Apu

Suomen keskiaikaiset kivilinnat 6/6: Olavinlinna

2


Suomen keskiaikaiset kivilinnat 6/6: Olavinlinna

Vuonna 1475 Ruotsin Kruunun mahtimies Eerik Akselinpoika Tott perusti linnan Savoon turvaamaan rajaa itäistä vihollista vastaan. Nyt se on oopperan tyylikäs tyyssija.
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Timo Pyykkö

Olavinlinnan lähistöllä sijaitsevan hotellin saunan lauteita miehittävät tiukasti kylpytakkeihin verhoutuneet japanilaisturistit, jotka huutavat mielihyvästä – tai kenties kauhusta – aina, kun kantasuomalainen löylyttelijä nakkaa kiukaalle vettä. Eletään kesää 2017 Savonlinnassa. Vuonna 1475 seudulla ei ollut ainuttakaan saunaa, hirsipirttiä saati kylää, kun kaukaa viisas Viipurin linnanherra Eerik Akselinpoika Tott näki tarpeelliseksi varustaa seudulle jykevän harmaakivilinnan. Runsaat 500 vuotta sitten useimmat Tottin mielikuvien ulkomaalaiset olivat idästä hyökkääviä vihollisia, joilla oli pahat mielessä. Nyt, runsaat 500 vuotta myöhemmin idäntulokas on tervetullut rahantuoja. Ja keskiaikaisen Olavinlinnan asema on muuttunut raja-alueen puolustuslinnakkeesta turisteja puoleensa vetäväksi historialliseksi matkailukohteeksi. Olavinlinnassa vierailee vuosittain reilusti yli 100 000 ihmistä Suomesta ja eri puolilta maailmaa. Vasta 1800-luvulla tuolloin jo nelisensataa vuotta seutuja hallinnut Olavinlinna ”löydettiin” uudenlaiseen tarkoitukseen, matkailukohteeksi. Samaan aikaan sen kylkeen syntyi ja vauhdilla kehittyi kylpyläkaupunki. Ja kun elettiin Venäjän tsaarin alaisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa, Pietarin varakas ylimystö tahtoi reissailla Itä-Savoon asti. Nyt Olavinlinnassa kansainvälisen oopperan ohessa on paljon muutakin aktiviteettia – eksoottisimpana ehkä nyrkkeilyn jo perinteinen suurtapahtuma Boxing Night elokuussa.

Keskimmmäinen torni on nimeltään Kirkkotorni. Etummaisessa Kellotornissa on lipputanko, kolmas on Kijlin torni. Kustaa II Aadolf vieraili linnassa vuonna 1622, Venäjän tsaari Aleksanteri I vuonna 1803. Suomen presidentit Urho Kekkosesta lähtien ovat nauttineet linnassa oopperasta.

Seisahdu hetkeksi Tallisaarelle ennen kuin astut vuolaan virran yli johtavalle sillalle. Kun katselet Olavinlinnaa ympäröivää mustaa vettä, tajuat, kuinka helppoa oli estää hyökkäys linnaan. Puusilta vain irrotettiin kiinnityksistään ja päästettiin ajelehtimaan. Vuonna 1857 Olavinlinnaa ei uhannut vihollinen, vaan myrskypaholainen repi lautasillan riekaleiksi. Siitä lähtien linnaan ei päässyt ystävällinenkään tulija muuten kuin veneellä, yli sadan vuoden ajan. Uusi, ponttoonien varassa kelluva silta valmistui vasta vuonna 1974, ja sitä pitkin nytkin astelet linnaan. Samalla saatat huomata linnan kolme tornia. Keskimmäisenä on Kirkkotorni – alun perin Pyhän Olavin torni, josta pystytystyöt alkoivat vuonna 1475. Alkuperäisen päälinnan rakentaminen kesti vain kymmenisen vuotta, mutta nykyiseen muotoonsa linna valmistui noin 300 vuodessa.  Kellotornin – alun perin nimetty Pyhälle Neitsyelle – tunnistat lipputangosta, ja Tallisaaren vinkkelistä äärimmäisenä näet Kijlin tornin. Se on saanut nimensä 1604 linnan päälliköksi nimitetyn Nils Kijlin mukaan. Kaikki kolme tornia ovat linnan pohjoispuolella.

Tee tuttavuutta linnankäytävien epätasaisen kivetyksen kanssa, ja siihen totuttuasi nouse varovasti adjutantin keltaiseen taloon, joka on ainoa jäljellä oleva venäläiskauden rakennuksista. Sen kautta on kulkuyhteys päälinnan sisätiloihin. Ruotsin kruunu oli varustanut Viipurin linnan itäisimmäksi tukikohdakseen jo 1293, kauan ennen Olavinlinnan perustamista.  Vuonna 1323 Ruotsi ja Novgorod tekivät sovinnon Pähkinäsaaren rauhassa. Rajaa ei merkitty luontoon, ja alueiden omistus aiheutti jatkuvasti selkkauksia. Kumpikin valtakunta halusi suojata valtauksensa –sekä ennen kaikkea varmistaa verotusoikeutensa ja tulonsa. Ruotsille itäinen maakunta eli nykyinen Suomi oli erinomaisesti tuottava verotusalue. Katolinen kirkko oli Ruotsin kruunun kanssa vahtimassa oikeuksiaan. Katolisten kiistakumppani oli idän valtias, ortodoksinen kirkko. Molemmat hamusivat kansaa yhteyteensä, ja kirkkojen reviirit kohtasivat Olavinlinnan seutuvilla.   Koska Olavinlinnan paikka oli valittu strategisesti kalliosaarelta, se oli hyvässä suojassa. Uusi varustus kiinnosti myös ryöväreitä. Jopa vahva Tott valitteli Tukholmaan, että jokainen Olavinlinnan tavara-alus on varustettava kalliiksi käyvin sotilasvartioin.

Kahdeksan muureilla suojatun ampumapaikan tykeillä ammuttiin linnan lounaispuolen vesialueelle. Olavinlinnaa puolestaan tulitti vuonna 1714 Venäjän tsaarin Pietari I Suuren armeija 5 000 kuulan voimin. Linna joutui antautumaan.

Yksi Olavinlinnan keskiajalle sijoittuvista tarinoista kertoo, kuinka venäläistä rakastajaa suosinut linnanneito päästi – kenties vahingossa – linnaan vihollisia. Syylliseksi todettu neito haudattiin elävältä muuriin, ja sille paikalle kasvoi viattoman uhrin sydänverta punaisenaan valuttanut pihlaja. Myös linnan privetit eli käymälät ovat kuuluisia. Ne olivat jo keskiajalla aitoja vesiklosetteja. Ratkaisu oli helppohoitoinen ja paransi hygieniaa, koska reiällä istuneiden eritteet tipahtivat vapaina 20 metriä alas ja lompsahtivat sen jälkeen suoraan järveen. Linnan länsipuolella on Pihlajavesi, itäpuolella Haapavesi. Molemmat suurta sinistä Saimaata. Olavinlinnan kuuluisin vanki oli aatelismies Joachim Mitzloff. 1630-luvulla hän paljastui saksalaiseksi vakoojaksi, kun oli Ruotsin lipun alla esiintyessään yllyttänyt ruotsalaisia upseereja kapinaan. Mitzloff vangittiin, mutta sukujuuriensa vuoksi asutettiin vangille ylellisiin oloihin. Silti vapauden kaiho voitti. Ensin aatelisherra yritti ulos purkamalla takan savupiippua, mutta jäi kiinni.  Lopulta Mitzloff onnistui. Hän lahjoi yhden linnan luutnanteista avukseen. Miehet kiipesivät torniin, josta laskeutuivat köydellä alas. Kalliorannalla odotti vene ja mantereella hevoset. Karkulaiset saivat yöllä kahdeksan tunnin etumatkan eikä heitä siksi lähdetty ajamaan takaa. Mitzloff palasi Keski-Eurooppaan, mutta hävisi kuin tuhka tuuleen ja jätti vaimonsakin lapsivuoteeseen.

Jos Savonlinnan kauppatorilla nyt maistellaan mustikkalörtsyjä, sama marja oli linnanväen ravintoa jo keskiajalla. Mutta litteää lihapiirakkaa ei vielä oltu keksitty. Ruokavalio koostui kalasta, jota nautittiin peräti 229 päivänä katolisten paastosääntöjen mukaisesti. Liharuokiin kuului muiden muassa joutsenpaisti. Juurekset ja sipuli kasvatettiin itse, myös ruisleipää oli omasta takaa.  Mausteet tuotiin maailmalta, kaupallisestikin vilkkaan Viipurin kautta. Näin linna sai pippurit, sahramit, muskotit ja kuminat.  Herrojen pöydässä herkuteltiin keltaisella voilla,  väentuvassa tarjolla oli vihreää voita. Vähempiarvoisille sopi syöttää homeistakin rasvaa. Olut oli tärkein juoma. Sotilaan päiväannos oli viisi litraa. Aineen vahvuus oli samaa tasoa kuin nykyisellä kotikaljalla. Herrain oluessa ötyä oli toki enemmän. Linnassa asui 1500-luvun tilikirjojen mukaan vakituisesti 150–200 henkeä. Miettikää tiloja, viihtyisyyttä ja asuttavuutta, kun linnassa vaellatte. Linnanväkeen kuului virkamiehistön ja sotilaiden lisäksi monia ammattilaisia, kuten tynnyrin- ja tiilintekijät, teurastajat, suutarit ja myllärit.  1500-luvun Olavinlinnaa lämmitettiin avotakoin, ja lämpöä johdettiin hormien kautta. Kappeliin saatiin erityislämmitystä kuumilla hiiliämpäreillä.

Kappelin vieressä oli katolisena aikana 1520-luvulle asti Hagioskoopiksi kutsuttu kammio. Sinne sijoitettiin jumalanpalveluksen ajaksi rikolliset, tautiset sekä vastasynnyttäneet, joita ei vielä ollut kirkotettu puhdistavissa rituaaleissa. He näkivät luukun kautta alttarille.

Linnan kappeli oli seutukunnan ensimmäinen kirkko.  Alun perin roomalaiskatolisessa kappelissa on nähtävillä kaksitoista vihkiristiä. Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla ne peitettiin ja 1900-luvun restauroinneissa kaivettiin taas laastin alta esiin. Pääalttari on alkuperäinen, katoliselta keskiajalta. 1520-luvulle asti kappelin etusivun muurissa oli pieni kammio, josta oli näköyhteys kappelin alttareille. Kammioon ohjattiin rikolliset, kulkutauteja sairastavat sekä vastikään synnyttäneet naiset, kunnes heidät oli kirkotettu eli puhdistettu rituaalisesti. Uskonpuhdistuksen jälkeen tilan käyttötarkoitus muutettiin. Siitä tuli puuliiteri. Yksi vahvimmista Ruotsin keskiaikaisista kuninkaista, Kustaa Vaasa vieraili haltuunsa ottamissaan Suomen alueen linnoissa. Olavinlinnaan asti hän ei kuitenkaan koskaan edennyt, mutta varusti, vahvisti ja remontoi myös sitä. Kustaa Vaasan kuninkaallinen kassa oli, varsinkin hallitusajan alkuvuosina, jatkuvassa kriisissä. Alamaisille piti linnan mahtavuudella osoittaa, että verot kruunulle kannattaa maksaa säntillisesti.  Kustaa Vaasan kolmella keskenään kilvoitelleella kuningaspojalla ei Olavinlinnan historiassa ole roolia.

Ruotsalainen Olavinlinna antautui ensimmäisen kerran piirittäjälle vasta vuonna 1714. Silloinkin asialla oli kaikissa toimissaan täysin periksiantamaton  Venäjän tsaari Pietari I Suuri. Kaksi senttiä yli kaksimetrisellä hallitsijalla oli millä mällätä. Piiritys kesti kuusi viikkoa, jonka aikana linnaan ammuttiin 5 000 tykinkuulaa. Ruoan loputtua ainoa mahdollisuus oli antautuminen. Olavinlinnan omistajaksi vaihtui vielä vuonna 1721 Ruotsi, mutta vuoden 1743 Turun rauhassa se jäi lopullisesti Venäjälle. Ruotsin sotahaluinen peruukkipää Kustaa III yritti vuonna 1788 valloittaa Olavinlinnan takaisin. Selitys hankkeen epäonnistumiselle oli, että valtauksessa olennaiset rynnäkkötikapuut unohtuivat Tukholmaan.  1800-luvulla Olavinlinna sijaitsi Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aluksi linnaan teljettiin tutkintavankeja – varsinaisia sellejä ei karuun vankilaan rakennettu.  Lusijoiden olot lienivät kauheat. Kun venäläinen sotaväki oli 1800-luvun puolessa välissä poistunut linnasta, se jäi rappiolle. Mutta käyttämättä se ei jäänyt.  Suomalainen oopperalaulaja Aino Ackté kävi 1907 Olavinlinnassa järjestetyssä juhlatilaisuudessa ja oivalsi heti, mitkä mahdollisuudet romanttinen linna tarjoaisi oopperajuhlille. Ensimmäiset Oopperajuhlat pidettiin 1912 – viitenä kesänä linnassa esitettiin viisi suomalaista oopperaa. 1930-luvulla oopperatraditio katkesi yli kolmeksi vuosikymmeneksi. Itsenäisyden alkuaikana linnan ympärille tehtiin kiinnostavia suunnitelmia. Yksi niistä oli rakentaa rautatie linnasaaren kautta, jolloin linna olisi palvellut asemarakennuksena. 1920-luvulla huoneisiin sisustettiin koristeellisia puupaneeleja. Niillä Olavinlinnalle kuviteltiin ritarimenneisyys, jota sillä ei koskaan ollut.

Kuningas Kustaa Vaasan määräyksestä päälinnan tykkitorneja korotettiin 1500-luvun puolivälissä uudella  kerroksella.  Vuonna 1857 ankara myrsky tuhosi linnaan johtaneen puusillan. Linnaan piti sen jälkeen kulkea venellä, kunnes vasta vuonna 1974 nykyinen ponttoonisilta valmistui.

Vuonna 1967 Ooppera alkoi kaikua taas Olavinlinnassa. Tänä päivänä saatat kohdata Oopperajuhlien aikana linnan käytävillä jo 17. kesäänsä linnassa vaikuttavan Aarno Cronvallin. Musiikkitietäjä, oopperan henki kehuu linnan rakennusvaiheen tärkeimpiin kuuluneen ammattimiehen. – Nostan hattua Eerik Akselinpoika Tottin 1400-luvun lopulla eläneelle, tuntemattomaksi jääneelle akustikolle. Niin hyvin hän on osannut ratkaista linnan äänentoiston jo keskiajalla, Cronvall hymyilee. Hän nostaa esiin myös toisen mahtavan herran. – Oopperalaulaja Martti Talvela tuli vuonna 1972 taiteellisen toimikunnan puheenjohtajaksi, ja sehän sähähti. Hän oli jo luonut uraa maailmalla ja toi kansainväliset tuulahdukset Olavinlinnaan, Cronvall sanoo. Talvelan legendaarisimpia tekoja oli tuoda Savonlinnaan vuonna 1977 Mozartin Taikahuilu-ooppera.  Sen lisäksi Cronvall nostaa maineteoiksi Talvelan tavaramerkin, nimiroolin oopperassa Boris Godunov sekä Olavinlinnan 500-vuotisjuhlissa 1975 kantaesitetyn Aulis Sallisen Ratsumiehen. Se oli kotimaisen oopperan tulemisen elintärkeä alku, tietysti Olavinlinnassa.   – Kun näin pienessä, idyllisessä kaupungissa on näin mahtava, keskiaikainen linna, se on loistavaa, Cronvall puhkuu. Ellet usko, katsasta itse Savon muodokas! 

Olavinlinna

  • 1475 perusti Viipurin linnan päällikkö Eerik Akselinpoika Tott.
  • 1534 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa tehosti veronkantoa, linnasta hallintokeskus.
  • 1639 Pietari Brahe antoi Savonlinnalle kaupunkioikeudet.
  • 1743 Turun rauhassa Venäjälle. Suomen sodan jälkeen Suomen suuriruhtinaskuntaan. 
  • 1847 venäläinen varuskunta poistui. 1855– 61 tutkintavankila. 
  • 1800-luvun lopulla remontointia. 1961–75 isot restaurointityöt.
  • 1967 lähtien Oopperajuhlien näyttämönä.

Julkaistu: 20.7.2017