Miksi nyt on helmikuu eikä vebruaari? Suomen omaperäiset kuukaudennimet ovat harvinaisuus

Tammikuu vaihtui helmikuuksi. Ja pian tulee jo maaliskuu. Toisin on kovin monessa muussa Euroopan maassa.

Kuukaudet vaihtuvat toki samalla tavalla, mutta niiden nimien juuri on aivan toinen. Miksi Suomessa ei siirrytä vaikkapa jaanuarista vebruaariin ja edelleen märtsiin, kuten etelänaapurissamme Virossa?

Suuressa osassa Eurooppaa ja itse asiassa aika laajalti maailmallakin käytössä ovat suoraan latinasta polveutuvat kuukausien nimet.

Nämä taas ovat perua monesta Jännän äärellä -jutusta tutuilta muinaisilta roomalaisilta. Nimettyjä kuukausia oli tiettävästi aluksi vain kymmenen, mutta jo satoja vuosia ennen nykyisen ajanlaskun alkua kuukausipaletti täydennettiin kahteentoista.

Tammikuu, Ianuarius, sai nimensä Janukselta, alkujen ja loppujen jumalalta. Helmikuu, Februarius, taas luultavasti Februa-nimisestä juhlasta. Maalis-, touko- ja kesäkuu saivat nimensä jumalilta, huhtikuu (Aprilius) taas avautumista tarkoittavasta verbistä.

Loput kuukaudet saivat proosallisesti nimensä lukusanasta. Mutta koska ne oli nimetty kymmenkuisen systeemin aikana, järjestysnumerot heittävät. Heinäkuu oli siis alun perin Quintilis, viides kuukausi, mutta Julius Caesarin kuoleman jälkeen se nimettiin Iuliukseksi. Caesarin seuraaja taas sai oman kuukautensa jo eläessään, elokuusta tuli Augustus.

Loput kuukaudet jäivät vanhentuneilla järjestysnumeroilla merkityksi, alkaen syyskuusta, joka on September, seitsemäs kuukausi, ja päättyen joulukuuhun, Decemberiin eli kymmenenteen kuukauteen.

Tämä kuukausien nimipaketti ei ole Suomessa saanut jalansijaa. Nykyiset kuukausien nimet olivat ilmeisesti vakiintuneet jo varsin monta vuosisataa sitten.

Mikael Agricolan Rucouskirian kalenterissa vuodelta 1544 käytössä on jo kymmenen nykyisistä kuukauden nimistä. Vain joulu- ja elokuu poikkeavat nykyisestä nimeämisestä. Joulukuun nimi on talvikuu ja elokuun mätäkuu (toisen lähteen mukaan augustus). Näiden kuukausien nimet vakiintuivat nykyiselleen 1600-luvulla.

Suomen kuukausien nimistä juuri joulu- ja elokuu on ilmeisesti muodostettu ruotsin kielen vanhojen kuukausien nimien mallin mukaan. Samoin on luotu kesä-, heinä- ja syyskuun nimet.

Lopuille seitsemälle kuukaudelle ei löydy esikuvaa kulttuuripiirimme ulkopuolelta.

Tammikuun tammi merkitsi todennäköisesti keskipuuta eli akselia, tammikuu oli vuoden napa. Helmikuu taas on ehkä saanut nimensä puiden oksille sulamisen ja jäätymisen seurauksena syntyneistä jäähelmistä. Maalis taas todennäköisimmin viittaa puiden mahlaan.

Huhtikuu viittaa kaskeen eli huhtaan, tuohon aikaan kaskipuut kaadettiin kuivumaan myöhempää kaskeamista varten. Touko taas tarkoittaa kylvämistä. Lokakuu viittoilee lian suuntaan ja marraskuu taas kuolemaan.

Miksi Suomessa kuukaudet jäivät kiinni vuodenkiertoon, eivätkä muinaiseen Roomaan. Selvää vastausta ei ole. Suomen kieli ei ole sukua latinalle, kuten suurin osa eurooppalaisista kielistä. Tämä varmasti vaikuttaa asiaan.

Myöskään liettualla ei paljon ole sukulaiskieliä ja Liettuassa kuukauden nimet ovat omaperäisiä. Esimerkiksi Tshekissä, siis slaavilaisella kielialueella, asia on samoin.

Mutta tämäkään ei ole mikään sääntö. Kuten sanottu, Virossa latinalaisperäiset kuukaudennimet ovat juurtuneet, samoin liettuan sukukielessä latviassa, kuten myös monissa slaavilaisissa maissa.

Lähteet: Kotus, Kysy kirjastonhoitajalta, Omniglot, Turun Sanomat

Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.