Rauhaisan Raaseporinjoen voit ylittää tukevaa puusiltaa pitkin. Kävele sen jälkeen parin mutkan verran hiekkatietä läpi lehtimetsikön, ja eteesi aukeaa huimaava näkymä. Vihreän nurmikentän takana jykevällä kalliolla seisoo harmaakivilinna. Se kohoaa isompana kuin uskalsit arvailla, ja jollakin merkillisellä tavalla sympaattisena. Mietit ehkä, että se on kuin mahtava laiva, joka on ajaa kolauttanut karille. Ja seuraavaksi saatat tuumia, että mitä ihmettä noin valtava rakennus tekee tässä satumaisessa uusmaalaisessa maisemassa. 

Karjaan ja Tammisaaren välillä sijaitsevaa Raaseporin linnaa alettiin rakentaa 1300-luvun jälkipuoliskolla. Tieltä numero 25 on viitoitus linnalle: tiet 1102 ja 1050 vievät perille, gps:ään kannattaa kirjoittaa osoite Raaseporin Linnantie. Pysäköintipaikka on ennen linnaa Raaseporinjoen rannalla.

Raaseporin linnan kukoistusaika on lyhyt, mutta 600-vuotinen historia tapahtumarikas. Itämeren kaupan valtaamiseksi perustettu tukikohta ei koskaan ollut varsinainen sotilaallinen varustus, vaikka sitä jokusen kerran vihollisjoukoin uhattiin ja piiritettiinkin. Linna oli ennen kaikkea Ruotsin kuninkaan mahdin ja vallan symboli, myös pelote. Kruunulle ei kannata alkaa uhitella. Hallinnollista merkitystä linnalla oli Ruotsin itäisen maakunnan eli Suomen vaiheissa, kunnes vuosina 1523–60 hallinnut kuningas Kustaa Vaasa tuli, näki ja kertoi, kuinka asiat todella ovat. Hän oli hamunnut haltuunsa ensin kruunun maat sekä linnat, sitten Ruotsin roomalaiskatolisen kirkon omaisuuden ja halusi itselleen myös valtakunnan itäisten osien rikkaudet, siis pääosin nykyisen Suomen vaurauden, sikäli kun sitä yleensä oli. Linnat tietysti kiinnostivat – Kustaa Vaasa hääräsi niin Turun, Hämeen, Viipurin kuin Kastelholmankin linnassa. Aikansa visionäärinä hän myös uudisti ja kehitti. Kustaa Vaasan sotajoukko vahvisti epäuskoisille, että Kustaa Vaasan näkemys oli ainoa oikea.  Raaseporin linnan suhteen hänellä oli yksi muita suurempi ongelma. Linnaan ei enää päässyt isoilla laivoilla. Maa rannikolla oli noussut ja meri paennut. Samaan aikaan aluksista rakennettiin yhä mahtavampia. Hallitsijan ensimmäinen ratkaisuyritys oli perustaa Raaseporin linnalta ulommaksi meren rantaan Tammisaaren kaupunki, mutta se ei avannut tietä merelle. Niinpä mies käänsi katseensa itään. Vuonna 1550 perustettiin mahtimiehen mahtikäskyllä uusi kaupunki Vantaanjoen suulle. Kuningas määräsi sen tehtäväksi olla vahva kilpailija vanhalle, menestyneelle Hansaliiton jäsenkaupungille Tallinnalle. Uudelle tulokkaalle Kustaa Vaasa antoi nimen Helsinki, ja se on säilynyt, vaikka kaupunki alkuperäiseltä paikaltaan siirtyikin myöhemmin meren ympäröimän niemen nokkaan.

Raaseporin linnan eteläisessä siivessä puuportaat vievät ylös ritarisaliin. Alun perin ylhäällä on ollut kaksi huonetta, sali  itäpuolella ja kamari länsipuolella. Salissa on ollut kolme suurta ikkunaa etelään ja kamarissa pienemmät ikkunat etelään ja länteen.

Helsingin perustaminen koitui Raaseporin linnalle kohtalokkaaksi. Palatkaamme siis Raaseporiin, sen historiaan – nykypäivän kautta. Linnan luo saavuttuasi nouse ensin Linnanvoudin punaiseen tupaan. Istu ja nauti kupponen kaffeeta– ruotsinkielisellä alueella kun ollaan. Tai syö kunnolla ja tasokkaasti voudin herkkuja. Sitten osta linnan pääsylippu. Näin tekee yli 20 000 linnasta kiinnostunutta ihmistä tänäkin kesänä. Saapuessasi olet nähnyt linnan länsisivun, mutta linnaan pääset itäsivulta. Etene rohkeasti linnaan johtavalle korkealle puusillalle ja nouse kohti pääporttia. Aikanaan uloimmainen ovi oli pönkitetty hirrellä, jota varten oleva kolo näkyy yhä seinän kivetyksessä. Oppaaksesi saatat saada linnanrouva Katariinan. Hänen esiäitinsä eli Raaseporissa 1470-luvulla.  Katariina kertoo, että alun perin linnassa oli kolme neliskulmaista tornia. Mereltä päin tullessa vastassa oli punatiilillä päällystetty pyöreä torni. Sillä ei arvella olleen strategista sotilaallista merkitystä, koska linnan tehtävä on toimia merkittävänä kaupallisena keskuksena.  Arvotavara ja myös silkka raha houkutti merirosvoja 1300- ja 1400-luvuilla, mutta pääosin he joutuivat pettymään. Linnanrouva Katariina kertoo, kuinka hänen esivanhempansa ja linnan muut asukkaat karkasivat lähipitäjään Karjaalle ja jättivät linnan tyhjilleen. Kun pettyneet ryövärit sitten viimeistään syksyn tullen purjehtivat lämpimämmille seuduille Gotlannin saarelle talvehtimaan, Raaseporin linnanväki palasi kiviseen kotiinsa arvotavarat mukanaan. Vuoden 1400 paikkeilla tärkein asuinhuone sijaitsi pohjoisen tornin toisessa kerroksessa. Linnanportin suojaksi oli jo rakennettu itäinen torni. Ensimmäiseen rakennusvaiheeseen kuuluivat myös päälinnan kehämuurin alimmat osat lännessä, pohjoisessa ja idässä.

Yksi Raaseporin isoimmista herroista oli 1442 linnan haltuunsa saanut keskiajan mahtimies Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde. Hän oli kolme eri kertaa Ruotsin kuninkaana. Ensimmäiselle hallitsijakaudelleen Tukholmaan hän lähti vuonna 1448 silloisesta asemapaikastaan Viipurin linnasta uljaassa saattueessa valkoisella oriilla ratsastaen. Kaarle Knuutinpojan toinen kausi kuninkaana päättyi 1465, kun hänet syöstiin vallasta. Ihme kyllä hänen henkensä säilyi, samoin kuningas­arvo. Tukholmasta miehen toki piti lähteä livohkaan läheisineen. Ehkä Kaarle Knuutinpoika oli kiintynyt Raaseporin linnaan, jota hän oli parinkymmenen vuoden aikana laajentanut itäisellä siivellä ja mahdollisesti omaan käyttöönsä tarkoitetuilla huoneilla. Hän saattoi valita Raaseporin linnan asuinpaikakseen vuonna 1465 kohentuneen asumismukavuuden vuoksi. Kaarle Knuutinpojan valtakauden myötä edessä oli linnan historian loisteliain aika. Mutta sitä kesti vain vähäiset kaksi vuotta. Vuonna 1467 Tukholma ja valtaistuin kutsuivat jälleen, ja tällä kolmannella kerralla valtikka pysyi Kaarle Knuutinpojan hyppysissä siihen asti, kunnes kuningas meni manan majoille vuonna 1470. Kaarle Knuutinpoika ei palannut tuonpuoleisesta kummittelemaan Raaseporiin, mutta oma haamunsa linnalla toki on. Kesällä 1468 linnan otti haltuunsa Lauri Akselinpoika Tott. Hän tuli Tanskasta panemaan asioita järjestykseen ennen kuin perhe muuttaisi perässä.  Hänen määräyksestään alettiin oitis rakentaa pyöreää tornia, eteläistä asuinsiipeä sekä uusia esilinnoja kaakon ja etelän puolelle. Toimelias Tott kutsui heti marraskuussa vaimonsa Katariina Jönsintytär Viffertin ja poikansa purjehtimaan uuteen kotiinsa Tanskasta. Heidän kohtalokseen koitui kuitenkin Raaseporin edustalla noussut voimakas myrsky. Sen kourissa kultaa, hunajaa ja arvokankaita rahdannut laiva kariutui, ja kapteeni Hanneke Vromen miehistö sekä matkustajat – yhteensä 180 henkeä – hukkuivat hyiseen meriveteen.  Yhä edelleen, kun uusi kuu nousee öisestä usvasta, voi nähdä naisen ja pikkupojan kävelevän meren suunnasta kohti Raaseporin linnaa.

Linnanpihaa ympäröineistä rakennuksista on jäljellä vain rippeet. Kehämuurin puolessavälissä kulkee nykyään puinen käytävä. Kehämuurissa olevasta oviaukosta saattoi keskiajalla päästä ulkonevaan käymälään. Alkuperäiset katteet ovat tuhoutuneet. Suojakatteet rakennettiin 1980-luvulla.

Isossa lämmityshuoneessa oli keskiajalla sangoittain palavia hiiliä, joista hehkuvaa lämpöä kierrätettiin seinissä olleita hormeja pitkin. Linnaa palveli sitä ympäröinyt asujaimisto. Ruoka linnan suurimmillaan satapäiselle väelle hankittiin myös lähiseuduilta. Ja niin on nykyisinkin. Linnanvouti-ravintola tarjoaa paikallista lammasta, kalaa ja kasviksia. Marjat, sienet ja muut luonnonantimet poimitaan linnan tuntumasta. Keskiajalla syötiin paikallisesti kalastettua, kasvatettua ja valmistettua suolakalaa, suolalihaa ja juureksia. Sadat vuodet eivät sentään ole kaikkea muuttaneet. Paitsi että Raaseporissa linnan kukoistuskautena ei vielä tunnettu haarukkaa eikä perunaa ollut tarjolla. Perunan sijaan kasvatettiin nauriita.    Keskiajalla linnan kaivo sijaitsi linnasaarelta katsoen kolmannessa saaressa. Viereisessä Tallisaaressa taas oli monia tärkeitä talousrakennuksia sekä puuaittoja.  Panimo toki oli linnan sisällä. Olut oli tuon ajan tärkeä elintarvike ja energianlähde. Vuonna 1553 Raaseporin linna autioitui. Kustaa Vaasan poika, kuningas Juhana III halusi vuonna 1556, että linna jälleen asutettaisiin. Se myös onnistui, sillä linnassa oli pidetty sen verran lämpöä yllä, että rakenteet olivat kunnossa. Lopullisesti linna autioitui vain parin vuoden kuluttua, vuonna 1558. Silloin romahti olutkellarin katto, ja koko juomavarasto tuhoutui. Eihän linnassa kukaan enää sen jälkeen saattanut viihtyä. Kuninkaalliset tilikirjat Tukholmassa todistavat kadon: Raaseporin linnassa asumisesta ei tuon vuoden jälkeen ole mitään merkintöjä. Myöhemmin on arveltu, että asujiensa hylkäämän linnan täystuhon viimeisteli 1500-luvun lopulla riehunut tulipalo.

Kun vuonna 1890 arkkitehti Magnus Schjerfbeck tuli kolmeksi vuodeksi johtamaan linnan kunnostustöitä, taiteilija Helene Schjerfbeck kävi kahtena kesänä isonveljensä työmaalla maalaamassa maisemia. Raaseporissa kunnostustöihin saapunutta arkkitehtiä odotti karu näkymä; rappion kruunasivat linnan sisäpihassa kasvaneet jykevät kuuset. Samaiset puut muurien sisällä oli taidemaalari Magnus von Wright ikuistanut jo vuonna 1863 teokseensa Raaseporin linnanrauniot. Linnanpiha ei keskiajalla ollut katettu, ja nytkin sen yllä on vain 1980-luvun saneerauksessa rakennettu suojakate. Asumiseen linna ei edelleenkään kelpaa, paitsi naakoille. Useimmissa kivenkoloissa on alkukesästä naakan pesä. Ainoa asia, jota linnalla nykyisin päivitellään on, että linnut eivät ole löytäneet linnan ainoaa käymälää ja niiden jätöksissä on päivittäin siivoamista. Päivittäin muurien sisällä kulkeva linnanrouva Katariina tosin kertoo, että yleensä juhannuksen seutuvilla helpottaa. Naakat katoavat, ja linnanrouva Katariinan havainnon mukaan ne lentävät isolle huoltoasemalle Karjaalle. Katariina arvelee, että sieltä löytyy parempi muonitus kuin linnasta. Siitä linnanrouva Katariina on kiitollinen, että vielä 1980-luvun saneeraajatkin jättivät linnan keskiaikaiseen olomuotoonsa.  Se on taannut linnan säilymisen esteettisesti kiinnostavana kohteena. Rohkaise siis mielesi ja saavu 15.–16. elokuuta Voudin keskiaikapäiville. Niiden myötä Raaseporin linnanseutu herää eloon linnanrouva Katariinan sekä palvelijoiden ja muun linnanväen voimin. Myös itse kuningas Kustaa Vaasa saapuu paikalle. Elokuun viimeisen viikonlopun valotapahtumassa Raaseporin kookas linna hehkuu ihanissa väreissä. Keskiaikainen kivilinna saa kolmeksi päiväksi tämän päivän tekniikalla luodun ilmeen. Sekin kannattaa tulla katsastamaan. 

Vuonna 1890 pitkään hylättynä olleelle linnalle saapunutta arkkitehtiä odotti karu näkymä; rappion kruunasivat linnan sisäpihassa kasvaneet jykevät kuuset. Samaiset puut muurien sisällä oli taiteilija Magnus von Wright ikuistanut jo vuonna 1863 teokseensa Raaseporin linnanrauniot.