Vielä 150 vuotta sitten tässä hämäläisjärvessä asui lähes kaksimetriseksi kasvanut, esihistoriallista hirviötä muistuttanut eläin – ja siitä muistuttaa yksi kiistaton dokumentti

Joki mataa sulana järveä kohti. Vesi on mustaa, ei lainkaan kutsuvaa. Katson alavirtaan järvelle päin ja pohdin, mahtoiko entis­aikojen jätti joskus tupata kuonoaan sieltä tänne jokivesiin.

Jatkan matkaa, ja pian seison järven rannalla. Kuuntelen, mutta vesi makaa jää­kannen alla eikä pidä ääntä.

Ilman kaukana erottuvaa yksinäistä pilkkijää ei välttämättä edes muistaisi, että järven povessa elämä jatkuu jopa sydäntalvella. Pilkkijä nousee seisomaan ja poraa uuden reiän. Ihminen etsimässä tietä jään läpi, toivomuskaivoa toiseen maailmaan, myyttisten mittojen kalan luokse.