen rinteessä, päälavan kohdalla. Elokuisen sunnuntai-iltapäivän festariväki oli odottamassa Mötley Crüen keikan alkamista, kun Sylvi-rajuilma päätti neljän maissa varastaa show’n itselleen. Ja se oli sitten menoa se.

– Alkoi tuulla sillä tavalla, että oli vaikea pysyä pystyssä. Oli pakko mennä polvilleen, silloin 27-vuotias Riihiaho kertoo.

Sadekin piiskasi, joten hän kääriytyi sadeviittaan ja muistaa kaverinsakin ryömineen saman viitan alle turvaan. Rajun sateen takia silmiä oli vaikea pitää auki, mutta ympäristöä oli pakko seurata, sillä tuuli riepotteli festivaalialuetta.

– Tuuli hajotti kaikkia rakenteita, joissa oli vähänkin jotain kangasta. Myyntiteltat nousivat lentoon ja osa hajosi. Osa nousi kokonaisena ilmaan. Päälava kerta kaikkiaan näytti siltä, että se olisi räjähtänyt.

Raju tuuli kaatoi bajamajoja, repi aitoja irti ja heitteli irtaimistoa ilmaan. Riihiaho ei tosin muista pelänneensä.

– Selviytymismoodiin siinä meni, hän toteaa.

– Se oli sellainen tosi majesteettinen luonnonvoima, mikä siinä hetken aikaa oli päällä. Äärimmäisin luonnonilmiö, mitä olen koskaan ollut todistamassa.

Noin 40 ihmistä loukkaantui erilaisten esineiden ja festivaalirakenteiden lennellessä ympäriinsä. Kahdesta tehohoitoon joutuneesta toinen, keski-ikäinen mies, menehtyi saamiinsa vammoihin.

Sonisphere-kiertueen Porin-viikonlopun turvallisuuspäällikkönä työskennellyt Ville Ketonen oli tuuli-infernon alkaessa johtokeskusbussissa. Hänen apulaisturvallisuuspäällikkönsä oli juuri kiikuttamassa varoitusviestiä muistitikulla päälavan screeneillä esitettäväksi, kun Ketonen kutsui kollegansa takaisin.

Jos Ketonen ei johtokeskusbussista yhtäkkiä enää nähnyt screeniä, ei sitä näkisi kukaan muukaan. Niin nopeasti ja kovaa luonnonvoimat pauhasivat.

– Siitä, kun nähtiin, mitä pilviä taivaalla on, kesti alle kymmenen minuuttia siihen, että oli täysi mayhem (sekasorto) päällä, Ketonen muistelee.

Pahin vaihe kesti vain muutamia minuutteja.

– Ehkä 10–15 minuuttia oli epäselvää kaaosta. Se tuntui varmaan tunnilta. Sellainen Matrix-kokemus, kuin olisi ollut hidastetussa leffassa!

Raju sääilmiö, jonka Sonisphere kohtasi, on nimeltään syöksyvirtaus. Se on kuuro- tai ukkospilvestä laskeutuva erityisen voimakas ilmavirtaus, joka syöksee kylmää, sateen viilentämää ilmaa alas. Kun virtaus törmää maahan, se leviää törmäyskohdasta joka suuntaan. Alueella, joka jää syöksyvirtauksen alle, tuhoutuu pahimmillaan kaikki, kuten Porissa nähtiin.

– Ei ole toista vastaavaa tullut vastaan, Ketonen puhuu jo 1980-luvun lopulta alkaneen festariuran perspektiivillä.

Hän kuuli myöhemmin Onnettomuustutkintakeskukselta, ettei heidänkään tietojensa mukaan mitään vastaavaa ollut aiemmin osunut keskelle suomalaista yleisötapahtumaa.

Sonisphere oli eri Euroopan maissa vuosina 2009–2016 järjestetty raskaamman rockin festivaalikiertue. Suomessa se käväisi viidesti, kahdesti Porissa ja kolmesti Helsingissä.

Porin 2010 Sonisphere keräsi Kirjurinluodolle kahden päivän aikana yhteensä 70 000 vierailijaa, vaikka jo aiemmin viikolla tiedettiin, että Pori oli saamassa epävakaisen festivaalisään. Festariviikon keskiviikkona ukkosrajuilma oli jo riepotellut Kirjurinluotoa.

– Se antoi vielä kerran sysäyksen tutkia, että onko kaikki kondiksessa, jos tulee huono sää. Käsittelimme huonoa säätä niiden säätiedotteiden varassa, mitä meillä oli vielä tapahtuma-aamuna, Ketonen kertoo.

– Oli luvattu huonoa säätä, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi edellyttänyt erilaisia toimenpiteitä.

Telttojen ja aitojen kiinnityksiä ja painoja oli katsottu erityisen tarkkaan. Eri viranomaiset totesivat myöhemmin selvityksissään, etteivät järjestelyt olleet pettäneet.

Sonisphereä ei siis yllätetty housut kintuissa. Äärimmäisiäkin sääskenaarioita oli Ketosen mukaan käyty läpi – tarkemmin kuin vielä muutamaa vuotta aiemmin.

– Aika paljon kävin ja käyn edelleen erilaisissa alan seminaareissa. Tuohon aikaan olivat alkaneet vahvat keskustelut säästä.

Voimakas syöksyvirtaus ei silti ilman suomalaisia ennakkotapauksia yksinkertaisesti vielä kuulunut mahdollisiin sääskenaarioihin. Monia festivaalin ulkomaalaisvieraita yhtäkkinen rajuilma ei sen sijaan hetkauttanut.

– Bäkkärillä, jossa oli kansainvälisiä artisteja, osa bändeistä ja crew’sta (taustaryhmästä) hakeutui hyvin tottuneesti suojaan, koska he tulivat pyörremyrskyalueilta Jenkeistä.

Festivaalikansa kaivautui suojistaan, kun hyvin paikalliseksi jäänyt syöksyvirtaus oli tullut ja mennyt.

– Siinä sitten ihmeteltiin itse kukin ja tarkasteltiin ympäristöä, että jatkuuko festarit vai ei. Jonkin aikaa siinä olikin epäselvyyttä, Anssi Riihiaho muistelee.

Tarkat järjestelyt mahdollistivat Ketosen mukaan tehokkaan myräkän jälkihoidon. Loukkaantuneita saatiin ohjattua nopeasti hoitoon ja olennaisimpia vaurioita korjattua. Tilannearvio puolsi sitä, että rockmusiikin täyttämä ilta saattoi jatkua.

Riihiahon muistikuvien mukaan tunnelma palautui ”tyytyväiseksi”.

– Silloinhan ei vielä tiedetty, että siellä on kuollut ihminen.

Mötley Crüen esiintyminen peruuntui. Illan muut esitykset myöhästyivät. Iggy & The Stooges soitti vain lyhyen setin ja senkin puoliakustisena, kun taas Alice Cooper sekä Iron Maiden vetivät keikkansa Slayerin lainatavaroilla.

Iron Maidenin leiristä kehuttiin Sonispherea jopa metallilegendojen parhaaksi Euroopan-konsertiksi, kun taas Alice Cooper muisteli hurjia Porin-kokemuksiaan vielä 12 vuotta myöhemmin Suomen-vierailullaan.

Suomen kesä on sääilmiöiltään kuin korttipeli. Kun kesätapahtumia järjestetään, yksi paikkakunta saa käteensä värisuoran, toinen jätkähain. Edes ukkosten yhteydessä esiintyvä syöksyvirtaus ei ole Suomen kesissä harvinainen ilmiö.

Vaaditaan tosin huonoa tuuria, että hyvin paikallinen, poikkeavan raju ukkospuuska osuu keskelle ihmispaljoutta. Juuri syöksyvirtaus johti viime kesänä naisen kuolemaan, kun sellainen osui Pudasjärvellä järjestettyihin Suviseuroihin.

Lähtökohdat isojen musiikkifestarien järjestämiseen ovat Ketosen mukaan muuttuneet.

– Nythän turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat käsittelevät myrskysuunnitelmia siltä pohjalta, että olemme kokeneet tämän ja tämä on mahdollista Suomessa, hän sanoo.

Sääennustuksetkin ovat kehittyneet 15 vuodessa. Tarkempaa ennakkotietoa on tarjolla ja tieto kulkee paremmin.

Viranomaisilla oli Ketosen mukaan jo Porin 2010 Sonispheren aikoihin sellaista tietoa, joka olisi mahdollistanut nopeammat varoitukset festivaalialueella, mutta tieto ei kulkenut järjestäjille asti.

Nyt festivaalit voivat itsekin ostaa käyttöönsä kattavan sääpalvelun.

– Tokihan oma ja alan kiinnostus säätä kohtaan muuttui. Saamme täysin saman tilannekuvan sääilmiöistä kuin viranomaiset, Ketonen kertoo.

Sonispheren myräkällä oli yllättäviäkin paikallisia seurauksia. Eräs niistä selittää sen, miksi Kansainvälisiä Suurmarkkinoita on järjestetty Satakunnassa isomman Porin sijaan pienemmällä Raumalla.

Syy on yksinkertaisesti se, että Sonispheren jälkimainingeissa on Porissa järjestettäviin tapahtumiin vaadittu telttapainoja, jotka poikkeavat markkinoiden muista potentiaalisista kohdekaupungeista ja aiheuttavat siten päänvaivaa markkinayrittäjille.

Muualla vaaditaan esimerkiksi neljä kertaa neljän metrin telttaan 30 kilon painot, Porissa painovaatimus on yhden elokuisen sunnuntain takia 62 kiloa.