Sotilaallisesta varustelusta vapautetussa Ahvenanmaan maakunnassa vahvin puolustus löytynee miesten jalkapalloilun hallitsevalta Suomen mestarilta, Maarianhaminan IFK:lta. Nykyään IFK lentää hujauksessa manner-Suomeen, ja taistelut ”vihollista” vastaan käydään määrätyllä kellonlyömällä, siloisilla nurmikentillä.  Toisin oli kuutisensataa vuotta sitten. Keskiajalla uhka vaani vesillä, eikä taistelujen alkamisaikaa kerrottu ennakolta. Mitään sääntöjä ei myöskään noudatettu; ainoa tavoite oli tuhota vihollinen ja ryöstää hänen omaisuutensa. Siksi kuninkaan sotajoukkojen valloittamat maat ja mannut piti turvata vahvasti.  Ruotsi oli jo 1200-luvulla varustanut valtakunnan itäisen osan, Suomen, rakentamalla kivilinnat Turkuun, Hämeeseen ja Viipuriin. Kuninkaan ja hänen suosikkiensa merimatkan uusille itäisille läänityksille piti olla turvallinen. Tästä syystä saaristoon ruvettiin rakentamaan tukikohtaa, linnaa. Strategisesti parhaaksi paikaksi valikoitui pieni saari paikalla, jossa jo 1370-luvulla oli vahva puutalo, kastelli. Kastelholman nimen arvellaan vääntyneen siitä, mutta varmuutta asiasta ei ole. Aatelismies Bo Jonsson Gripin jäämistöstä on löytynyt merkintä Kastelholman linnasta vuodelta 1388, ja se on lajinsa ensimmäinen. Asiakirjojen mukaan kruunu ei jäänyt odottelemaan, vaan reagoi ripeästi, sillä jo vuonna 1400 se teki Ahvenanmaasta oman linnaläänin. Sen keskukseksi merkittiin itseoikeutetusti uusi varustus, Kastelholman linna. Sitä ennen Ahvenanmaan saaristossa oli ollut asutusta jo yli 7 000 vuotta. Vuonna 1400 kaikille saarelaisille, Ruotsin kuninkaan alamaisille sekä mahdollisille vastustajlle viestitettiin yksinkertaisella tavalla, kenen valta ja vesireitti on: linnanhaltijan.

Pienellä linnanpihalla erottuu Kuuritorni. Sen alakerros oli 1500-luvulle asti vankityrmä. Ampumakäytävä on 15 metrissä, muurin suojissa.

Kastelholman linna kutsuu sinut Ahvenanmaan-reissullasi ainutlaatuiseen historialliseen elämykseen. Portit ovat kesällä avoinna aamukymmenestä kello viiteen. Heinäkuussa saat nauttia kuulaasta tunnelmasta iltakuuteen. Lähesty Kastelholman linnaa hivuttautumalla. Ohjaa ensin autosi tai polkupyöräsi – jos tulet vuorobussilla, jalkasi – linnan vastapäiselle kukkulalle. Ihaile kaikessa rauhassa monivivahteista ja sadunhohtoista, salaperäistäkin linnaa. Katsasta merenlahti ja havaitse punainen puuaita vihreällä nurmella. Sinne asti vesi ulottui keskiajalla. Astu linnaan, kopistele 1400-luvulla valmistuneella pihakivetyksellä ja nouse sitten muutamat rappuset esilinnaan, suurelle linnanpihalle. Mieti kaikessa rauhassa, mitä kaikkea jalkojesi alla olevalla paikalla on tapahtunut. Avuksesi on pihaan pystytetty selkeä opastetaulu, jonka lyhyistä teksteistä hahmotat Kastelholman linnan historialliset vaiheet. Kuvittele itsesi linnan asukkaaksi vuonna 1507, kun tanskalainen merirosvo Søren Norby ryöstää ja tuhoaa linnan. Tarinan mukaan juuttikapteeni oli ennen onnistunutta valtausretkeään käynyt henkilökohtaisesti vakoilemassa linnaa jopa muurien sisäpuolelta. Uhkarohkeus palkittiin, sillä hän tiesi etukäteen linnan miesvoiman, aseet sekä ennen kaikkea rikkauksien kätköpaikat.

Arkeologisissa kaivauksissa linnasta on löydetty 9 000 kiloa eläinten luita. Linnassa syötiin riistan-, hylkeen-, sian-, naudan- ja linnunlihaa. Biojätettä ei keskiajalla kerätty, vaan tähteet heitettiin pöydästä olan yli. Luut on numeroitu löytöpaikkansa mukaan, osaa niistä voi ihmetellä lasivitriinissä.

Katsellessasi linnan keskellä kohoavaa Kuuritornia voit miettiä sinne vuonna 1530 hetkeksi asettunutta Kustaa Vaasaa. Vuonna 1523 Ruotsin kuninkaaksi noussut Kustaa Vaasa laajensi valtaansa voimallisesti niin, että hänet noteerataan yhä yhdeksi länsinaapurimme merkittävimmistä hallitsijoista. Kustaa Vaasa kulki tarkastusmatkalla jokaisessa kivilinnassaan valtakunnan itäisessä osassa – siis Suomessa. Ahvenanmaasta hän oli heti hallintokautensa alussa erittäin kiinnostunut. Hän läänitti alueen valtaneuvos Ivar Flemingille, jonka toivoi ottavan saariston vahvaan hallintaansa. Vuonna 1530 Kustaa Vaasa ehti vihdoin syynäämään myös Kastelholman. Kruunupään ensimmäinen huomio linnanpihalla ei kuitenkaan ollut näköhavainto. – Täällä haisee, kuninkaan kerrotaan tokaisseen. Varmasti hänen majesteettinen nenänsä oli oikeassa, sillä linnanmuurien sisällä oli vain yksi käymälä. Vähempiosaiset eli palvelusväki ja muut kävivät tarpeillaan rantakallioilla. Lisähajua saattoivat tuottaa ruoantähteet. Linnassa syötiin paljon riistaa: hylkeitä, kanoja ja sikoja. Kalutut eläinten luut heitettiin pöydästä olan yli. Siivoamista ei pidetty arvossa keskiajalla. Nykypäivän arkeologit tosin ovat kiitelleet tapoja varsinkin Kastelholman linnassa, jonka alueelta on löytynyt peräti 9 000 kiloa linnassa syötyjen eläinten luita. Jokainen niistä on kirjattu ja numeroitu löytöpaikkansa mukaan. Osa luista on nähtävillä linnan museosalin vitriinissä.

Vuonna 1530 kuningas Kustaa Vaasa ei jäänyt murehtimaan hajuja, vaan pisti tuulemaan. Vuonna 1537 lääninherra Fleming sai lopputilin, kun Kustaa Vaasa otti Kastelholman omaan hallintaansa kuninkaalliseksi metsästyslinnaksi. Vaasan nimeämät voudit remontoivat linnan rakenteita vuodesta 1543 lähtien, ja vuoden 1556 keväällä se oli niin hyvässä kunnossa, että kuningas asusteli perheensä kanssa Kastelholmassa muutaman kuukauden. Samana vuonna Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi ja samalla Ahvenanmaan herttuaksi. Turun linnaa hallinnut ja siellä asunut herttua innostui Ahvenanmaasta niin paljon, että vieraili Kastelholmassa peräti kolme kertaa, vuosina 1557, 1559 ja 1561.  Isäkuninkaan kuoltua kolmen kuninkaallisen veljeksen kesken alkoivat nahinat ja valtataistelu.

Pienellä linnanpihalla erottuu Kuuritorni. Sen alakerros oli 1500-luvulle asti vankityrmä. Ampumakäytävä on 15 metrissä, muurin suojissa.

Astu rohkeasti auringosta Kuuritornin pimeyteen. Nouse kolkon kiviseen huoneeseen, ja jos olet yksin, linnan kummitus saattaa naputtaa sinua olkapäähän. Ja kun käännät päätäsi, ketään ei ole missään. Tämän kammion asukkaaksi Kustaa Vaasan vanhin poika kuningas Eerik XIV heitettiin vastoin tahtoaan 11. elokuuta 1571. Hänet syrjäytti ja vangitsi oma veli, kuningas Juhana III. Valtataistelu oli raju. Kastelholmassa Eerik tosin sai pitää kirjansa ja elää perheensä, vaimonsa Kaarina Maununtyttären ja lasten kanssa. Hän oli tarkasti vahdittu vanki, joka Juhanan mielestä oli vaarallinen valtakunnan turvallisuudelle – eli hänen vallalleen. Eerikiä vietiin linnasta linnaan, kunnes hän päätti kuninkaallisen vaelluksensa maan päällä 26. helmikuuta 1577 vankeudessa Upplannissa syötyään myrkytettyä hernerokkaa. Kuuritornissa on näytteillä vuonna 1560 Kölnissä painettu kirja, johon Eerik kirjasi päivittäisiä askareitaan, kuten balneum eli kylpy, sanitas eli terveys ja iter eli matka. Se tarkoitti lähtöä Ahvenanmaan saaristosta Svea-mamman syliin.  Linnan viimeinen taistelu käytiin vuonna 1590. Silloinkin nahinan toisena osapuolena oli Kustaa Vaasan poika Kaarle Herttua, myöhempi kuningas Kaarle IX. Jotta Vaasan suvun rähinätarina olisi täydellinen, vastapuolella oli Kaarlen veljen, Juhanan poika Sigismund, kuningas hänkin. Sigismundin joukot valtasivat linnan ensin. Keväällä ja alkukesästä Kaarle yritti saada linnan haltuunsa, mutta onnistui vasta 31. heinäkuuta 1599 amiraali Joakim Scheelen johtamin joukoin. Tärkeänä apuna heillä oli mahtiaseistus, peräti neljä ennenäkemättömän tehokasta tykkiä. Niiden jylyn kuultuaan Kastelholma antautui lopulta ilman taistelua, ja sitä puolustaneiden joukkojen upseerit laivattiin Turkuun, jossa heidät mestattiin. Viimeinen Ruotsin kuningas keskiajan mahtilinnaa katsastamassa oli Kustaa II Aadolf, joka kävi Kastelholmassa vuonna 1616, ja uudelleen vuonna 1622. Vuosina 1619 ja 1620 tulipalo tuhosi linnan, jonka käskynhaltija Stellan Otto Mörner rakensi uudelleen.

Linnaa rakennettiin 1300-luvun lopulta 1600-luvun alkuun. Viimeistään 1500-luvulla linnaan tuli sen ajan tuli- ja tuhovoimaisin ase, tykki.   Linnan jokaista kerrosta lämmitti keskiajalla avotakka, mutta talvella sisätiloissa oli kolkon koleaa, enimmillään noin kymmenen plusastetta. Sitäkin pahempiiin oloihin joutui vuonna 1665 noitana poltettu Karin Persdotter. Pappi sai linnan Kuuritornin vankityrmässä kuulustellen ja kiduttaen naiselta tunnustuksen, ja saman tien ”Tulen morsiamena” myöhemmin tunnettu Karin tuikattiin tuleen roviolla. Vuosina 1666–76 saman kohtalon Ahvenanmaalla koki seitsemän naista.  Kastelholman linnassa on esillä ahvenanmaalaisen taiteilijan Juha Pykäläisen teoksia, joista yhdessä on kuvattuna noidaksi epäilty nainen pahasuisen partapapin armottomalta näyttävässä käsittelyssä.

Kastelholman Linna palveli useaan otteeseen myös vankilana.  Toisaalta, kun linnan sijainti oli Turkuun ja idemmäksi matkaaville hoviylimyksille suotuisa, siellä pysähdyttiin toviksi lepäämään. Tuolloin matkustaminen oli tuulten, jäiden ja luonnonoikkujen vuoksi erilaista kuin nyt, jolloin Ruotsin-laiva puskee kelissä kuin kelissä läpi tuulen ja tuiskun. Maan kohoamisen vuoksi Kastelholma on jäänyt kauas isojen rautapaattien reitiltä, oman lahdenperukkansa rauhaan. Keskiajalla linnan haltija hallitsi koko Ahvenanmaata. Alueita himoinneen piti siis vallata linna. Puolustus junttautti suurimmillaan 30 000 teräväkärkistä paalua veteen linnan ympärille. Maihinnousu niiden läpi oli vähintäänkin hengenvaarallista. Maata pitkin lähestyvien vihollisten varalle pelloille heiteltiin nelipiikkisiä korpinjalkoja. Kaikissa asennoissa niistä törrötti metallipiikki, joka kangastöppösen lävistettyään sattui taatusti. Miinojen edeltäjän tehoa lisättiin hieromalla piikkeihin hevosenlantaa, joka aiheutti verenmyrkytyksen ei-toivotulle linnaan pyrkijälle. Keskiajalla se johti hitaaseen, kivuliaaseen kuolemaan.

Vuonna 1745 raivonnut tulipalo tuhosi linnaa, minkä jälkeen rakennus alkoi rapautua puolustuksellisen ja hallinnollisen merkityksensä menettäneenä. 1890-luvulla linnaa alettiin restauroida. Työ päättyi 2001, ja nyt linna on viehättävä, yli 600-vuotiset vaiheensa taiten näyttävä matkailukohde. 

Kun Ahvenanmaan asema linnalääninä lakkautettiin vuonna 1634, linnan jäljellä olevan hallintovallan sai Turun maaherra. Vuonna 1671 Ruotsin kuningas Kaarle XI seurasi Kustaa Vaasan jalanjäljissä ja metsästeli linnan mailla seuranaan äitinsä, leskikuningatar Hedvig Eleonoora. Vuonna 1745 linna tuhoutui tulipalossa, ja seuraavana vuonna linnan pohjoissiipeen varustettiin viljamakasiini, joka toimi peräti 1930-luvulle asti. Rapistunut linna noteerattiin jo 1890-luvulla, jolloin aloitettiin hidas, mutta huolellinen restaurointi. Se saatiin valmiiksi vuonna 2001; samaan aikaan, kun Suomi siirtyi euroon. Kastelholmassa haluttiin – ja onnistuttiin – säilyttämään linnan rauniomainen luonne ja havainnollistamaan linnan keskiaikaiset rakennusvaiheet ja -tyylit. Perinteisen mallin mukaan käsin valetut tiilet ja kalkkilaasti kruunaavat kuulaan linnan komeuden. Kastelholmassa voit elää keskiajalla, ja samaan aikaan miettiä nykypäivää ja vertailla sitä menneeseen. Näyttelysalissa on keskiaikaisia asusteita ja kypäriä, joihin voit pukeutua parantaaksesi aikakoneen tehoa. 

 Kuvat Timo Pyykkö